Okei, vaihdetaan arvauslajia; Guilermo del Toro, Chuck Hogan: Vitsaus?

Eipä sekään.   Tätä vihjettä kannattaa lukea erityisellä hartaudella:

Kävelevien kuolleiden matala sorina kuului tuulessa. Epäselvä voihkinta ja laahaavat askeleet kantautuivat naapuruston pimeiltä pihoilta. Georgian alkusyksy oli ollut harvinaisen kirpakka. Tänä yönä elohopean pitäisi pudota alle kymmenen asteen, ehkä jopa lähelle nollaa. Tai ainakin niin paikallinen radioasema väitti, ennen kuin hiljeni. 

Niin omien lukugenrejeni ulkopuolella, että päädyin googlettelemaan "classic zombie books" ja ekana ehdotuksena oli World War Z eli Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat. Arvaan sen :D

Ei vielä oikein. Kannattaa kuitenkin jatkaa hakukoneiden käyttöä.  Ja tuota edellistäkin vihjettä vielä tarkastella, esimerkiksi täysikuun valossa takaperin lukien tai vaikka Googlen kääntäjän avulla...

Keski-Georgiassa sijaitsevan, vaatimattoman maanviljelijäyhteisön asiat olivat alkaneet mennä nopeasti päin helvettiä siitä alkaen, kun porukkaa alkoi ensin kuolla ja sitten nousta kuolleista. Huoli P:stä sai X:n jättämään kotinsa. P:n takia hän suuntasi Atlantaan, jonne uutisten mukaan oli perustettu pakolaiskeskuksia. Kaikki P:n takia, sillä tyttö oli kaikki, mitä X:llä oli jäljellä.

Walking Dead? Olettaen, että siitä on olemassa kirjoja...

Kyllä, oikein!    The Walking Dead: Kuvernöörin nousu. Varsin kelpo kirja, omaan makuuni. Herra X oli Philip Blake. 

Perhana, täytyykös mun nyt sitten keksiä seuraava...   No, annetaan mennä:

Ihminen on hyvin sopeutuvainen olio, ja niinpä tapahtumat X:n talon ympärillä olivat ruokatuntiin mennessä asettuneet omalla tavalla totuttuihin uomiin. X oli hyväksynyt sen, että hänen osanaan oli maata lotisevassa kurassa ja vaatia silloin tällöin paikalle asianajajaansa, äitiään tai raamattua. Myös herra Y oli hyväksynyt roolinsa - hän vetosi vuorotellen Yhteiseen Hyvään, kehityksen välttämättömyyteen tai siihen että hänenkin talonsa oli purettu, eikä hän ollut siitä valittanut. Välistä hän turvautui uhkauksiin, välistä mairitteluun. Puskutraktoreiden kuljettajat olivat tottuneet siihen että heidän tehtävänsä oli istuskella juomassa kahvia ja kehitellä ammattiyhdistyksen sääntöjen pohjalta vaatimuksia joilla he voisivat saada tilanteesta taloudellista hyötyä.

Hieman tutulta kyllä kuulostaa! Linnunradan käsikirja liftareille, oisko? 

Ensimmäinen vaikutelma oli, että voisi olla Pratchetia. Sanon vaikka Onttujen ensimmäinen kirja.

Omenavarkaan arvaus osui oikeaan, kyseessä on Linnunradan käsikirja liftareille! Arthurin taloa siis ollaan purkamassa...

Eli se on mun vuoro? Tässä siis:

X oli niin ajatuksissaan, että vaikka hän näki ajotiellä nelipyöräiset vaunut kääntyessää Y:n talon kulmasta, hän ei kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota. Hän kiersi sivuovelle ja juoksi keittiöön kantaen omenoita lakissaan. "Hei!" hän kiljui "Katsokaa mitä minulla on, Z!" 
Z ei ollut keittiössä. Sen sijaan keskellä keittiön lattiaa seisoi pitkä ja aivan harvinaisen hyvin pukeutunut mies. X tuijotti vierasta vähän pelokkaasti. Tämä oli selvästi joku uusi varakas kaupunginvaltuutettu. 

