Randomi jutusteluketju

[quote="Dyn" post=6676]Finlandia on munkin ehdoton suosikkini. Kansallislaulua olisi syytä päivittää...[/quote]   Mutta kansallislauma päätyy herkästi juopottelevien urheilufanien rallatukseksi, mitä en halua nähdä Finlandialle käyvän.

[quote="Knox Gargol" post=6682][quote="Dyn" post=6676]Finlandia on munkin ehdoton suosikkini. Kansallislaulua olisi syytä päivittää...[/quote]   Mutta kansallislauma päätyy herkästi juopottelevien urheilufanien rallatukseksi, mitä en halua nähdä Finlandialle käyvän.[/quote] Samaa mieltä. Siinä missä Finlandiasta tulee mieleen isänmaalliset ajatukset, Maammelaulu muistuttaa lähinnä kiekkokatsomoissa hoilaavista humalaisista keski-ikäisistä miehistä. Ja muutenkin, kansallislaulu ei vaan jotenkin tunnu sellaiselta laululta, jonka voisi noin vaan...päivittää. Tuntuu vaan kummalliselta ajatukselta. :wink: Molempi parempi oikeastaan, kyllähän sitä eilen tuli isänmaallinen olo kun kuunteli 2000 ihmisen laulavan Maammelaulua Finlandian esityksen jälkeen yhteisöllisissä tunnelmissa Tampere-talon isossa salissa.

Kannatan edelleen kansallislauluksi Leevi and The Leavingsin Tuhannen markan seteliä. Jos nyt joku välttämättä vaatii, kai siihen voisi jotkut sanatkin väkertää, mutta voisihan sen kai a cappellana ilman sanojakin vetää.   Erinomainen kansallislaulu on myös Politzanian kuvitteellisella valtiolla. (varsinainen hymni on vasta loppupäässä)   [video]http://www.youtube.com/watch?v=CmdGp6dlvrQ[/video]

Heh. Mä en tiedä teistä muista, mutta mulla on todella lämpimiä muistoja Tuhannen markan setelistä. Se kun oli ennen Urheiluruudun tunnari, ja Urheiluruutu tuli aina kun tultiin saunasta katsomaan uutisia jne. Se musiikki on painunut oikein kunnolla mieleen yhdistyen ajatukseen miellyttävästä, raukeasta olosta, kiukaan päällä (ilmeisestikin sääntöjen vastaisesti) paistetusta makkarasta jne. Yksi parhaita lapsuuden muistojani.   Tosin kansallislauluksi miellän enemmänkin Eppujen Tuhansien murheellisten laulujen maan. Se oli vakio jukeboksivalinta hurjassa nuoruudessa pikkutunneilla ennen valomerkkiä.

Niinhän se on, ettei kansallislaulua noin vain voi vaihtaa. Finlandia-hymni olisi kieltämättä sopivampi niin laahaavan ja jylhän sointinsa kuin tunnelmallisen sanoituksensakin osalta. Maamme-laulu on turhan menevä ja rytmikäs, ja sanoituskin on aika lattea verrattuna niihin "aamun kiuru kirkkaudessa soittaa" ja "pääs' seppelöimä suurten muistojen" -tyyppisiin säkeisiin.   Pitipä muuten ihan tarkistaa mitä sanotaan niissä yhdeksässä Maamme-laulun säkeistössä, joita ei koskaan lauleta. Tältä näyttää kansallislaulumme kokonaisuudessaan (tietenkin suomenkielisenä käännöksenä):   [spoiler]1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien!   2. On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet Sen vieras kyllä hylkäjää, mut meille kallein maa on tää, sen salot, saaret, manteret, ne meist on kultaiset.   3. Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen, ikuisten honkain huminat, täht'yömme, kesät kirkkahat, kaikk'kuvineen ja lauluineen mi painui sydämeen.   4. Täss auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat, kun päivä piili pilvihin tai loisti onnen paistehin, täss Suomen kansan vaikeimmat he vaivat kokivat.   5. Tään kansan taistelut ken voi ne kertoella, ken? Kun sota laaksoissamme soi, ja halla näläntuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen?   6. Täss on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss iloaan on nauttinut ja murheitansa huokaillut se kansa, jolle muinaisin kuormamme pantihin.   7. Tääll' olo meill on verraton ja kaikki suotuisaa, vaikk onni mikä tulkohon, maa isänmaa se meillä on. Mi maailmass on armaampaa ja mikä kalliimpaa?   8. Ja tässä, täss' on tämä maa, sen näkee silmämme. me kättä voimme ojentaa ja vettä rantaa osoittaa ja sanoa: kas tuoss' on se, maa armas isäimme.   9. Jos loistoon meitä saatettais vaikk' kultapilvihin, mis itkien ei huoattais, vaan tärkein riemun sielu sais, ois tähän köyhään kotihin halumme kuitenkin.   10. Totuuden, runon kotimaa maa tuhatjärvinen miss' elämämme suojan saa, sa muistojen, sa toivon maa, ain ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen.   11. Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa, viel lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan, ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa. [/spoiler]

