Ugudibuu
Sidottu, kansipaperi.
Ugudibuu on vanhan leikin taikasana, jolla esineet muka loihdittiin olemattomiin. Viisi tamperelaistyttöä muisti häkeltyneenä tämän leikin ja tämän sanan, kun he kertasivat sen mielikuvituksellisen päivän tapahtumia, jolloin muut ihmiset lakkasivat olemasta, yksinkertaisesti vain katosivat, vaatteineen kaikkineen, silmälaseineen, hattuineen, kravatteineen. Heitä ei enää ollut. Oli vain helteinen elokuun päivä, palavia murskaantuneita autoja joiden kuljettajan paikalla ei ollut ketään, tyhjiä kauppoja, autioita katuja joilla irtipäässeet koirat juoksivat.
Ja olivat nuo viisi tyttöä, pelokkaina, säikähtäneinä, kauhuissaan. Heidän oli tultavat toimeen, heidän oli rakennettava maailma jossa voisivat elää ja olla. He onnistuivat, uudisraivaajat keskellä teollistunutta Suomea, maanviljelijät, karjankasvattajat jotka rivitaloista tekivät navetan, myymälävarkaat jotka ottivat mitä tarvitsivat.
Lililan Kallion Ugudibuu sai kolmannen palkinnon suuressa viihderomaanikilpailussa. Se on villinhauska nykyaikainen robinsonadi. Se näyttää, että ei ehkä sittenkään ole hauska elää maailmassa, joka on vain minua varten.
Käyttäjät lukeneet myös
Lilian Kallio
Lilian Kallio (1945-1998) on julkaissut kaksi teosta. Ugudibuu (1975) on romaani, jossa ryhmä tamperelaisia naisia joutuu selviytymään maailmassa, josta kaikki muut ihmiset vaikuttavat äkillisesti kadonneen. Puumajakesä (1977) on nuortenkirja.
Lähteitä
Muita teoksia kirjailijalta Lilian Kallio
Kirja-arviot ja kommentit
Tämähän jo vanha kirja, mutta mielestäni erittäin kiehtova. Pistää itse ajattelemaan miten itse selviytyisi maailmassa josta ihmiset ja koko infra häviävät. Nämä naiset hallitsivat säilömisen ja maataloustyöt, ei ehkä onnistuisi nyt. Lukekaa jos tulee vastaan!
Kirja kertoo viiden nuoren naisen selviytymisestä maailmassa, missä kaikki muut ihmiset ovat kadonneet. Tarinan kerrontakeinona käytetään paljon dialogia – osittain Tampereen murteella. Jokaisella henkilöllä on omat vaikeutensa autioituneessa maailmassa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1975 ja hauskasti siinä on myös sen ajan henkeä kuten valintakiekolliset lankapuhelimet, kaljakorit ja vakosamettihousut. Pääosin henkilöt kuitenkin olivat aika rasittavia ja lukukokemuksenakin tarina jäi keskinkertaiseksi. (3.2.2021)