Fade

Jos aikaisemmat pari kirjaa on saanut minut melkein lopettamaan sarjan lukemisen, olen nyt iloinen että en vielä ole lopettanut. Tämä kirja oli mielestäni aivan ihana, vaikka pari asiaa olikin hieman vähemmän kiinnostavia. Lessereiden kohdat ovat mielestäni ihan hyviä ja kyllä ne nyt pystyy lukemaan, mutta ei ne kyllä kiinnostusta kirjaa kohtaan kohota, ainakaan minun mielestäni. Rehvistä ja Ehlenasta olisi voitu kertoa hieman enemmän, mutta ne kohdat joissa heistä kerrottiin, olivat mielenkiintoisia ja Rehvin sympath-puolesta oli oikein kiva lukea. Hahmona Rehv ei aikaisemmin kiinnostanut, mutta kirjan luettuani on pakko sanoa, että ei hänkään ole hullumpi persoona.
Johnista ja Xhexistä kertovat kohdat olivat myös ihan kivoja, mutta niitä olisi voinut ehkä olla hieman vähemmän, en tiedä. Wrathista taas oli kiva lukea taas, koska hän on ollut kokoajan lempihahmoni, vaikka ei olekaan niin kovin ihmeellinen.
Kokonaisuutena kirja oli hyvä ja se ei haitannut yhtään että sivuja oli enemmän kuin aikaisemmin. Toimintaa riitti taas koko kirjaan ja juoni meni taas suurin harppauksin eteenpäin. Ja täytyy todeta, että on oikeastaan vain tämän kirjan ansiota, että luen myös seuraavan osan.

Jep jep, jos aikaisemman kirjan lukemiseen meni joku tovi, tämän lukemiseen meni vielä vähän pidempään. Alku oli mielestäni melko tylsä, mutta onneksi loppua kohden meno parani edes hieman. Alussa asiat pyöri samojen asioiden ympärillä eikä mikään edennyt mihinkään suuntaan. Lopussa taas tuli hyvin paljon kaikkea uutta asiaa, minkä olisi mielestäni voinut jakaa paremmin koko kirjaan...
Phury ei ole missään vaiheessa ollut minulle sellainen hahmo jota fanittaisin. Nyt kirjan luettuani ajatukseni pyörivät lähes samoja ratoja, mutta joitakin muutoksia tietenkin on. Phuryn ongelmat oli kuvattu todella hyvin mikä paransi hänen asemaa omissa ajatuksissani. Cormia taas oli koko kirjan ajan aivan ihana hahmo ja loppua kohden ajatukseni hänestä vain paranivat. Toki heistä olisi voitu kertoa vielä enemmän.
John on aivan ihana henkilö mutta joissakin kohtia tuli sellainen olo, että hänestä voitaisiin kertoa hieman vähemmän. Hänestä tuli niin paljon asioita esiin, että tuntui kuin kirjassa olsii kerrottu niin Phurysta kuin Johnistakin..
Kirja sai minut kuitenkin päättämään, että jatkan vielä sarjan lukemista, sillä tässä kirjassa tuli niin paljon sellaista esiin, mistä haluan lukea enemmänkin.

Hmm.. Kirja ei nyt aivan vastannut odotuksiin, mitkä eivät muiden antamien arvostelujen vuoksi olleet edes kovin korkealla. Kerronta on edelleen aivan ihanaa, ja koko sarjan kestävä juoni on mukava ja pitää kiinnostuksen yllä. Yksittäisenä osana koko sarjaa, tämä kirja ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin edelliset. Jotenkin tässä tulee sellainen olo, että odotanko näiltä jatko-osilta aivan liikaa, vai ovatko ne oikeasti huonompia kuin edeltäjänsä.
Vishousin elämästä oli kuitenkin kiva lukea, vaikka aika vähän kirja kokonaisuutena hänestä kertoi. Lessereiden osuuksia ei todellakaan tullut ikävä. Loppu oli vähän outo ja aluksi hieman vieroksuin sitä. Ideana se oli kuitenkin hieno ja yksi uusi mystinen lisä.
Jos aikaisemmat osat olen lukenut melkein yhdellä kertaa, tästä kirjasta en voi todellakaan sanoa samaa. Lukemiseen meni aikaa, sillä tällä kertaa oli niin paljon helpompi laskea kirja alas ja tehdä jotain muuta. Tietyissä kohdissa näin ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan, mutta muihin kirjoihin verraten, tälläisiä kohtahtauksia oli harvinaisen vähän.
Jane oli mielestäni mitä mahtavin nainen ja aivan täydellinen V:lle. Hänen lievä vastahakoisuus oli virkistävää, tosin se olisi kyllä voinut jatkua hieman pidempään..
Toivon, että seuraava osa on parempi kuin tämä. Vishous oli ennen tätä kirjaa mielestäni aivan mahtava tyyppi, mutta kirjan luettuani, mielikuvani hänestä ei ainakaan parantunut. Toivottavasti niin ei käy seuraavan hahmon kanssa.