Minulle kansallislaulu on ollut Nälkämaan laulu. Hyvä on, se ei varmasti ole suurimmalle osalle tuttu, mutta Kainuun maakuntalauluna se on ollut minulle tuttu ja rakas lapsuudesta asti. Siinä on jylhyyttä ja tunnelmaa, upeita sanoituksia ja sitä oman alueellisen identiteetin ylpeyttä! Kuulkaa korpemme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa... -- meidänpä vapautta vaarat on nää, meidän on laulua lahtien päät--.   Edit// Lisäänpäs tähän videomainoksen, jotta voitte halutessanne kuulla Suomen kauneimman maakuntalaulun. :wink:   [video]http://www.youtube.com/watch?v=u-eI6eEU2jM[/video]   Finlandia on sitten se toinen tärkeä. Maammelaulu on minulle vieras, sikäli kuin se nyt voi olla kun on Suomessa kasvanut. Ei siihen liity juurikaan tunnetta niin kuin esimerkiksi Finlandia-hymniin.   Maakuntalaulujen asema huolestuttaa minua välillä, sillä harva tietää oman asuinpaikkaansa maakuntalaulua, ei välttämättä tunnistaisi sitä vaikka kuulisikin. Vanhempieni ikäpolvi on vielä maakuntalaulut laulanut koulussa ja tuntee ne, mutta ei meille enää ole opetettu niitä. Meidän omamme kyllä, mutta olemme tainneet olla poikkeus. Tiedättekö te, mitkä teidän maakuntalaulunne ovat?

[quote=Xariel]Maakuntalaulujen asema huolestuttaa minua välillä, sillä harva tietää oman asuinpaikkaansa maakuntalaulua, ei välttämättä tunnistaisi sitä vaikka kuulisikin. Vanhempieni ikäpolvi on vielä maakuntalaulut laulanut koulussa ja tuntee ne, mutta ei meille enää ole opetettu niitä. Meidän omamme kyllä, mutta olemme tainneet olla poikkeus. Tiedättekö te, mitkä teidän maakuntalaulunne ovat?[/quote]   Tiedänkö minä, mikä minun maakuntani on... Ei mulla ole mitään maakuntaidentiteettiä. Asun Uudellamaalla, mutta mieluummin sanon asuvani pääkaupunkiseudulla, ja se kertoo lähinnä siitä, että en ole erityisesti mistään maakunnasta.   Olen kyllä laulanut kaikki maakuntalaulut jossain opiskelijaporukan sitseillä läpi, mutta ei, mitään tunnetta noihin ei liity eikä maakunta ole mikään iso asia elämässäni. Kainuulaiset (ja muut sillä suunnalla) nyt vaan on hassuja, sori.

