Mustasukkaisuuden voima
11.12.2014
Piitkästä aikaa tulin lukeneeksi erään vuosia sitten kirjoittamani lyhyen rääpäleen. Pienen muokkauksen ja pahimman angstin poistamisen jälkeen päätin pistää tämän hötön tänne.. Pitemmittä puheitta, Tarinani. Olkaatte hyvät.
---------------------
Caritalla oli tunne, että Jesperille oli tapahtunut jotain ikävää. Hän ei enää tuntenut sitä väreilevää hellyyttä, jonka uskoi olevan orastavan rakkauden alku. Aivan kuin joku olisi vetänyt verhon heidän kahden välille. Nuori nainen päätti tarkistaa taikapeilinsä kautta, missä Jesper oli, mutta peili ei kertonutkaan mitään. Kuvastimessa näkyi pelkkää harmaata sumua.
Nyt Carita oli varma, että hän oli oikeassa. Joku käytti noituutta viedäkseen hänen poikaystävänsä, mutta kuka? Naisella oli aavistus mutta ei uskonut sen olevan mahdollista. Eihän häntä vainonneen miehen pitänyt tietää missä hän nykyisin asui. Ei kai tämä kuitenkin ollut onkinut hänen nykyistä olinpaikkaansa selville. Sen rupikonnan kanssa Carita ei aikonut olla enää missään tekemisissä. Häntä ällötti koko mies! Yrittää nyt saada taikajuomalla häntä rakastumaan itseensä. Siihen likaiseen ja törkyiseen äijään, joka ei suostunut peseytymään kuin kerran vuodessa. Pelkkä ajatuskin puistatti Caritaa.
Yhtäkkiä ilmoille pärähti Willemon Moonin hilpeä tanssihitti, joka säikäytti mietteisiinsä uponneen nuoren naisen. Carita tuijotti hämmästyneenä kännykkäänsä, kuka hänelle tuntemattomana soittaisi? Kyllähän ystävät tiesivät, ettei hän mielellään vastaisi tuollaisiin puheluihin. Puhelin piipitti sängyn päällä kuitenkin itsepintaisesti ja aina hetken tauon jälkeen aloitti uudestaan lurituksensa. Carita huokaisi, istahti sängyn reunalle ja vastasi vihdoin puheluun. - Carita Mäki. Kuule, jos olet lehdestä niin en tilaa yhtään mitään. Hän aloitti tuskastuneesti. Vieras naisenääni kuitenkin keskeytti hänet nauraen pahaenteisesti.
- Voi ei Carita kulta, en kauppaa mitään. Ajattelin vain ilmoittaa sinulle jotain. Naisen ääni oli kuin juoksevaa hunajaa. Jostain syystä Carita värähti ja puristi tiukemmin puhelinta. Ääni luurin toisessa päässä jatkoi. - Satutko tuntemaan sellaista miehenalkua kuin Jesper? Hän on täällä minun kanssani ja meillä on hyvin hauskaa, vai mitä Jesper? Nainen jatkoi samettisella äänellä.. Taustalta kuului tukahtunut huokaisu ja sitten hyvin heikosti miehen ääni, joka mutisi jotain. Carita erotti siitä vain oman nimensä.
Häntä kylmäsi äkkiä. Maailma tuntui pysähtyvän ja pirstaloituvan hänen ympärillään. Vihreät silmät tuijottivat rävähtämättä eteensä kykenemättä näkemään huonetta ympärillään. Jostain kaukaa tuntui kuuluvan ylimielinen ääni, joka kehotti miettimään tarkkaan, kannattaisiko enää olla yhteydessä siihen kultapoikaan. Carita sai henkäistyä hiljaisen, - miksi?
- Miksikö? Tällä kertaa ääni huokui pidäkkeetöntä raivoa. – Siksi että hän on minun, yksin minun. Kukaan ei saa viedä häntä minulta! Me kuulumme yhteen, hän ja minä. Olemme aina kuuluneet! Kukaan narttu ei häntä minulta vie! Pysy kaukana hänestä, jos henkesi on kallis ja pelehdi vain niiden muiden poikiesi kanssa. Jesper on kuitenkin varattu minulle ja menen hänen kanssaan naimisiin. Ääni muuttui taas samettiseksi. – Kunhan hän vain huomaa parhaansa. Sen jälkeen kuului kilahdus ja linja mykistyi.
Carita päästi kätensä valahtamaan alas. Kuin unessa hän käänsi päänsä kohti valkoista, koristeellista yöpöytää jonka päällä oli kuva hänestä ja Jesperistä rannalla. Syvän turtumuksen vallassa hän veti syliinsä suuren punaisen silkkipäällysteisen sydäntyynyn ja kiertyi sikiöasentoon sängylle.
Jesperin ex-tyttöystävä, mustan magian noita oli mustasukkaisuudessaan vienyt hänen rakkaansa. Mitä hän nyt tekisi? Aikansa säälissä kieriskeltyään nainen kuitenkin keräsi itsensä ja alkoi suunnitella vastaiskua. Siitä ei tulisi helppoa, mutta hän valloittaisi miehen sydämen takaisin keinolla millä hyvänsä.