En osaa heittää arvausta, mutta hymyilyttivät nuo omenat. 

Annatko uuden vihjeen? Kyllä joku varmaan tietää tuon kirjan, vaikkei ekasta vihjeestä vielä hoksannut. 

Täältä tulee! Pääsi täysin unohtumaan tämä, kiitos muistutuksesta 

Å kuori leipäviipaleen hitaasti kasvoiltaan ja hapuili käteensä nenäliinan. X luuli hänen pyyhkivän sillä kasvojaan. Mutta hän antoi marmeladimöykkyjen valua rauhassa pitkin pulleita poskiaan ja sitoi nenäliinan solmuun. Hän kiristi verkalleen solmua katsoen merkitsevästi Ä:hän. Kun Å veti solmun tiukalle, höyryävä kaakaokannu ampaisi ilmaan. Se leijui hetken paikoillaan ja lensi sitten sivuttain aivan Ä:n påän päälle. Sitten se alkoi hiljalleen kallistua. 

On minulla olo, että olen tämän ehkä lukenut. Arvataan taas vaihteeksi Pratchettia, Vapaat pikkumiehet?

Eipä taida olla. Mutta lähellä silti! 

No, tässä uusi:

Tutkimusretkellään X joutui äkkiä painautumaan lähimmän tasaiseksi leikatun omenapuun kylkeen antaakseen tietä jerseylehmälle, joka laukkasi villisti kaksi puutarhuria ja renkipoikaa kintereillään. Metsässäkin laukkasi lehmiä, kun X meni toiveikkaana katsomaan puumajaa. Mutta maja oli ikävä kyllä edelleen rikki. Ja lehmät turmelivat kukkapenkkejä minkä ehtivät, mutta eivät saaneet kovin paljon aikaan. 
"Sinäkö taioit lehmät?" X kysyi. 
"Niin. Mutta vain näyttääkseni, etten aio luovuttaa." Ä sanoi. "Huomenna saan lohikäärmeenverta ja silloin teen jotakin tosi upeaa."

Olisiko kyseessä Diana Wynne Jonesin Noidan veli?

Noidan veli se on! Sinun vuorosi korppi!

X oli pitänyt otsaansa kaihdinta vasten niin pitkään, että kulmakarvojen yläpuolelle oli painunut pieni ruutukuvio. Hän siveli kohoumia sormillaan ja tukahdutti halunsa karjahtaa alkukantaisesti kuin luolamies. Hänen rinnassaan paisui jo pitkä, kurkkuääninen ulvonta, joka oli varattu todellisiin hätätilanteisiin - esimerkiksi siihen, että sattui törmäämään sapelihammastiikeriin ilman nuijaa tai tuli pääsi sammumaan jääkaudella. X meni niinkin pitkälle, että avasi suunsa ja veti keuhkot täyteen ilmaa, ennen kuin kumautti päänsä taas kaihdinta vasten äännähtäen samalla hiljaa ja tukahtuneesti. "Argh"

Hieman tutun oloinen. Ylismaan Gregor?

Juuri se. Vuoro siirtyy sinulle Omenavaras.

Ohoh, heti ensimmäisestä oikein! No, tässä siis uutta:

X ei juuri piitannut kotinsa eteläpuolisista seuduista sillä hän oli pari kertaa käynyt Y:n kanssa kylällä ja tiesi, ettei siellä ollut mitään erityisen kiinnostavaa. Kylässä tapasi vain täsmälleen Y:n kaltaisia miehiä - miehiä joilla oli yllään pitkä likainen takki, kippurakärkiset puukengät ja päässä turbaani. Verkkaisesti he haastelivat keskenään typeriltä kuulostavista asiosta.

Terry Pratchett: Mort?

Ei taida olla. Hyvä arvaus!