[quote="Xariel" post=7272]Maakuntalaulujen asema huolestuttaa minua välillä, sillä harva tietää oman asuinpaikkaansa maakuntalaulua, ei välttämättä tunnistaisi sitä vaikka kuulisikin. Vanhempieni ikäpolvi on vielä maakuntalaulut laulanut koulussa ja tuntee ne, mutta ei meille enää ole opetettu niitä. Meidän omamme kyllä, mutta olemme tainneet olla poikkeus. Tiedättekö te, mitkä teidän maakuntalaulunne ovat?[/quote]   Taisin tulla veisanneeksi Karjalaisten laulua viimeksi, hmm, kaksi viikkoa sitten pikkujouluissa. En tiedä, ollaanko myö karjalaiset vaan tosi kummallisia vai mistä johtuu, mutta kyllä meillä tuo laulu on kuulunut pakolliseen ohjelmistoon kevätjuhlissa ja muissa vastaavissa ihan siinä missä Maammelaulukin. Itselleni tuli yllätyksenä, että näin ei Xarielin mukaan olekaan kaikkialla.   Tai no, pääkaupunkiseutulaisten tai yleensäkään Uudellamaalla asuvien maakuntaidentittömyys ei sinänsä ihmetytä. Voisi ajatella ehkä niin, että pääkaupunkiseutulaisuus on normi jota ei erikseen tarvitse korostaa, kun taas maakuntalaisuus on jotain joka peilautuu pääkaupunkiseutulaisuuteen siitä poikkeavana.   Ja mahtaisiko olla niin, että maakuntaidentiteetin ja -laulujen merkitys korostuu nimenomaan maakuntien pikkukylissä? Olen itse Etelä-Karjalan pohjoisnurkalta kotoisin 4500 asukkaan kunnasta jossa tosiaan sitä Karjalaisten laulua laulettiin, mutta tällä hetkellä asun lähellä maakuntakeskus Lappeenrantaa. En tiedä, millainen Karjalaisten laulun merkitys on esimerkiksi kouluissa täällä, vai onko niin, että kaupungissa korostuu kaupunkilaisuus ja kaupunki-identiteetti maakuntaidentiteetin sijaan?   Muiden maakuntien lauluista en sitten tiedäkään mitään.

Juu elikkäs arvatkaa ketkä pikkujouluosanottajat myöhästyivät metrosta ja sitten bussista ja olivat tästä syystä Hämeenlinnan keskustassa puoli kolmen sijaan joskus neljältä. Lisäksi kannattaa muuten mennä ja tulla samalla välineellä, jos paikallisliikenteen virkaa toimittaa polkupyörä ja asemien välimatka on 1,5km.   En voi hyvin.

Juu-u. Sen ihme-hampurilais-ketjun jäätelö oli vaan pahaa. Kotiin tullessa oli 50 väsymyksen sävyä. Mutta kyllä kävely aamuöisen Hämeenlinnan halki oli nannaa sekä pyöräilyyn että varmastikin taksijonoon verrattuna. En ole täällä ennen moista nähnyt.   Xariel pyysikin pikkujouluissa että lausuisin Vaasan marssin ulkoa. Osaan muutaman maakuntalaulun, syynä varmaan se että otin asiaksi kiinnostua niistä jossain vaiheessa. Etelä-Pohjanmaalla oli myös tapana niitä silloin tällöin laulaa tilanteissa, joissa kotomaakuntaan kuulumista tuntui olevan hyvä idea korostaa.

Saan isältäni aina joululahjaksi Fazerin konvehtirasian. Tykkäisin kylläkin enemmän jostain toisesta, jos semmoinen on kerran pakko saada. Kahdeksan erilaista konvehtia ja makuvaihtoehdoissa niinkin laaja valikoima kuin toffee, cappucino-toffee, crispy toffee, caramel ja vaalea caramel. Luulisi Fazerin porukoilla olevan enemmän mielikuvitusta. Ja mikäli oikein muistan ei sitä parasta eli karpaloa ole kuin yksi per kerros. Pöh.

