lolde

Pidin tästä osasta huomattavasti enemmän kuin Klaanien kirjojen ensimmäisestä osasta ja kaikki tässä kirjassa oli itselleni uutta. Oli mukava päästä seuraamaan miten klaanien lait ovat alkujaan syntyneet ja miksi. Jokainen laki oli oma itsenäinen tarinansa ja vie lukijan mennessään menneisyyteen.

Odotin kovasti, josko tässä kirjassa edistyttäisi jo Synkän metsän kissojen kanssa, mutta siinä suhteessa kirja ei tarjonnut mitään uutta.

Valitettavasti kirja ei tuonut juuri mitään uutta näkökulmaa asioihin vaan paikat oli tulleet jo tutuksi luettuani useat muut Soturikissojen teokset.

Tykkäsin paljon ensimmäisestä osasta, mutta sarja muuttuu vain laimeammaksi loppua kohden, tämä teos oli mielestäni jo aikamoinen floppi ja väkisin väännetty. En saanut kirjasta mitään irti ja tapahtumatkin alkoivat vasta aivan kirjan lopussa, muuten kirja oli vain päähenkilön haikailua poikaystävänsä ja äitinsä perään.

Tarina oli täynnä mielenkiintoisia ja ennalta-arvaamattomia kohtauksia, ja monessa sai myös nauraa. Aloin pitää tämän osan myötä enemmän myös hahmoista, varsinkin Rileysta. Selviytyjät loppui sen verran jännittävään kohtaan, etten malta odottaa seuraavan ja samalla viimeisen osan lukemista.

Kirjan lukemisessa ei kauaa mennyt, oli se sen verran koukuttavaa luettavaa. Jotkin kohtauksista olivat todella hämmentäviä ja tipuin välillä kyydistä, mutta kirjasta sai pian uudelleen otteen. Kerronta on uskottavaa ja vei hetkessä mukanaan.

Pidin paljon kirjan päähenkilöistä, eikä sivuhenkilötkään olleet huonoja. Juoni kulki koko ajan eteenpäin, eikä tylsiä sivuja ollut joukossa, vaan jännitystä riitti aivan ensimmäisestä sivusta lähtien. Yöunetkin jäivät vähäisiksi tämän kirjan seurassa, kun en vaan olisi millään malttanut laskea sitä käsistäni. Mitään huonoa sanottavaa en kirjasta keksi ja kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Kirja ei yltänyt aivan edellisen osan tasolle ja lopussa lukeminen tuntui vähän takkuavankin. Siitäkin huolimatta kirja sisälsi paljon mielenkiintoisia kohtauksia ja juoni lipui hiljakseen eteenpäin. Jokaisessa Soturikissojen sarjassa on ollut yksi kirja joka tuntui enemmän junnaavan paikoillaan ja Tähtien enne -sarjassa se oli juurikin tämä.

Oli mukavaa palata taas pitkästä aikaa Soturikissojen maailmaan, nämä kirjat eivät koskaan petä lukijaa. Sisältö oli sujuvaa ja tapahtumat mielenkiintoisia, eikä mikään kohta jättänyt kylmäksi. Kirja loppui jännittävään kohtaan, joten aion kahmaista seuraavan osan Kuun merkki samaan syssyyn.

Varasin tämän kirjastosta aikaa sitten kun luin että kyseinen kirja on tulossa, takakannen mukaan luvassa olisi jännittävää ja samalla kauhistuttavaa luettavaa, vaan toisin kävi. Kirjassa ei juurikaan tapahtunut mitään, vasta aivan viimeisillä sivuilla ja nekin tapahtumat sivuutettiin tuosta vain. Kertoja palasi tuon tuostakin vanhoihin, aikaa sitten tapahtuneisiin asioihin, joissa ei juurikaan ollut mitään sen kiinnostavampaa kuin naapureiden asioiden muistelua. Itse en saanut tästä teoksesta oikein mitään irti, enkä todellakaan saanut kauhunnälkääni tyydytettyä, edes alkupalan vertaa.