Kansi: Sanna-Reeta Meilahti. Sidottu, kansipaperi.
Nainen. Parantaja. Noita.
"Ei, Valpuri ajatteli. Ajatus oli kirkas ja korvensi häntä aivan kuin hänen sydämensä tilalla olisi ollut tulusraudalla isketty kipinä, joka roihahti liekkiin kohdatessaan kuivan sytykkeen. Hän ei voisi antaa periksi, ei antautua, ei heittäytyä taas kerran miesten armoille. Valpuri ei aikonut joutua taas käräjille kuulusteltavaksi eikä rangaistavaksi piiskalla, hirttoköydellä tai pyövelin kirveellä."
On vuosi 1635. Noidaksi epäilty nainen Valpuri Kinni heitetään Turun Aurajokeen. Vesikokeella halutaan varmistua siitä, onko syytetty todella noita. Valpuri on kulkenut pitkän matkan Kuurinmaalta aina Ala-Satakunnan Liitsolaan saakka, mutta maailmassa ei tunnu olevan sellaista kolkkaa, jossa hän saisi elää rauhassa ilman noituussyytöksiä.
Valpuri osaa lukea loitsut ja parantaa yrteillä ihmisten ja karjan vaivat, mutta kirkonmiehet, kaupunkilaiset ja maaseudun väki näkee hänessä vain syntisen naisen, jonka paholainen on viekoitellut luonnottomiin tekoihin. 1600-luvulla maleficium on synti, ja noituus rikos, josta rangaistaan kuolemalla.
Punainen noita on 1600-luvulla eläneen todellisen henkilön, liitsolalaisen Valpuri Kinnin, tarina. Eri arkistolähteitä löytyneistä yksityiskohdista piirtyy kuva itsepäisestä, sanavalmiista ja omalaatuisesta naisesta, joka ei sopeudu rooliinsa.
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
1600-luvulla eläneen Punaisen noidan, eli Valpuri Kinnin tarinaan perustuva kertomus. Kirja kertoo ihmisestä, joka haluaa auttaa aikana, jolloin paholainen väijyi jokaisen kulman ja puolihuolimattomasti huudahdetun heiton takana.
Tarina on raaka, koukuttava ja raivostuttava. Se on täynnä ennakkoluuloja ja taitoa, jollaista naiselle ei haluta suoda.
Kuka päättää mikä on noituutta ja mikä vain luonnollinen asia?
Tarina kertoo todellisesta 1600-luvulla eläneestä henkilöstä, Valpuri Kinnistä, joka joutui käräjille noituudesta syytettynä useampaankin kertaan elämässään. Aika alkeellinen on ihmisten mieli ollut tuohon aikaan. Jos joku onnistuu yrteillä ja luonnon antimilla parantamaan kylän ihmisiä ja eläimiä, heti uskotaan henkilön olevan saatanan palvelija, noita, joka ansaitsee rangaistuksen. Kiitollisuus ei ole tullut mieleenkään säästetystä elämästä tai parannetusta vaivasta.
Ankeat ajat ja ihmisten empatian puute tulivat tarinassa hyvin esiin. Tarinan teki surulliseksi ja raa’aksi erityisesti eläinten kaltoinkohtelu ja ei Valpurinkaan elämä helppoa ollut narsisti veljen ja äkkipikaisen äidin kanssa, puhumattakaan ahdasmielisestä kyläyhteisöstä. Naisten yleinen huono asema 1600-luvulla toi lisä ankeutta elämään.
Kirjassa oli hieman turhaa toistoa, mutta kokonaisuutena se oli mielenkiintoinen ajankuvan tulkinta.
