Hyvä ja melko koskettava tarina Adara-nimisestä pikkutytöstä, joka rakasti talvea ja kylmää toisin kuin muut.
Tarinan alku ja keskiosa on hyvä, mutta loppu on kiirehdityn oloinen. En myöskään ymmärrä miksi Adaran erilaisuutta ei hyödynnetty lopussa kun siihen oltiin kaiken aikaa viitattu että niin kävisi. Joo, olihan siellä lohikäärme joka auttoi Adaraa mutta en kyllä ainakaan käsitä sitä miksi hänen koko persoonansakin muuttui ja miten siitä tehtiin positiivinen asia että on kuin muutkin, eikö voi olla sankari ja silti olla erilainen?
Kirjoitus on lopussa muutenkin ontuvaa, siinä esimerkiksi toistellaan asioita mikä ei ole siihen mennessä ollut ollut kirjan tyyli. Siinä on myös tynkiä lauseita.
On myös vaikeaa kuvitella minkä ikäisille tämä sopisi parhaiten. Teineille tämä on jo liian kesyä ja koulunsa vasta-aloittaneille tämä on liian synkkä ja raaka. Ehkä 10-11-vuotiaille?
Kuvitus sopii täydellisesti kirjan maailmaan, todella kaunista ja synkkää.