Hiekkasotilaat
Kansi: Sami Saramäki. Sidottu.
”Niin moni puhui Taivaan laitteista vakuuttuneina siitä, että henkiinherätyskone oli olemassa. Entä jos olikin? Muuttiko se mitään?”
Vuosi 2308 on kääntymässä loppuunsa. Taivaan ja Metsän välinen selkkaus on kärjistynyt avoimeksi sodankäynniksi. Taivas värvää joukkoja Raunioista. Sarimin ja Hurian kohtalot kietoutuvat toisiinsa, kun molemmat joutuvat osaksi suurta sotakoneistoa. Ihmiskunnan rippeet ovat päätymässä yhä syvemmälle keskinäiseen vihanpitoon ja juonitteluun. Sodassa näyttää olevan vain häviäjiä.
Koneiden kanssa puhuva Utu matkustaa kaukaiseen itään etsimään juuriaan. Hän haluaa löytää paitsi Tähtien kaupungin myös Rego Matkaajan tarinoiden ja omien kykyjensä alkuperän. Mistä joidenkin harvojen erikoiset kyvyt ovat saaneet alkunsa? Ja miten ennustuskuutio liittyy Euraaniaa ravisteleviin tapahtumiin?
Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Hiekkasotilaat on kunnianhimoista jatkoa Routasisarukset-dystopialle, joka oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana 2011 sekä Tähtivaeltaja 2012 -ehdokkaana.
Arvosteluotteita:
”Mielikuvituksen riemu ja sotaisat tapahtumat siivittävät uutuusromaania alusta asti. (…) Aikuisemmalle yleisölle suunnattu scifi-kerronta on tyylikästä.” – Jari O. Hiltunen, Satakunnan kansa
”Hiekkasotilaiden tarina toimii tematiikan, tapahtumien ja henkilöhahmojen osalta saumattomasti.” – Maria Loikkanen, Savon Sanomat
Käyttäjät lukeneet myös
Eija Lappalainen
Eija Lappalainen (o.s. Laitinen, s. 1975 Juvalla) on kirjoittanut yhdessä lapsuudenystävänsä Anne Leinonen kanssa nuortenkirjoja. Ensimmäiset kirjat julkaistiin Eija Laitisen nimellä, vuodesta 2007 nimellä Eija Lappalainen. Eija Lappalainen on valmistunut medianomiksi ja työskentelee Helsingissä graafisena suunnittelijana.
Lähteitä
Kirja-arviot ja kommentit
En odottanut paljon tältä kirjalta ensimmäisen osan jälkeen, mikä osoittautui hyväksi taktiikaksi. Tämä teos oli yhtä mielenkiinnoton kuin ensimmäinenkin osa. Päähenkilöä kiinnosti vain hän itse ja muut taistelivat maailmojen sodassa saadakseen kunniaa. Plaah.
Kirja oli kyllä vielä ensimmäistä osaa parempi. Alusta asti kirja oli kiinnostava ja koukuttava. Ei sen lukemiseen juurikaan mennyt aikaa, koska sitä vaan luki ja luki aivan helposti. Yhtäkkiä se sitten olikin loppu. Ihan pakko lukea jos on lukenut ensimmäisen osan!
Kirja yllätti positiivisesti ylittämällä moninkerroin sarjan ensimmäisen osan.
Kirja oli mielstäni mielenkiintoinen sekä siinä tapahtui tarpeeksi asijoita ja oli mukavaa kun "kertojat" vaihtuivat usein. LOpussa kirjaa minua jäi ärsyttämään Utun vihaisuus, mutta toivottavasti se korjaantuu viimeisessä osassa.