[quote="Pisania" post=8009]Saan isältäni aina joululahjaksi Fazerin konvehtirasian. Tykkäisin kylläkin enemmän jostain toisesta, jos semmoinen on kerran pakko saada. Kahdeksan erilaista konvehtia ja makuvaihtoehdoissa niinkin laaja valikoima kuin toffee, cappucino-toffee, crispy toffee, caramel ja vaalea caramel. Luulisi Fazerin porukoilla olevan enemmän mielikuvitusta. Ja mikäli oikein muistan ei sitä parasta eli karpaloa ole kuin yksi per kerros. Pöh.[/quote]   Pandan Juhlapöydän konvehteja on parempi kuin Fazerin vastaava :smile:

Nälkämaan laulu muuten on Suomen kaunein maakuntalaulu. Ainoa syy, jonka takia haluaisin olla kainuulainen. Hoilottelen sitä sitten itsekseni silloin tällöin. [url=https://www.youtube.com/watch?v=gpu4NB1WRsc]Uudenmaan maakuntalaulun[/url] tunnen kyllä, mutta eipä sitä koskaan missään lauleta. Ehkä siksi, ettei uusimaalaisuudessa todellakaan ole mitään tunteisiin vetoavaa - lieneekö sellaista identiteettiä olemassakaan.   [quote="Sarantha"]Tai no, pääkaupunkiseutulaisten tai yleensäkään Uudellamaalla asuvien maakuntaidentittömyys ei sinänsä ihmetytä. Voisi ajatella ehkä niin, että pääkaupunkiseutulaisuus on normi jota ei erikseen tarvitse korostaa, kun taas maakuntalaisuus on jotain joka peilautuu pääkaupunkiseutulaisuuteen siitä poikkeavana. [/quote]   Itse Helsingissä syntyneenä ja kasvaneena kadehdin jossain määrin niitä suomalaisia, joilla on vahva kotiseuturakkaus ja tunne kuulumisesta johonkin maakuntaan tai jollekin paikkakunnalle. Helsingissäkin on ihmisiä, joilla on vankkumaton helsinkiläisidentiteetti, mutta ihmettelen kyllä mistä sellainen tulee. Miten voi olla ylpeä siitä, että asuu paikassa, jossa miljoona muutakin suomalaista asuu? Mitä sellaista omaleimaista Helsingin seudulla on, jota voi korostaa ja vaalia?   Törmäsin tässä hiljan kotiseuturakkaudelle rinnakkaiseen ilmiöön, jota en ole ennen tullut ajatelleeksikaan - nimittäin murrerakkauteen. Eräs savolainen ystäväni kertoi henkilöstä, joka oli kirjoittanut gradunsa savoksi. Minä sitten ihmettelin, että miksi pitää savoksi kirjoittaa, pitäähän kirjakielessä olla kaikille yhteiset säännöt. Tähän sain vastaukseksi, että kirjakielessä pitäisi sallia huomattavasti enemmän variaatiota, sillä onhan kirjakieli toissijainen puhuttuun kieleen verrattuna.   Tapaus hämmensi minua, sillä itse en ole koskaan ajatellut puhuvani millään murteella; pikemminkin ehkä hahmotan puheeni niin, että se on yleiskieltä, jossa tapahtuu tiettyä puhekielen luonteesta johtuvaa muuntelua ja mutkien oikomista. En edes osaisi kirjoittaa niin kuin puhun! Siksi en ole osannut ajatella, että joku voisi kokea voimakkaasti äidinkielekseen juuri vaikkapa savon eikä suomen.   Kotiseudun lisäksi meiltä helsinkiläisiltä on siis riistetty vielä murrekin. Vaan on tässä hyviäkin puolia: tietty juurettomuus vapauttaa liikkumaan minne tahtoo sen kummemmitta sitoumuksitta. Ei tarvitse ajatella, että nyt jos muutan sinne ja sinne niin kotiseutuni kulttuuri kuolee ja syntymäpitäjäni näivettyy.

