NinjaKoala

Sain viimeinkin luettua Liiton loppuun. Alku oli kankea, joten päätin jättää tämän kirjan hetkeksi aikaa tauolle ja lukea jotakin ihan muuta. Sen tauon jälkeen oli mukava palata takaisin tähän maailmaan. Pidin Liitosta ja Unien kirjat -trilogiasta aika paljon. Tunnelma oli paikoin hyvinkin ihana, mutta tapahtumat eivät muuten olleet erityisen mieleenpainuvia. Hahmot jäivät mielestäni vähän etäisiksi, enkä kiintynyt heihin juuri ollenkaan.
Haluaisin lukea tämän trilogian jossakin vaiheessa putkeen. Ehkä saisin silloin tästä enemmän irti. Ja on pakko mainita, että todella siistit kannet!

Olen ylpeä itsestäni, kun viimein luin tämän kirjan. Kolmannella yrityksellä se viimein onnistui.
Kansi ja takakansiteksti lumosivat minut heti, kun näin tämän kirjan. Ensimmäiset yritykseni kariutuivat ennen kuin olin päässyt 60 sivua kirjaan sisään. Niillä paikkeilla oli minun lempikohtani koko kirjassa. Loppu ei ollut niin mieluista.
Kirja oli ennen ehdottomia inhokkejani, mutta nyt olen tyytyväinen että luin tämän, vaikka se ei siltikään nouse edes lähelle lempikirjojani.

Äikän tunnille piti lukea suomalainen kirja, joten kirjastoon mennessäni valitsin ensimmäisen suomalaisen kirjan, jonka löysin. Ja olen onnellinen, että tämä löytyi ensimmäisenä!
En ole pitkään aikaan saanut luettua oikeastaan mitään, mutta tätä luin oikein himolla. Pidin todella paljon kirjan kielestä ja hahmoista.
Ainoa asia, joka jäi häiritsemään ja josta puoli tähteä lähtikin oli Unnan reagointi. Hänellä tuntui olevan koko ajan kyyneleet silmissä.
Aion todellakin lukea seuraavat osat heti kun vain pääsen kirjastoon!

Tämä viimeinen osa oli ikävä kyllä pettymys. Kaikki Onawen osuudet olivat lähinnä juonittelua ja keskustelua. Mitään ei tapahtunut. Kirjassa on paljon nimiä, mikä teki seuraamisesta vaikeaa.
Onneksi opin kirjan aikana pitämään Sarimista, muuten lukemisesta ei olisi tullut mitään. Onawe on kuitenkin jäänyt minulle koko ajan etäiseksi.
Jos Onawen osuuksia olisi lyhennetty ja tapahtumia olisi lisätty roimasti, olisin varmasti nauttinut lukemisesta enemmän. Utun osuudet olivat mielestäni parempia kuin Onawen, mutta se johtuu vain siitä, että Utu on heti Routasisaruksista asti ollut tuttu.
Juoni on minulle sen verran monimutkainen, että pitäisin koko trilogiasta varmasti enemmän jos lukisin sen toisen kerran.
Suosittelen kuitenkin lukemaan vielä tämän viimeisen osan, sillä se päättää kunnialla aloitetun tarinan ja vastaa kysymyksiin hahmojen tulevaisuudesta.

En pidä kannen piirroksista, eikä takakansitekstikään houkuttele. Kuitenkin erään kerran kirjastossa tämä lähti mukaani. Rakastuin kirjaan heti ensimmisillä sivuilla. Gwendolyn on mahtava kertoja. Nauran yhä lukiessani, vaikka olen lukenut kirjan useita kertoja.
Ainut häiritsevä asia kirjassa oli "Voi räkä!" -ilmaisu. Se ei kuitenkaan ponnahda esiin koko ajan, joten sen kestää.
Lukujen välissä olevat Saint Germainin kreivin salakirjoitukset ja otteet "Vartijoiden aikakirjoista" olivat mielenkiintoisia.
Kírja on todella nopealukuinen ja yksi lempikirjoistani. Suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat lukea jotakin iloista ja kevyttä.