Olin odottanut kirjaa innolla aiemmat kirjat mielessäni ja siksi jäljitetty olikin pienoinen pettymys.
Ensinnäkin odotin enemmän susia, koska sarjan nimi on kuitenkin susiraja ja nyt tuntui siltä, että tässä ei sudet olleet kovinkaan isossa roolissa vaan daimonit jotka hyppäsivät yhtäkkiä juoneen mukaan ja siitä seurasi Mitjan ja Raisan äkkilähtö totuuden saarelle ja äkkilähtö sieltä pois... Alku oli mielestäni tosi sekava ja olisin toivonut vähän enemmän kuvailua elävöittämään tarinaa.
Mikael tuntui jotenkin erilaiselta enkä ole varma kumpi oli kivempi Mikael... Nikoa olisin ehdottomasti halunnut enemmän, koska Niko vain käväisi mukana ja olikin sitten jo poissa juuri kun luulin , että vihdoinkin Niko pääsee mukaan. Nikon ja Raisan riita jäi kaivelemaan aivan super paljon ja se, että Raisa ei mennyt sopimaan asioita Nikon kanssa, ei edes silloin kun sai tietää, että Niko lähtee Pariisiin (Niko on siis lempi hahmoni sarjassa ainakin tähän asti). Loppua kohti pääsin kunnolla mukaan tarinaan ja Alekin tultua kartanoon olin repiä hiukset päästäni, koska ajattelin koko ajan, että Vlassis olisi se joka tappoi Tuiren ja Stefanoksen... Raisan ja Mikaelin suhde jäi vielä kutkuttavasti kesken ja jään jännityksen vallassa odottamaan miten heidän suhde edistyy ja mikä on daimonien siirto...
AARGHH...!! Haluaisin jo lukea seuraavan osan ja toivon saavani sen pian nenäni eteen. Toivottavasti seuraavassa osassa enemmän susia, hukkavaaraa, Nikoa ja Mikaelia...