heh, täytyy myöntää, että en tiedä mikä on pääkaupunkiseudun maakuntalaulu. Mutta Vaasan massin osaan ulukoa, se opetettihin meille ala-asteella ja aina välillä se tuppaa pullahtamaan päähän pyörimähän, huamaa laulelevansa sitä johnaki kaupas käyres.   ja mitä tuloo murtehella kiriottamisehen nii se tuloo ittellä melekee automaattisesti, sitä kiriottaa niin ku puhuu jollei katto vähä perähän.   Pitää myäntää, notta itellä on aika voimakas tämä kotiseutu- ja murre rakkaus, täälä eteläs ihimiset meinaa, notta on hianua kuulla laviaa pohojammaata ja taas ku menöö kotia ni joka toinen varootteloo, nottei kannata sitte sitä omaa murrettansa hukata.   eipä tua oo viälä neliäs vuares mihinkää karonnu vaikka 3 niistä on ollu puhelinpalvelu tyäs. johtunee vissiin siitä, notta suurinosa kaveriporukasta ketä tääläki asuu on lapualaasia niin ylläpirämmä toistemma murtehia.

[quote="Metusalem" post=8039]Nälkämaan laulu muuten on Suomen kaunein maakuntalaulu. Ainoa syy, jonka takia haluaisin olla kainuulainen. Hoilottelen sitä sitten itsekseni silloin tällöin.[/quote]   Olen ajatellut ihan samaa. :D Kainuun maakuntalaulu jättää varjoonsa kaikki muut Suomen maakuntalaulut. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntalaulu Kymmenen virran maa ei ole huonoimmasta päästä, muttei läheskään yhtä hieno kuin Kainuun maakuntalaulu. (Kainuu olisi vielä niin lähelläkin, pitäisikö loikata sinne..)   Luonto lie kitsas? Siis kilpaillaan! Kolkassa synkeän syntymämaan pirttimme piilköhööt paikoillaan. Vainojen virmat? Oi vaietkaa! Rapparit, ryöstäjät? kaijotkaat! Miekkaa ei tarvis tarmoa vaan puolesta hengen ja heimon ja maan!   Nälkämaan laulu vetoaa johonkin isänmaalliseen osaan sydämeni syvyyksissä paljon enemmän kuin vaikkapa Maamme-laulu. Kymmenen virran maan olen kuullut ehkä kerran tai kaksi täällä laulettuna enkä taida muistaa kuin kertosäkeen.

Maakuntalaulun laulelu kuului muistaakseni kolmannen luokan oppisisältöön. Asuin luokka-asteiden 1-4 aikana etelässä, ts. laulelin Nälkämaan laulun sijaan Hämeen maakuntalaulua, josta en kyllä muista muuta kuin sinivuokkojen kuvan musiikinkirjassa. Sitten muutettiin takaisin Kainuuseen, ja taisin olla koulun ainoa joka ei ihan osannut Nälkämaan laulua laulaa. Toisaalta asiassa on myös ollut hyvä puolensa: en ole missään määrin ehtinyt kyllästyä kyseiseen kappaleeseen, toisin kuin ainakin silloiset koulukaverini.   Nykyisinhän opiskelen Turussa, mutta Varsinais-Suomen lauluista ei ole kyllä mitään tietoa. Eikä oikein Varsinais-Suomen kunnistakaan, eikä vaakunoista, eikä mistään sellaisesta mitä osaan Kainuun osalta kertoa. Saatan asua Turussa vaikka loppuelämäni eikä moista tietoa ehkä silti koskaan kerry. Ajatella.

