On aina mukavaa lukea suomalainen romaani, joka on rehellisesti ja suoraselkäisesti science fictioniä. Ja J. Pekka Mäkelän vieraalle, merelliselle planeetalle sijoittuvasta Alshainista ei ”genrestigmaa” saa pois vaikka kuinka hinkkaisi spekulatiivisen fiktion tai maagisen realismin rievulla. Romaani on tekijän ilmoituksen mukaan osittain muokattu aikaisemmista itsenäisistä novelleista, mutta niistä on nyt koottu varsin saumattomasti kokonaisuudeksi niveltyvä tarina. Tuo tarina ei ole aivan omaperäisin mahdollinen, mutta sen kerronta etenee sujuvasti ja kehyksenä toimiva maailma on saatu riittävän uskottavaksi niin yhteiskunnallisesti kuin tieteellisestikin. Henkilöhahmojen uskottavuutta lisää anglosaksisesta kulttuurista tulevaan ”kovaan” scifiin tottunutta lukijaa kenties yllättävä kertojien jatkuva mielenkiinto sukupuoliasioihin. Toisaalta romaanin monen minäkertojan käyttöön perustuva rakenne tosin olisi ehkä kaivannut hieman selvemmin toisistaan tyylillisesti, ellei sitten asiasisällöllisesti eroavia kertojaääniä. Kaikkiaan Alshain on kuitenkin aivan ansiokas teos, Suomen ympyröissä aiheensa ja käsittelynsä puolesta harvinaislaatuinenkin. Itsekkäästi toivon, että Mäkelä jatkaisi myös tulevaisuudessa sitkeästi genren parissa, vaikka ”sinisalot” tekemällä saattaisi hyvinkin helposti päästä myös laajempien piirien suosioon.