Randomi jutusteluketju

Kokeisiin lukeminen on kivaa tuolla taktiikalla. :wink: Sanakokeesta ysipuoli enkunkielisen leffan katsomisella. :lol: Vaikka taitaa olla lukiossa hiukan hankalampaa?   En seuraa olympialaisia, koska urheilijoiden katsominen ärsyttää. Kun on itse rapakunnossa ja kontrastiksi joku vain... Ei ole. Huoh. :wink: En seuraa mitään urheilua ja taidan olla Suomen ainut henkilö, joka ei katsonut parin vuoden takaista jääkiekon voitokasta MM-finaalia. Tilastoista olen usein kärryillä, kiitos Dragonilin. :tongue:

Jotenkin se tentteihin lukeminen sujuu minulla samalla taktiikalla: ensin huomaan, että vessan voisi pestä, sitten voi pestä pyykkiä jonka jälkeen onkin luonnollista imuroida koko kämppä. Tämän jälkeen voi ehkä hetken lukea, jonka jälkeen pyykit onkin valmiit ja sitten voikin laittaa astianpesukoneen pyörimään. Jostain syystä sitä aikaa jää myös lopulta tentteihin pänttäämiseen ja samalla tulee siivottua koko kämppä lattiasta kattoon edes muutaman kerran vuodessa. Varsin tehokasta siis :cheesy:

Katsos katsos. Kirjautumispalkki tervehtii vierailijaa, mutta näen itseni paikalla olevaisten listassa. Potuttaa hiukan, mutta koska elämä on ihanaa ja onnistun suhtautumaan asiaan huumorilla, tulen valittamaan/nauramaan tänne. :wink: Onko tuttua teillekin vai osaatteko käyttää mobiililaitteidenne välilehtiä fiksummin kuin minä? :roll:

Olen ihan eksyksissä täällä kirjojen ja lukijoiden ihmemaassa, jonne tulin vasta eilen. En siis ollenkaan ihmettelisi, vaikka olisin paikalla ja poissa yhtä aikaa.

^ Tervetuloa, tarunen! Rising on mukava paikka eksyä, etenkin mitä enemmän täällä on muita eksyneitä. :smile:     [quote="Kirjaneito" post=10320]Onkos täällä porukka muuten seurannut olympialaisia?[/quote] No mutta juu. :cheesy: Täytyykin laittaa aiheesta oma keskustelu, vielä kun kisoja on jäljellä...

[quote="Kirjaneito" post=10320] Onkos täällä porukka muuten seurannut olympialaisia?[/quote]   Taitoluistelua ja lumilautailua tulee katsottua.

Kiitos, aavevelho Hiistu! Onhan täällä jännittäviä olentoja. Ja minäkin kun olen nyt aseenkantaja, vaikka ellen olisi sukupuoleni takia ollut turvassa asevelvollisuudelta olisin kyllä tuolla reaalimaailmassa ollut aseistakieltäytyjä. :blush:

Tarunen, voit "genreä" vaihtamalla tuolta asetuksista saada myös muita titteleitä näkyviin, jos nykyinen ei miellytä. :wink:

Hih, arkkivelho Dyn, genreä en vaihda, fantasian puolesta kannan vaikka asetta! :wink: (Oikeasti hauskoja nuo tittelit, ja muutenkin täällä on kiehtova ilmapiiri; sehän minut tänne sieppasi. Huomaan vain lukeneeni tosi vähän fantasiaa, minkä kirjahyllystäni näkee. Merkitsin siihen täällä olevasta luettelosta suunnilleen kaikki, joista muistin, mitä olin niistä pitänyt.)

(En ole vielä ehtinyt muodostamaan mielipidettä windows kasista, joten en pistä tätä "Elämä on ihanaa" -topikkiin). Uusi tietsa on vihdoin päräytetty käyntiin ja se on [i]niin[/i] paljon hiljaisempi kuin mihin olen tottunut. Tuntuu ihan oudolta. Piti sulkea kaiuttimetkin, koska nyt kuulee niiden huminan.   Muok. Olisi pitänyt nimetä kone Stardustiksi, koska "The music sounds better with you" nyt kun vieressä ei enää pauhaa meluisa tuuletin. Aaaw yiss...

