Arvaa mikä kirja!

Ohoh, taas arvauksella! No, tässä on:   [i]X seisoi hetken rohkaistuneena kuun heikossa loisteessa ja lähti sitten astelemaan metsään kohti kapeaa laaksoa, jota hän tiesi hirvien käyttåvän lepopaikkanaan. Puut peittivät taivaan ja langettivat maahan muodottomia varjoja. Hän katsoi jälkiä vain silloin tällöin koska tunsi reitin.[/i]

On metsää ja varmaan hirviäkin, voisi olla vaikka [i]Ronja, ryövärintytär?[/i]

Ei ole! Tässä lisää:   [i]X hiipi hiljaa lähemmäksi jousi ampumavalmiina. Kolmen päivän ponnistelut olivat johdattaneet hänet tähän. Hän rauhoitti itsensä vetämällä vielä kerran henkeä, ja - yön rauhan rikkoi räjähdys.[/i]   [i]​​​​​​Lauma pillastui. X ampaisi vauhtiin ja syöksyi ruohikon poikki. Tulikuuma ilmavirta pyyhkäisi hänen poskeaan. Hän liukui pysähdyksiin ja lähetti nuolen kohti pakoon loikkivaa naarashirveä. Nuoli ohitti eläimen vain sentin päästä ja suhahti pimeyteen. X kirosi, käännähti ympäri ja asetti vaistomaisesti toisen nuolen jänteelle.[/i]

Paolinin [i]Eragon? [/i]Tuli[i] [/i]muistikuva päähenkilöstä tuollaisessa tilanteessa.

Oikein! Tuo on siis ihan siitä alusta. Vuoro sinulle Hiistu!

Haa! Kiitos. [img]/media/kunena/emoticons/rs_smile.png[/img] Seuraavaksi olisin arvuuttanut [i]Salaisuuksien kammiota[/i], mutta minulla ei ole sitä täällä. Joten laitetaan nyt tällainen pähkinä:   [i]Planeetta muistutti oudon paljon Maata. Vaikutelma vahvistui hetki hetkeltä. Nyt erotin mannerten ääriviivat jo paljain silmin. Ilma oli kirkas ja siinä oli kevyt kalpean vaaleanvihreä vivahdus joka silloin tällöin muuttui oranssinpunaiseksi, vähän samaan tapaan kuin meillä Provencen taivas kun aurinko laskee. Valtameri oli sinertävä ja siinäkin oli vihreän vivahteita. [/i]

Seuraava vihje:    [i]Jalkakäytävälle päästessäni minä horjahtelin hieman, liikenne huumasi minut ja Betelgeusen loiste häikäisi silmiäni yli kolmen kuukauden sisälläolon jälkeen. Hengitin lauhkeaa ilmaa täysin keuhkoin, samalla punastuin kun tajusin olevani alasti. [/i]

Olisikohan joku scifi-kirja, en kyllä yhtään tiedä mikä.

Kyllä, tieteiskirjallisuus kyseessä. [img]/media/kunena/emoticons/rs_wink.gif[/img]  En pahastu myöskään hakukoneiden käytöstä, jos joku sillä tavoin haluaa etsiä, mikä kirja on kyse.    Kolmas vihje:    [i]- Ihmisen aivot niin kuin koko hänen anatominen rakenteensa ovat kaikkein lähimpänä omaamme. On onni, että luonto on asettanut käytettäväksemme eläimen, jonka avulla me voimme tutkia omaa ruumistamme. Me käytämme ihmisiä moniin muihinkin tutkimuksiin, joihin sinä saat vähitellen tutustua...[/i]

Tässä vapuksi:   [i]Antauduin niin täysin [/i]X:[i]n älykkään katseen lumoihin, että unohdin hänen ulkomuotonsa. Panin käteni hänen pitkälle karvaiselle käpälälleen. Hän säpsähti ja huomasin hänen katseessaan lämpimän ailahduksen, kun hän katsoi minua.  [/i]

Vitosvihje:   [i]- Älä missään tapauksessa vain saa päähäsi kääntyä ohikulkijoihin päin ja näytellä heille hampaitasi tai raapaista pahaa aavistamatonta lasta joka tulee taputtelemaan sinua. Minä en halunnut panna sinulle kuonokoppaa, mutta...[/i] X [i]pysähtyi ja purskahti nauruun. - Anteeksi, anteeksi! hän huudahti, - minä unohdan aina että sinulla on samanlaiset järjenlahjat kuin apinalla. [/i]

Eikä, nyt tuli valtava halu lukea tuo kirja! Jos joku scifin tuntija tulisi arvuuttelemaan...