Valkoista magiaa käyttävä noita otti ensimmäisen askeleensa kohti pimeyttä.
---------------------
Caritalla oli tunne, että Jesperille oli tapahtunut jotain ikävää. Hän ei enää tuntenut sitä väreilevää hellyyttä, jonka uskoi olevan orastavan rakkauden alku. Aivan kuin joku olisi vetänyt verhon heidän kahden välille. Nuori nainen päätti tarkistaa taikapeilinsä kautta, missä Jesper oli, mutta peili ei kertonutkaan mitään. Kuvastimessa näkyi pelkkää harmaata sumua.
Nyt Carita oli varma, että hän oli oikeassa. Joku käytti noituutta viedäkseen hänen poikaystävänsä, mutta kuka? Naisella oli aavistus mutta ei uskonut sen olevan mahdollista. Eihän häntä vainonneen miehen pitänyt tietää missä hän nykyisin asui. Ei kai tämä kuitenkin ollut onkinut hänen nykyistä olinpaikkaansa selville. Sen rupikonnan kanssa Carita ei aikonut olla enää missään tekemisissä. Häntä ällötti koko mies! Yrittää nyt saada taikajuomalla häntä rakastumaan itseensä. Siihen likaiseen ja törkyiseen äijään, joka ei suostunut peseytymään kuin kerran vuodessa. Pelkkä ajatuskin puistatti Caritaa.
Yhtäkkiä ilmoille pärähti Willemon Moonin hilpeä tanssihitti, joka säikäytti mietteisiinsä uponneen nuoren naisen. Carita tuijotti hämmästyneenä kännykkäänsä, kuka hänelle tuntemattomana soittaisi? Kyllähän ystävät tiesivät, ettei hän mielellään vastaisi tuollaisiin puheluihin. Puhelin piipitti sängyn päällä kuitenkin itsepintaisesti ja aina hetken tauon jälkeen aloitti uudestaan lurituksensa. Carita huokaisi, istahti sängyn reunalle ja vastasi vihdoin puheluun. - Carita Mäki. Kuule, jos olet lehdestä niin en tilaa yhtään mitään. Hän aloitti tuskastuneesti. Vieras naisenääni kuitenkin keskeytti hänet nauraen pahaenteisesti.
- Voi ei Carita kulta, en kauppaa mitään. Ajattelin vain ilmoittaa sinulle jotain. Naisen ääni oli kuin juoksevaa hunajaa. Jostain syystä Carita värähti ja puristi tiukemmin puhelinta. Ääni luurin toisessa päässä jatkoi. - Satutko tuntemaan sellaista miehenalkua kuin Jesper? Hän on täällä minun kanssani ja meillä on hyvin hauskaa, vai mitä Jesper? Nainen jatkoi samettisella äänellä.. Taustalta kuului tukahtunut huokaisu ja sitten hyvin heikosti miehen ääni, joka mutisi jotain. Carita erotti siitä vain oman nimensä.
Häntä kylmäsi äkkiä. Maailma tuntui pysähtyvän ja pirstaloituvan hänen ympärillään. Vihreät silmät tuijottivat rävähtämättä eteensä kykenemättä näkemään huonetta ympärillään. Jostain kaukaa tuntui kuuluvan ylimielinen ääni, joka kehotti miettimään tarkkaan, kannattaisiko enää olla yhteydessä siihen kultapoikaan. Carita sai henkäistyä hiljaisen, - miksi?
- Miksikö? Tällä kertaa ääni huokui pidäkkeetöntä raivoa. – Siksi että hän on minun, yksin minun. Kukaan ei saa viedä häntä minulta! Me kuulumme yhteen, hän ja minä. Olemme aina kuuluneet! Kukaan narttu ei häntä minulta vie! Pysy kaukana hänestä, jos henkesi on kallis ja pelehdi vain niiden muiden poikiesi kanssa. Jesper on kuitenkin varattu minulle ja menen hänen kanssaan naimisiin. Ääni muuttui taas samettiseksi. – Kunhan hän vain huomaa parhaansa. Sen jälkeen kuului kilahdus ja linja mykistyi.
Carita päästi kätensä valahtamaan alas. Kuin unessa hän käänsi päänsä kohti valkoista, koristeellista yöpöytää jonka päällä oli kuva hänestä ja Jesperistä rannalla. Syvän turtumuksen vallassa hän veti syliinsä suuren punaisen silkkipäällysteisen sydäntyynyn ja kiertyi sikiöasentoon sängylle.
Jesperin ex-tyttöystävä, mustan magian noita oli mustasukkaisuudessaan vienyt hänen rakkaansa. Mitä hän nyt tekisi? Aikansa säälissä kieriskeltyään nainen kuitenkin keräsi itsensä ja alkoi suunnitella vastaiskua. Siitä ei tulisi helppoa, mutta hän valloittaisi miehen sydämen takaisin keinolla millä hyvänsä.
Valkoista magiaa käyttävä noita otti ensimmäisen askeleensa kohti pimeyttä.