[url=https://www.youtube.com/watch?v=y3p7siU4dfU&list=PLNzYPw1aQoSJ69AKqGeyBr8lg6snVLqS5]YouTubesta[/url] muuten löytyy tällainen soittolista, jossa on kaikki Suomen maakuntalaulut. Kannattaa sivistäytyä. Itse ainakin tunsin näistä suurimman osan korkeintaan nimeltä.   Toinen suosikkini on muuten Keski-Suomen kotiseutulaulu, jota on joskus tullut lauleltua, koska perheelläni on mökki siellä päin.   männikkömetsät ja rantojen raidat laaksojen liepeillä koivikkohaat ah, polut korpia kiertävät kaidat kukkeat kummut ja mansikkamaat   Tämä on tunnelmaltaan täysin vastakkainen Nälkämaan laululle, mutta onnistuu jotenkin olemaan miltei yhtä kaunis.

Nukuin juuri 17 tuntia putkeen. Varmaankin lähentelin ennätystäni (jota en muista, mutta aika paljon se on).   Siinä nukkuessani näin myös erään unen, joka ei ole itsessään järin tärkeä, mutta se sai minut pohtivaiseksi. Kyseissä unessa voitin muka liput jonkinlaiseen randomiin animekonserttiin, jonka esitys olisi ollut vasta ensi vuoden tammikuussa. Mietiskelin sitten siinä unessa, myydäkö liput (koska en oikeasti edes katso animea) vaiko pitää ne, ja jos pidän ne, miten oikein muistan koko konsertin enää vuoden päästä. Muistinpa siinä unessa myös erään ihan oikeasti kuulemani jutun: kesätyökaverini kertoi, että hänen tyttärensä oli saanut jonkin erikoislääkäriajan kolmen vuoden päähän, ja tuskasteli sitä, ettei moista osaa oikein mihinkään laittaa muistiin.   Onko teille sattunut koskaan mitään vastaavaa - siis että vuoden tai kahden tai kolmen päästä pitäisi olla tiettynä päivänä ja tiettyyn aikaan tietyssä paikassa? Isot ja erityiset tapahtumat (kuten, öö, olympialaiset tms.?) varmaankin muistuttelevat olemassaolostaan median tai sosiaalisen median välityksellä, mutta pienemmät ja henkilökohtaisemmat eivät välttämättä mitenkään. Miten sellaisen sitten oikein voisi muistaa? Kalenteri ei riitä sinne asti, eikä nykyinen kännykkäkään välttämättä ole silloin enää käytössä. Jos jotain sopivia tietoteknisiä sovelluksia on olemassa, minä en niitä tunne.   Paras keksimäni konsti olisi merkata asia kalenterin loppuun, josta sen parhaassa tapauksessa hoksaisi ja muistaisi merkata sitten seuraavaan kalenteriin. Vähän epävarmalta tuntuu tämäkin.

Nyt kun on joutunut tätä win8 opetteleen käyttään ja kun kone aina kyselee sitä Microsoft tiliä, niin eikös se sen kalenteri periaatteessa pysy mukana vaikka laitteen vaihtaa?

(Vaikka tämän foorumin,ihmisille varmasti yleinen "ongelma", en usko aiheesta riittävän omaan topikiin, joten valitan tänne...   Mitä teette, kun on valinnanvaikeus kahden kirjan välillä? Toki kumpaakin voi lukea yhtä aikaa, mutta kumpaan tarttua ensin? Arvalla?   Itse pähkäilen Eoin Colferin [i]Siipimiehen[/i] (tahtonut lukea sen jälkeen, kun arvuuttelin sitä Leikkinurkassa) ja Ruta Sepetyksen [i]Harmaata valoa[/i]-kirjan välillä. Vaikeaa. Mitä te teette vastaavassa tilanteessa?   (Tiedän kyllä, mitä minun pitäisi tehdä, eikä se liity näihin mitenkään. Koe huomenna ja olen tyyliin vilkaissut kirjan :roll: kantta.)

