Konejumalat
Kansi: Sami Saramäki. Sidottu.
Arvostetun dystopiasarjan dramaattinen huipennus!
Tiinettäret keskinäiseen sotaan lietsonut Zulda antaa kasvattityttärelleen Onawelle tehtävän: tämän on ennustuksia kertova kuutio kompassinaan noustava valtaan Merellä ja autettava luomaan ihmisalkioiden jalostamiseen tähtäävä uusi järjestys. Koneille kuiskija Utu, Rego Matkaajan kasvattitytär, puolestaan vannoo kostavansa Onawelle rakkaan velipuolensa Marraksen kuoleman.
Nuorten naisten kohtalot kirjautuvat samaan ennustukseen. Heidän on kuunneltava omantuntonsa ääntä ja valittava puolensa, kun suuruudenhullu Zulda uhkaa syöstä koko Euraanian uusiin mullistuksiin. Samalla he kaikki ovat vaarassa, kun vain harvoille on kehittynyt immuniteetti tappavaa virusta vastaan.
Yksityiskohdiltaan säihkyvän loogiseksi hiottu Konejumalat päättää kunnianhimoisen trilogian, jonka aloitusosa Routasisarukset oli Finlandia Junior 2011 ja Tähtivaeltaja 2012 -palkintoehdokkaana.
Eija Lappalainen
Eija Lappalainen (o.s. Laitinen, s. 1975 Juvalla) on kirjoittanut yhdessä lapsuudenystävänsä Anne Leinonen kanssa nuortenkirjoja. Ensimmäiset kirjat julkaistiin Eija Laitisen nimellä, vuodesta 2007 nimellä Eija Lappalainen. Eija Lappalainen on valmistunut medianomiksi ja työskentelee Helsingissä graafisena suunnittelijana.
Kirja-arvioita
Trilogian viimeinen osa jatkaa samalla radalla kuin aiemmatkin, eli mielenkiinnottomasti ja oudoin kääntein. Onneksi sain lopulta luettua tämän trilogian, se oli kyllä tuskien taival.
Kirja oli hyvä. Mielestäni aika sopiva päätös trilogialle. Juoni oli omalla tavallaan aika nopeatempoinen ja kirjaan oli helppo eläytyä. Kannattaa lukea!
Tämä viimeinen osa oli ikävä kyllä pettymys. Kaikki Onawen osuudet olivat lähinnä juonittelua ja keskustelua. Mitään ei tapahtunut. Kirjassa on paljon nimiä, mikä teki seuraamisesta vaikeaa. Onneksi opin kirjan aikana pitämään Sarimista, muuten lukemisesta ei olisi tullut mitään. Onawe on kuitenkin jäänyt minulle koko ajan etäiseksi. Jos Onawen osuuksia olisi lyhennetty ja tapahtumia olisi lisätty roimasti, olisin varmasti nauttinut lukemisesta enemmän. Utun osuudet olivat mielestäni parempia kuin Onawen, mutta se johtuu vain siitä, että Utu on heti Routasisaruksista asti ollut tuttu. Juoni on minulle sen verran monimutkainen, että pitäisin koko trilogiasta varmasti enemmän jos lukisin sen toisen kerran. Suosittelen kuitenkin lukemaan vielä tämän viimeisen osan, sillä se päättää kunnialla aloitetun tarinan ja vastaa kysymyksiin hahmojen tulevaisuudesta.
