Joskus kun Y oli paikalla, X saattoi kysyä: "Isä, sano minulle mitä on kukkulan tuolla puolen?" Ja jos kalastaja oli huonolla tuulella, hän antoi pojalle korvapuustin ja käski tämän syventyä töihinsä. Mutta jos hän oli sopuisilla mielin, hän sanoi: "Voi poikani, älä anna typerien kysymysten hämmentää mieltäsi. Näet muuan runoilijoistamme on lausunut: 'Uutteruus on vaurauden lähde, mutta hän ken utelee seikkoja, jotka rivät häntä koske, hän luotsaa mielettömyyden purtta kohden köyhyyden karikoita.'"
Henkilöksi, jonka on vaikea muistaa, mikä viikonpäivä, kuukausi tai välillä vuosikaan on menossa, muistan näemmä melko hyvin asioita jostain 20 vuoden takaa...
Seuraava kirja:
Siellä oli hyllyt lattiasta kattoon täynnä katukivien kokoisia nahkaselkäisiä kirjoja, postimerkin kokoisia silkkikantisia kirjoja, kirjoja joissa oli omituisia merkkejä ja kirjoja joissa ei ollut kerrassaan mitään. Jopa X, joka ei milloinkaan lukenut mitään, olisi hurjistunut halusta saada niistä jokusen käsiinsä.
"Isosetä A tuli kerran meille teelle ja roikotti minua nilkoista yläkerran ikkunan ulkopuolella. Isotäti E tarjosi A:lle marenkia ja tämä päästi vahingossa irti nilkoistani. Mutta minä hyppäsin ketterästi puutarhaan ja siitä kadulle. Kaikki olivat kamalan mielissään, mummi itki, hän oli niin onnellinen."
Sitten hän puki takin ylleen ja maleksi ulos ihanaan loppukevään aamuilmaan. Linnut lauloivat puissa, mehiläiset pörräsivät kukissa. Taivas oli kuitenkin autereinen, ja taivaanrannasta nousevat uhkaavat ukkospilvet ennustivat sadetta. Mutta nyt ilma oli kuuma ja painostava. Ja puutarhavajan takana olevassa vanhassa lokakaivossa joku nuori mies kauhoi vettä ja yritti pysyä pinnalla.
Ääni oli korkeampi kuin X oli odottanut, ja hän tajusi, että epätavallista kylläkin, lokakaivossa pulikoiva nuorimies olikin oikeasti nuori nainen. Se ei ollut täysin odottamatonta - Salamurhaajien Killassa tiedettiin, että naiset olivat vähintäänkin veljiensä veroisia kekseliään tappamisen alalla - mutta tieto kuitenkin muutti tilannetta hossakin määrin.
Kirja ei ole oikein, mutta kirjailija on! Ehkä tästä voi olla apua kirjan arvuuttelussa:
"Hän kohotti kätensä ja se tärisi hieman, kun hän tarttui kukintoon ja taittoi sen varovasti juuresta. Hän nuuhkaisi sitä ja seisoi sitten hetken selkä suorana tyhjyyteen tuijottaen. Sitten hän vei syreeninkukinnon varovasti pukeutumishuoneeseensa."
Olisi kiva, jos paikalle rientäisi joku, joka on peräti lukenut kirjan. Sellaisen sankarin nyt puuttuessa jatkan veikaten... Naamiohuvit? Oopperassa voisi olla pukeutumishuone. Vaikka ei niitä taideta pukeutumishuoneiksi sanoa, en tiedä.
"Etkö ole kuunnellut mitään, mitä olen sanonut? Minä en kysynyt sinulta 'mitä mieltä olet hänestä', vaan 'mitä mieltä sinun tulisi olla hänestä?' Siinä hän seisoo, nuori, tomera ja neuvokas. Hänen sukulinjansa on yhtä kuninkaallinen kuin sinunkin, vaikka hän sattuikin syntymään väärällä puolella aitaa. Joten mitä mieltä sinun tulisi olla hänestä? Käsikassara? Ase? Toveri? Vihollinen? Vai jätätkö hänet vaille huomiota, jotta joku muu voi myöhemmin käyttää häntä sinua vastaan?"
Kirjailija on oikein, kirja vielä puuttuu! Jatkan seuraavalla vihjeellä.
X on kuollut. Uskon, että se antoi henkensä vapaaehtoisesti. Se muisti varmasti, kuinka me pentuina olimme olleet parhaat ystävät. Ihmiset eivät osaa surra kuin koirat. Mutta me suremme vuosien ajan.
"Oppiminen ei ole koskaan väärin. Edes tappamaan oppiminen ei ole väärin. Tai oikein. Se on vain yksi asia opittavaksi, asia, jonka minä osaan sinulle opettaa. Siinä kaikki. Voitko nyt päättää, haluatko oppia kuinka se tehdään, ja myöhemmin päättää, haluatko tehdä sen?"
Sellainen kysymys pienelle pojalle. Jo silloin jokin minussa nosti karva pystyyn ja haistoi mätää, mutta pieni poika kun olin, en keksinyt mitään syytä panna vastaan. Ja uteliaisuuteni alkoi herätä.
):
Sellaisen sankarin nyt puuttuessa jatkan veikaten... Naamiohuvit? Oopperassa voisi olla pukeutumishuone. Vaikka ei niitä taideta pukeutumishuoneiksi sanoa, en tiedä. 