Ikuinen ongelma. Jos fiilis ei sano mitään, nappaan summamutikassa toisen (tosin pitkän pitkän pohdiskelun jälkeen) ja jos se ei miellytä, vaihdan. Tai sitten aloittaa ihan muun kirjan kuin mitä ensin ajattelin... :lol:   (Ja minunkin pitäisi laskea matikkaa ja teinkin yhden tehtävän ja aloitin varmaan kolmea mutta kun ei heti sujunut... :roll: )

Käytännön matikka on tärkeintä. "Olet edellisellä viikolla lainannut kolme kirjaa, joita et ole lukenut. Hyllyssäsi pölyttyy edelleen kolme lukematonta lahjakirjaa. Löydät tänään kirjastosta kaksi kirjaa, jotka lainaat kirjablogien yllyttämänä. Montako kirjaa lukulistallesi vielä mahtuu? - Monta." :wink:   Itsellä äidinkieli, eli treenaan lukemalla jotain randomia. :wink: Eilen luin enkun sanakokeeseen katsomalla Les Miserablesia enkkutekstityksillä. :wink:

[quote="The Big Bad Wolf" post=10169]Mitä teette, kun on valinnanvaikeus kahden kirjan välillä? Toki kumpaakin voi lukea yhtä aikaa, mutta kumpaan tarttua ensin? Arvalla?[/quote]   Ohuempaan. Pidemmän kirjan kanssa jumittaessani saattaisin miettiä, olisiko se ohuempi sittenkin ollut kivempi, mutta ohut tuntuu mukavalta lukea, kun ajattelen sen jälkeen pääseväni keskittymään pidempään. Toisaalta ohuen kirjan lukeminen tuntuu paksun kirjan lukemisen jälkeen tavallista nopeammalta, paksu kirja ohuen jälkeen entistäkin paksummalta... Mutta ohuen ehtii kuitenkin varmemmin lukemaan loppuun asti.

Kahden (tai kolmen tai neljän tai useamman) kirjan väliltä on oikeasti hyvin hankala valita, jos ne kiinnostavat yhtä paljon. Välillä teen niin, että ihan vain randomisti valitsen toisen ja luen sitä jonkun matkaa. Sen jälkeen (jos kykenen irrottautumaan kirjasta) luen sitä toista hetken matkaa, ja katson sitten kumpi vie mukanaan enemmän.   Onnea vain kokeisiin lukuun, jos käsien ulottuvilla on peräti kaksi kiinnostavaa kirjaa. Yksikin on liikaa. :smile: Minulle ainoa aine lukiossa, joka voitti kirjojen lukemisen, oli matematiikka. [size=2]...tosin se tekee kyllä vielä nykyäänkin niin. Joka on ihan hyvä juttu matematiikkaa pääaineenaan opiskelevalle....[/size]

Olen taas tänään osoittanut olevani erittäin hyvä kokeisiin lukemisen välttelijä. Aamulla heräillään rauhassa ja luetaan käsillä oleva kirja loppuun. Ai, kappas vaan Sotshin olympialaiset ovat käynnissä ja naisten yhdistelmähiihto alkaa. Totta kai se pitää katsoa. Sitten mennään kirjastoon palauttamaan järkyttävä kirjavuori ja kuinkas vaan huomaan lueskelevani tunnin ajan onnellisena. Ja kun tullaan kotiin niin huone on ihan kamanlan sotkuinen, pitäähän se siivota. (Ihan totta tosin...) Nyt olisi hyvä hetki aloittaa mutta taidan mennä soittamaan ja sitten onkin varmaan ruoka. Ja sitten sauna. No, eikös enkunkielisen pokkarin lukeminen lasketa enkunkokeeseen lukemiseksi? :lol: Ja soitonopettajani luultavasti kiittää koeviikkoja, soittomotivaatiota kun tuntuu löytyvän. Kahdesta pahasta on valittava pienempi. :wink:   Onkos täällä porukka muuten seurannut olympialaisia?