Soittaminen voi olla raskasta. :lol: Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka kipeäksi selkä voi tulla kolmen ja puolen tunnin Sinfonietta treenien jälkeen... Ja Karelia-sarjan alku... Voi Janne olivatko ne kielenvaihdot ihan välttämättomiä? :tongue: Mutta hauskaa oli, iso bändi, hauska kapu, upeat biisit ja lähestulkoon kaikki konsan tutut mukana. :heart: Nyt päässä soi koko ohjelmisto yhtenä iloisena mylläkkänä. :wink:

Earth Hour! Valot kiinni! :wink:

omat valot sammuu päästä ainakin kiitos huimauksen ja matalan verenpaineen

Mulla menee tooosi lujaa. Mä olen kuunnelyt Nylon Beatin Teflon Loven ainakin kolme kertaa tämän päivän aikana. Mulla on kuulokkeet korvissa ja sitten vaan hytkyn tässä tietokoneen edessä bassojen tahtiin. :roll: Näyttää varmana hienolta, mutta minkä minä sille mahdan, että biisi on hyvä? :cheesy:

Lempparipunkkua ja huomenna vapaapäivä. Tekisi mieli kirjoittaa pitkästä aikaa - itse asiassa on tehnyt koko viikon - mutta jotenkin ei vaan saa vanhojen tekstien ympärillä pyörivien ideoiden päästä kiinni niin, että kielenkärjellä pyörivä aavistus konkretisoituisi tekstiksi. (Edit. Niin ja syynä takkuiluun ei siis ole viini, koska ensimmäinen lasillinen edessä. :cheesy: )

Mä olen lukenut neljän päivän aivan kauhean ahdistavia ja surullisia kirjoja. Ruta Sepetysin [i]Harmaata valoa[/i] (itkin), Janne Tellerin [i]Samantekevää[/i] (aivan järkyttävä kirja) ja Laura Lähteenmäen [i]Annastiina[/i] (niin surullinen, epäreilu loppu). Silti rakastin niitä kaikkia :heart:

Muistan lukeneeni Harmaata valoa muutama vuosi sitten ja pidin kovasti! Nyt kun asiasta alettiin puhua niin tekisi melkein mieli lukea uudestaan! :lol: Ja surulliset kirjat ovat tunteellisesti jänniä tapauksia. Niitä voi vihata koska kaikki menee niin huonosti mutta samalla niitä rakastaa juuri samasta syystä.

... Kuolin. Harmaata valoa on ihanakamalaloistavaitkettää ja... :heart: Celestine, oletko lukenut Janne Tellerin Yhtään? Jos ahdistuksesta ei ole tullut yliannostusta, suosittelen ehdottomasti. :wink: Hui olkoon. Loistava kirja.

Millä tavalla suhtaudutte ahdistaviin ja maailmankuvaltaan masentaviin elokuviin? Monesti ne ovat kyllä elokuvallisesti hyviä ja pystyn antamaan niille siitä kiitosta, mutta yleensä kuvatun kaltaiset filmit eivät nouse ihan suosikeiksi asti minun tapauksessani. [i]They Shoot Horses, Don't They?, Straw Dogs (1971) ja Tulitikkutehtaan tyttö[/i] joitakin mainitakseni.   Yllätyin, kun kaikesta huolimatta huomasin pitäväni Mollbergin [i]Maa on syntisestä laulusta.[/i] Ehkä pitäisi muuttaa mieltä, sillä luin juuri Wikipediasta, että minua syvästi riipaissut kohtaus toteutettiin oikeasti eikä sitä lavastettu. Tätä elokuvaa ajatellessa mieleen tulevat A.W. Yrjänän sanat: [i]Sikiöt jäätyvät kohtuihin ja rakkaus elämään kuolee[/i].

[quote="The Big Bad Wolf" post=14449]Celestine, oletko lukenut Janne Tellerin Yhtään? Jos ahdistuksesta ei ole tullut yliannostusta, suosittelen ehdottomasti. :wink: Hui olkoon. Loistava kirja.[/quote]   Tuon [i]Samantekevää[/i]-kirjan alkuperäinen nimi on Intet eli (Google Kääntäjän mukaan :roll: ) Ei mitään. Tarkoitatko sitä? Siinä [spoiler]ne lapset alkaa kasata sitä merkityksen kasaa, johon päätyy lopulta mitä karmeimpia asioita, mm. sormi ja koiran pää. Lopulta rakennus palaa, kun lapset ovat tappaneet luumupuussa istuneen pojan, jota varten kasa on pykätty?[/spoiler] Jos kuulostaa tutultaa, kyse on samasta kirjasta :wink: Se on aivan kamalan ahdistava, mutta niin hyvä... :heart:   Ja sitten taas asian vierestä: Mä en voi elää ilman musiikkia. :heart: välillä tulee sellainen olo, että kun elämä potkii päähän, mikään muu ei aiuta kun lohduttava musa...   Kuuntelen tässä just Abbaa, joten heidän biisiään lainaten:   [i]So I say Thank you for the music, the songs I'm singing Thanks for all the joy they're bringing Who can live without it, I ask in all honesty What would life be? Without a song or a dance what are we? So I say thank you for the music For giving it to me[/i] (Benny Andersson&Björn Ulvaeus)

Aion puuttua keskusteluun! Lainasin tuon [i]Samantekevä[/i]än joku aika sitten kirjastosta (ja tämän keskustelun innoittamana yritin lukeakin sitä mutten oikein päässyt alkuun, ja nyt luin tuon spoilerin...), ja tänään katselin tuota [i]Yhtään[/i]iä (kun aattelin että millainenkohan toinen sen kirjailijan kirjoittama kirja on) niin se tosiaan näytti olevan sama kirja... Hämmentävää.