Piitkästä aikaa tulin lukeneeksi erään vuosia sitten kirjoittamani lyhyen rääpäleen. Pienen muokkauksen ja pahimman angstin poistamisen jälkeen päätin pistää tämän hötön tänne.. Pitemmittä puheitta, Tarinani. Olkaatte hyvät.
---------------------
Caritalla oli tunne, että Jesperille oli tapahtunut jotain ikävää. Hän ei enää tuntenut sitä väreilevää hellyyttä, jonka uskoi olevan orastavan rakkauden alku. Aivan kuin joku olisi vetänyt verhon heidän kahden välille. Nuori nainen päätti tarkistaa taikapeilinsä kautta, missä Jesper oli, mutta peili ei kertonutkaan mitään. Kuvastimessa näkyi pelkkää harmaata sumua.
Nyt Carita oli varma, että hän oli oikeassa. Joku käytti noituutta viedäkseen hänen poikaystävänsä, mutta kuka? Naisella oli aavistus mutta ei uskonut sen olevan mahdollista. Eihän häntä vainonneen miehen pitänyt tietää missä hän nykyisin asui. Ei kai tämä kuitenkin ollut onkinut hänen nykyistä olinpaikkaansa selville. Sen rupikonnan kanssa Carita ei aikonut olla enää missään tekemisissä. Häntä ällötti koko mies! Yrittää nyt saada taikajuomalla häntä rakastumaan itseensä. Siihen likaiseen ja törkyiseen äijään, joka ei suostunut peseytymään kuin kerran vuodessa. Pelkkä ajatuskin puistatti Caritaa.
Yhtäkkiä ilmoille pärähti Willemon Moonin hilpeä tanssihitti, joka säikäytti mietteisiinsä uponneen nuoren naisen. Carita tuijotti hämmästyneenä kännykkäänsä, kuka hänelle tuntemattomana soittaisi? Kyllähän ystävät tiesivät, ettei hän mielellään vastaisi tuollaisiin puheluihin. Puhelin piipitti sängyn päällä kuitenkin itsepintaisesti ja aina hetken tauon jälkeen aloitti uudestaan lurituksensa. Carita huokaisi, istahti sängyn reunalle ja vastasi vihdoin puheluun. - Carita Mäki. Kuule, jos olet lehdestä niin en tilaa yhtään mitään. Hän aloitti tuskastuneesti. Vieras naisenääni kuitenkin keskeytti hänet nauraen pahaenteisesti.
- Voi ei Carita kulta, en kauppaa mitään. Ajattelin vain ilmoittaa sinulle jotain. Naisen ääni oli kuin juoksevaa hunajaa. Jostain syystä Carita värähti ja puristi tiukemmin puhelinta. Ääni luurin toisessa päässä jatkoi. - Satutko tuntemaan sellaista miehenalkua kuin Jesper? Hän on täällä minun kanssani ja meillä on hyvin hauskaa, vai mitä Jesper? Nainen jatkoi samettisella äänellä.. Taustalta kuului tukahtunut huokaisu ja sitten hyvin heikosti miehen ääni, joka mutisi jotain. Carita erotti siitä vain oman nimensä.
Häntä kylmäsi äkkiä. Maailma tuntui pysähtyvän ja pirstaloituvan hänen ympärillään. Vihreät silmät tuijottivat rävähtämättä eteensä kykenemättä näkemään huonetta ympärillään. Jostain kaukaa tuntui kuuluvan ylimielinen ääni, joka kehotti miettimään tarkkaan, kannattaisiko enää olla yhteydessä siihen kultapoikaan. Carita sai henkäistyä hiljaisen, - miksi?
- Miksikö? Tällä kertaa ääni huokui pidäkkeetöntä raivoa. – Siksi että hän on minun, yksin minun. Kukaan ei saa viedä häntä minulta! Me kuulumme yhteen, hän ja minä. Olemme aina kuuluneet! Kukaan narttu ei häntä minulta vie! Pysy kaukana hänestä, jos henkesi on kallis ja pelehdi vain niiden muiden poikiesi kanssa. Jesper on kuitenkin varattu minulle ja menen hänen kanssaan naimisiin. Ääni muuttui taas samettiseksi. – Kunhan hän vain huomaa parhaansa. Sen jälkeen kuului kilahdus ja linja mykistyi.
Carita päästi kätensä valahtamaan alas. Kuin unessa hän käänsi päänsä kohti valkoista, koristeellista yöpöytää jonka päällä oli kuva hänestä ja Jesperistä rannalla. Syvän turtumuksen vallassa hän veti syliinsä suuren punaisen silkkipäällysteisen sydäntyynyn ja kiertyi sikiöasentoon sängylle.
Jesperin ex-tyttöystävä, mustan magian noita oli mustasukkaisuudessaan vienyt hänen rakkaansa. Mitä hän nyt tekisi? Aikansa säälissä kieriskeltyään nainen kuitenkin keräsi itsensä ja alkoi suunnitella vastaiskua. Siitä ei tulisi helppoa, mutta hän valloittaisi miehen sydämen takaisin keinolla millä hyvänsä.
Valkoista magiaa käyttävä noita otti ensimmäisen askeleensa kohti pimeyttä.