Taas mistään mitään tietämättä tulen tänne huutelemaan, mutta vihjeiden perusteella kokeillaan [i]Apinoiden planeettaa[/i]? Nyt kun vihjeistä ainakin apinat ja Betelgeuse osuvat kohdilleen :D

Kyllä, [i]Apinoiden planeetta[/i] on oikein. [img]/media/kunena/emoticons/rs_grin.png[/img] Kirjailija on ranskalainen. Tarinassa kertoja päätyy Betelgeuse-tähteä kiertävälle planeetalle, jota hallitsevat älykkäät ihmisapinat, siinä missä planeetan ihmisväestö on eläinten asemassa. Elokuvasovitusten kautta ehkä tutumpi nimi kuin kirjana.     Vuoro Skielle!

Jes, tuurilla ne laivatkin seilaa!   Vihjettä uudesta kirjasta:   [i]Velho kirkaisi, kun pimeys laajeni ja kietoi hänet sisäänsä. Hän näki nopeuden sumentaman vilauksen ohitseen kiitävästä kivestä ennen kuin lohikäärmeen ympärille avautui taas laajempi tila.[/i]

Kirkuvat velhot, kiiltävät kivet ja lohikäärmeet tuovat mieleen Dragonlancen, joten heitetään arvaukseksi   Hickman/Weis: Syyshämärän lohikäärmeet

Olisipa ollut Dragonlancea! Ihan kaipuu tullut, pitäisikö ottaa uudelleen luettavaksi... No mutta asiaan, seuraavaa vihjettä:   [i]Alakerran salissa vartijat kiskoivat ruumiita ulos. Eloonjääneitä ei ollut. Vartiosta oli varmistanut asian antamalla heille runsain mitoin aikaa ehtiä karkuun takaovesta. Se oli kaikkia osapuolia hyödyttävä näppärä kompromissi varovaisuuden ja oikeudenmukaisuuden välillä.[/i]

Kirkuvista velhoista tulee mieleen Patricia C. Wreden [i]Lohikäärmeen prinsessa, [/i]mutta olikohan siellä tuollaisia ruumiita... 

Velhoja, lohikäärmeitä ja... merirosvoja?   [i]Jotkut merirosvot saavuttavat kuolemattomuuden suunnattoman julmuutensa ja uhkarohkeiden tekojensa ansiosta. Jotkut saavuttavat kuolemattomuuden keräämällä itselleen suunnattoman omaisuuden. Kapteeni oli kuitenkin jo kaun sitten päättänyt, että kaiken kaikkiaan hän saavuttaisi mieluiten kuolemattomuuden olemalla kuolematta.[/i]   Lupaan että seuraava vihje on iisimpi, jos tästä ei vielä jollekin aukea.

hmm...   Mintie Das: Storm Sisters: Kuohuva maailma?

[i]On noloa tietää olevansa jumala maailmassa, joka on ylipäätään olemassa vain siksi, että jokaisella todennäköisyyskäyrällä on oltava ääripäänsä, varsinkin jos pystyy tähyilemään muihin ulottuvuuksiin ja näkemään maailmoja, joiden Luojilla on ollut niukalti mielikuvitusta, mutta hyvät tiedot mekaniikasta. Ei siis ihme, että X:n jumalat käyttävät enemmän aikaansa keskinäiseen kinasteluun kuin kaikkitietävyyteen.[/i]

Nyt kyllä kuulostaa erittäin paljon Terry Pratchettilta.

Kokeillaan Pratchettia   Kiintoisia aikoja?

Prachettiahan se. Jos vielä kirjaa haluatte arvailla, niin tässä vähän tarkennusta asiaan:   [i]X astui muutaman askeleen lähemmäs. Ahneus kuljetti häntä kuin pyörillä ikään. Arkku oli avoinna. Sen sisällä oli säkkejä, ja hän erotti kullan kimalluksen yhdestä niistä. Hetken verran ahneus vei voiton terveesä järjestä ja hän ojensi varovasti kättään... mutta mitä hyötyä siitä olisi? Hän ei jäisi henkiin nauttimaan saaliistaan. Hän veti vastahakoisesti kätensä takaisin ja yllättyi huomatessaan arkun avoimen kannen kevyen värähtelyn. Oliko se liikahtanut aavistuksen verran, kuin tuulessa heiluen?[/i]

Olisiko Pratchetin pienet jumalat