Sama kirja näkyvät olevan, nyt kun sain aikaiseksi avata googlen ja tarkistaa. :wink: Se vain, miksi nimi on muutettu toiseen (?) painokseen. Yhtään on jotenkin iskevämpi, Samantekevää vähän samantekevää.(Ahahahahahahahah.)

[quote="Formaldehyde"]Millä tavalla suhtaudutte ahdistaviin ja maailmankuvaltaan masentaviin elokuviin?[/quote]   Ihan samalla tavalla kuin muihinkin. Tosin olen kasvattanut aika paksun nahkan aiheiden suhteen, joten elokuva saa mennä todella äärimmäisyyksiin aiheuttaaksen surkean ja ahdistuneen olon. Yleensähän nuo ahdistavat ja masentavat elokuvat ovat kuitenkin viihdettä, joten ne eivät mene suoranaisiin äärimmäisyyksiin vaan tekevät ahdistuksesta vain "hauskaa".   Oikeasti pahoista elokuvista kyllä voin "pitää" (enkä tarkoita esim. kaikkia äärimmäiseen henkiseen kidutukseen meneviä kauhusplattereita: ne yleensä eivät ole hyviä, vain ahdistavia), mutta en todellakaan halua katsoa niitä kovin usein uudestaan. Joku todella upea The Road (Tie, Cormac MacCarthyn kirjaan perustuva) ja vieläkin pahemmaksi pistävä yhtä lailla vaikuttava Threads (Kun maailma loppuu -ydinsotadokumenttielokuva) ovat sellaisia pätkiä.   The Road sentään vielä menee tuon "viihteen" puolelle, joten sen voi silloin tällöin kaivaa esiin kun haluaa tunnelmoida.   Mutta Threadsista ymmärtää miksi sitä ei ole nähty ensi-tv-esityksensä jälkeen 80-luvun alussa. Tarkistin pari vuotta sitten uudelleenkatsomalla leffan: En halua nähdä sitä enää uudestaan, ikinä ja koskaan. Mielenterveys ei kestäisi moista.

Hirtehinen mielenkiinto heräsi tota Threadsia kohtaan. :smile: Oiskohan sitä jossain saatavilla? Toisaalta hermot ei kestä tällä hetkellä katsoa edes jotain Evil Deadia, joten ehkä parempi etten tiedä...

Ahdistavat ja masentavat kirjat tai elokuvat eivät ole mitenkään liiallisissa määrin ahdistaneet tai masentaneet minua. Elokuvia nyt en kovin paljoa edes katsele, joten saatan jättää tarkoituksella kenties-ahdistavat katsomatta, jollei huvita ahdistua... Kirjojen sisältö on kokemukseni mukaan monipuolisempaa: elokuva voi olla läpeensä synkästi esitetty, mutta kirjoista sentään löytää yleensä jonkin pienen ns. toivonkipinän, johon voi halutessaan takertua. Tai sitten sellaisia on vain helpompi itse tulkita kirjoihin kuin elokuviin...   Kerran olen nähnyt omasta mielestäni niin ahdistavan ja surullisen teatteriesityksen, että esityksen loputtua oikeasti harmitti, että olin lähtenyt sitä edes katsomaan. Tuntui, että olisin elänyt onnellisemman elämän sitä näkemättä. :roll: (Googlettamalla onnistuin vielä löytämään, kyseessä oli tämä: [url=http://www.kom-teatteri.fi/historia_naytelmat_loppukilpailu.htm]Linkki.[/url] Lukion kanssa käytiin tuolloin katsomassa.) Ei ole varmaan mikään juonipaljastus todeta, että henkilöhahmojen elämässä kaikki mahdollinen ja mahdoton meni täysin keturalleen. Kyllä minä jotenkin osaisin suhtautua, jos tarinassa on jonkinlaista realistista ihmiselämän hirveyttä (maailmassa tapahtuu pahoja asioita jne.), mutta kun oli niin selvästi keksimällä keksitty mahdollisimman ahdistavia ja mielestäni epärealistisia ja siis täysin [i]tarpeettoman ahdistavia[/i] käänteitä. Kai se sitten oli sitä mustaa huumoria ja asioiden kärjistämistä tms. Vaikutti ehkä vielä sekin, että ennakkoon olin kuvitellut näytelmää komediaksi.. tai siis hauskaksi komediaksi, joten sikälikin oli olo, että siitä reissusta sai vain turhanpäiväistä mielipahaa. Olisi voinut olla tilanne toinen, jos olisin ennakkoon ajatellut, että menenpä nyt ahdistumaan.