Karajishi

Ikävä aloittaa näin kriittisesti, mutta mielestäni kirja oli joissain kohdissa aavistuksen pitkäveteinen… Se voi kyllä johtua aivan kokonaan minustakin, mutta mainittakoot, etten missään tapauksessa sano kirjan olevan huono tai mitään siihen suuntaan. Mielestäni kirja oli loistavasti rakennettua ja sopi saumattomasti edelliseen osaan. Loppu oli koskettava ja jollain lailla traaginen, vaikkakin hieman nopeastihan tuo loppui. Varsinkin kirjan viimeisiä rivejä olisi voinut ainakin muutamalla sanalla pidentää niin siinä olisi ollut kerrassaan mahtava ja onnistunut loppu. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kirja oli lukukokemuksena ihana ja ainutkertainen kokemus, enkä epäröisi jonain päivänä lukea kirjaa uudemman kerran.

Taas yksi kirjailija, joka saa täyden kunnioitukseni, kiitos ja kumarrus Cassandra Clarelle! Loistava, omaperäinen ja hauskalla huumorintajulla höystetty mahtava lukuelämys, jota voin milloin tahansa suositella kenelle tahansa. Jace on ehdoton lempihahmoni ja joskus tuntuu aivan kuin hän olisi reaalinen henkilö ja aivan kuin olisin tavannut hänet ennenkin… Clare osaa luoda aivan omanlaisensa maailman, tavallisten maallikoiden rinnalle. Kaiken hyvän lisäksi löysin kirjasta vain ja ainoastaan yhden virheen, mutta olenkin parantumaton perfektionisti, joten se saattoi olla vain omaa mielikuvitustani, enkä jäänyt siksi asiaa sen enempää pohtimaan.

Rakastuin Jaceen ensisilmäykseltä ja siitä saakka olenkin seurannut hänen touhujaan suurella mielenkiinnolla. Hän on niin kovin samankaltainen kuin monet omien tarinoideni hahmot, että hän tuntuu jo tutulta. Ihastuin hänen pettämättömään huumorintajuunsa ja sainkin monet naurut hänen sarkastisista huomautuksistaan.

Clary on hieman monimutkaisempi tyyppi. Hän on Jacen tapaan mielenkiintoinen henkilö, mutta Clare on ehkä luonut hänestä hieman liian kömpelön ja tietämättömän, häikäisevän Jacen rinnalle.

Simon on ehdottomasti tarinan sympaattisin hahmo ja häneenkin rakastuin ikihyviksi. Toisinaan säälin häntä kirjaa lukiessani - vaikka hän kuinka yritti, Clary ei vain huomannut hänen yrityksiään kertoa tunteistaan, vaan haikaili aina Jacen perään…

Toisinaan kirja oli hyvä, mutta toisinaan taas en millään meinannut jaksaa sitä edes lukea. Olin odottanut kuudennelta osalta paljon enemmän, mutta sitten sainkin todeta kirjan olevan melko tylsä. Toki innokkaana Harry Potter –fanina en voisi ikinä sanoa kirjan olevan huono, ei suinkaan! Juoni oli omalla tavallaan kiinnostava ja omaperäinen, joskin alusta saakka ennalta –arvattava. Joka tapauksessa luin sen, mutta jäin odottelemaan seuraavaa osaa pienoinen epäluulo mielessäni.

Mielestäni kirja oli enemmän kuin täydellinen. Parempaa lukukokemusta en olisi edes osannut toivoa. Stiefvater on luonut lumoavan kirjasarjan, eikä toinen osa jää millään muotoa ykkösen varjoon, melkeinpä päinvastoin. Liikutuin kerran jos useammankin lukiessani kirjaa ja välillä oli pakko keskeyttää lukeminen ja sanoa itselleen, etteivät tapahtumat ole totta. Vain harva kirjailija on minun tasollani saavuttanut sellaisen kunnian, mutta Maggie Stiefvater, sai sen kirjan ensimmäisillä riveillä. Kaiken kaikkiaan loistavasti rakennettua herkkä ja höyhenen kevyt rakkaustarina täynnä tunnetta ja omanlaistaan lumousta!