Parissa kohdassa vaihtaisin sanojen paikkaa tai muuttaisin loppupäätettä, muuten toimiva, melankolinen runo.
"hiljaa lopettaa puhumisen" muuttaisin "hiljaa puhumisen lopettaa" ja "unohduksen suuressa voimassa" muuttaisin "voimassaan", "aina ne hymyilevät" saattasi kaivata jotain ehkä " aina ne vaan hymyilevät" tai jotain vastaavaa. Mulle tuli tuossa kohdasta nykyisessä muodossa pieni toiston maku ylemmän "hiljaa hymyilevät" kanssa...
Samoin kuin Morhgoz minäkin miettisin tuota sanajärjestystä. Joissakin kohdissa ihan tavallinen suora sanajärjestys ehkä toimisi paremmin kuin epäsuora: esimerkiksi loppupuolen "levossa anteeksiannon" voisi olla vain "anteeksiannon levossa". Parissa muussakin säkeessä on sama juttu: voisi pohtia sitä, tuoko epäsuora sanajärjestys varsinaisesti mitään uutta runoon vai lisääkö se vain tietynlaista "koukeroisuutta".
Mutta kokonaisuutena pidin tästä.
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.