Sarjan aiemmissa osissa en oikeastaan kiinnittänyt kovinkaan paljoa huomiota Butchiin. Ehkä juuri tämän takia olin hieman yllättynyt että hän pääsi kirjan pääosaan. Kuitenkin kirjaa lukiessani aloin hahmottaa Butchin roolia yhä paremmin ja paremmin.
Kirjan alku ei ollut mielestäni kovinkaan mielenkiintoinen. Se oli Butchin ja Marissan osalta liikaa sellaista "ollako vai eikö olla?"- draamaa.. Loppua kohden juoni kuitenkin parani, vaikka draama jatkuikin taustalla melkein viimeisille sivuille asti. Kokonaisuutena kirja oli kuitenkin ihan hyvä ja lukemisen arvoinen. Tosin alku olisi voinut olla erilainen ja draamaa olisi voinut olla todella paljon vähemmän. Mutta onneksi tässä kirjassa lessereiden kohtaukset oli mielestäni kirjoitettu hieman paremmin kuin aikaisemmissa osissa, mikä oli hyvä asia.
Kirja myös muutti suhtautumistani joihinkin hahmoihin. Ennen ajattelin että Vishous olisi vähän erilaisempi kuin tämä kirja antoi ymmärtää. Enkä tiedä että oliko tämä muutos kovinkaan hyvä asia. Butchin menneisyys oli mielestäni koskettava ja se sai minut ymmärtämään hänen tekoja paremmin. Ja sitten oli tietenkin Marissa. En kauheasti pitänyt hänestä aiemmin, mutta kirjan aikana tapahtuva kehitys ja henkinen kasvaminen paransi mielikuvaani hänestä.

Kirja oli aivan mahtava, mutta jotenkin aikaisemmat kaksi oli mielestäni ehkä hieman parempia. Ei tätä voi toki huonoksi sanoa, oli pakko lukea mahdollisimman nopeasti. Z:n menneisyys oli oikeastaan aika järkyttävä, joten hieman ihmettelin sitä miten nopeasti hän loppujen lopuksi muuttui.. Ja tietenkin kirjalle pitää antaa pisteet siitä, että se sai minut itkemään ensimmäisen kerran tätä sarjaa lukiessani. Lopussa vain oli pari sellaista kohtaa että silmien vuotamiselle ei voinut mitään. Muutenkin kirja parani selkeästi loppua kohti. Alussa oli mielestäni niin paljon kaikenlaista mitkä olisin mielelläni vain hypännyt yli. Lessereistä kertovat kohdat eivät aiemminkaan ollut mielestäni kovin hyviä, mutta tässä kirjassa ne olivat ehkä hieman paremmat kuin edellisissä.
Suosittelen kyllä lukemaan, ei ollut todellakaan huono lukukokemus.

Aivan ihana! Ei jättänyt tämäkään kirja kylmäksi, tosin pidin enemmän ensimmäisestä osasta. En tiedä miksi, mutta niin siinä nyt pääsi käymään. Kerronta oli edelleen jouhevaa ja juoni piti hyvin mielenkiinnon yllä. Silti kirjan luettuani, tuli sellainen olo että jotain jäi vielä uupumaan. Mutta voi olla että se johtuu vain siitä, että en lukenut tätä yhdeltä istumalta.. Ei voi tietää. Kuitenkaan en voi estää käsiäni syyhyämästä, sillä haluan saada kolmannen osan näppeihini mahdollisimman nopeasti.

Aivan mahtava kirja. Ja Wardin tyyli kirjoittaa on tässäkin kirjassa mitä mainioin. En voinut olla lukematta kirjaa yhdeltä istumalta, niin koukuttava ja toiminnan täyteinen kun se oli.
Kirjan jokaisella henkilöllä on ihanan erilaiset luonteet mikä on todellakin vain plussaa. Wrath oli mielestäni aivan ihana, vaikka aina välillä tuli sellainen olo, että hän on täysi idiootti. Mutta onneksi sellaisia tilanteita oli vain muutama.
En millään malta odottaa että voin lukea lisää sarjan kirjoja, onneksi tuo toinen osa on jo vieressä, odottamassa avaamistaan. Ja suosittelen kyllä kaikkia niitä lukemaan, joita edes hieman kiinnostaa tämäntyyppinen kirjallisuus. Oikeastaan itsekin yllätyin siitä miten hyvä kirja oli, ja miten eritavalla vampyyrit kuvailtiin muihin sarjoihin nähden. Toiminta oli erilaisempaa ja juoni toimi moitteettomasti.

Napattuani kirjan hyllystä, en tiennyt lainkaan mitä odottaa. Loppujen lopuksi olin melko yllättynyt siitä, miten kirja on kirjoitettu. Mielenkiinto pysyi hyvin yllä koko kirjan ajan, eikä tullut kovinkaan montaa kertaa oloa, että haluaisi lopettaa lukemisen.
Kirjan luettuani, voin sanoa varmasti että haluan lukea myös jatko-osat sitten kun ne ilmestyvät. Ja mitä luultavimmin luen kirjailijan muitakin kirjoja, sen verran mielenkiintoinen j koukuttava kerrontatapa on kyseessä.