Aika

Tämä on yksi niistä peräti neljästä vuoden 2013 runoistani.   Aika   Aika ei koskaan pääty vaan kiertää kehää loputonta ympyrää   loppuun tullessaan se jatkaa kulkuuan alkaa alusta uudestaan   emme koskaan kuole vaan jatkamme olemassaoloa toisessa paikassa toisessa ajassa   ajan loputon kehä suuri ympyrä jonka näkee vain Jumala   ja tarina uudestaan alkaa

Hei, en ainakaan tunnista avataria, joten omastakin puolestani tervetuloa Leirinuotiolle, vaikka sitten näin pienellä viiveellä.   Mukava, helppolukuinen runo yhdestä kirjallisuuden ja ylipäätään taiteen klassisimmista aiheista: ajan luonteesta ja sen päättymättömyydestä. Monestihan tosin näkee myös tekstejä siitä, kuinka meillä on vain tietty määrä aikaa käytettävissä ja sekin supistuu tyhjänpäiväiseen, mutta se on se kyyninen näkökulma. Onhan se nyt luonnollisesti mukavampaa ajatella, että sitä aikaa on loputtomasti.   Jos sitten mennään itse runoon, niin tässä on hyvät perusrunon puitteet. Tasaiset kolmiriviset säkeistöt/kappaleet antavat runolle sen tukikaaren (kolmannen kappaleen neljäs rivi menköön luovan sääntöjen rikkomisen puitteisiin) ja olet päässyt hyvin käsiksi yhteen runon peruskeinoista eli toistoon. Saman rivin ja asian toistaminen eri tavalla tekee runosta runomaisen ja mieleenpainuvamman. Jos tästä haluaa lähteä kehittämään, niin olisin kaivannut ensimmäisenä hieman monipuolisempaa kuvakieltä. Nyt runon kuvasto on varsin tavanomaista ja persoonatonta, koska et lähtenyt leikittelemään omilla visioillasi. Lopun viittaus tarinaan on persoonallinen ote ja kertoo omista ajatuksistasi koskien elämää ja sen tarkoitusta, mutta tämäntapaisia viittauksia olisin mielelläni nähnyt enemmänkin.   Kokonaisuutena näen tässä lupausta. Jatka ihmeessä kirjoittamista, totuttaudu kirjoittamisen rutiiniin ja rytmiin, kirjoittele mitä nyt vain ikinä saatkin päähäsi ja kunhan se alkaa sujua, ala miettiä, mitä juuri sinulla olisi sanottavaa, mitä ei ole aikaisemmin sanottu. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta se on hyvä ohjenuora ja päämäärä.

Kiitos tervetulotoivotuksesta, olen ollut Risingissä alkuvuodesta lähtien ja todella viihtynyt täällä. Mutta koska minulla on elämässä paljon kaikenlaista hommaa, niin tämä minunkin vastausviestini tulee viiveellä. Ehdin pitkästä aikaa tänne Risingiin vasta nyt kun muut kiireet hellittivät hetkiseksi pääasiassa flunssan takia jonka myötä muut ihmiset eivät tänään hakeudu seuraani.   Minun pitäisi tietysti olla petissä nukkumassa pois järkyttävää univelkaani ja flunssaa parantamassa, mutta koska tosiaan on ihan liian pitkä aika siitä kun ehdin viimeksi kunnolla Risingiin, niin siirrän vielä hetkisen lepoaikaa.   Kiitos myös kun kerroit ajatuksiasi runostani. Minä itse olen täysin kouluttamaton jos ei oteta huomioon peruskoulun äidinkielen tunteja sekä lukemaani määrää erilaisia kirjoja joista suurin osa ei ole mitään "korkeakirjallisuutta", mitä tulee kirjallisuuteen ja minusta on todella hauska kuulla sellaisten ihmisten mielipiteitä jotka tietävät jotain erilaisesta kirjallisuudesta ja se on myös hyvin opettavaista ja minä pidän uusien asioiden oppimisesta.   Kun asiasta mainitsit niin minäkin huomasin runoa lukiessani, että siihen olisi tosiaan voinut sisällyttää enemmänkin persoonallisuutta ja kuvakieltä. Siksi aionkin laittaa runon takaisin ajatuksiin hautumaan ja katsoa saanko siihen vielä jotain sisälletyttyä.   Vielä haluaisin sanoa, että kyllähän minä olen koko tiedostavan elämäni kirjoittanut aina jotain ja vuodesta 2006 vakaa päämääräni on ollut julkaisukelvollinen kirja. Kaikkien näiden vuosien harjoituksen myötä olen löytänyt oman ääneni sekä vahvuuteni joka erottaa minut muista kirjailijoista.   Ja nyt kirjoittaminen sujuu kuten pitääkin ja olen myös tosiaan löytänyt sellaista sanottavaa johon en ole vielä törmännyt ainakaan siinä muodossa kuin miten itse aiheesta kirjoitan ja koen myös, että on tärkeää, että kirjoitan tarinani kuten aionkin sillä maailma tarvitsee sitä.   Minulla on kaikki maailman syyt kirjoittaa ja suurin niistä on kirjoittamisen ilo ja tarve.