Mikä sinua potuttaa nyt?

[quote="The Big Bad Wolf" post=9684]Plus tämä ketju on suositumpi kuin Elämä on ihanaa. Miksi me ollaan niin negatiivisia?[/quote] Olen miettinyt samaa! :lol:   Myös meikäläistä potuttaa koulu, tai oikeastaan matikka. Kuka oikeasti on keksinyt pitkän matikan? Ja kuka on keksinyt, että meikäläinen on siellä? Drrr... Läksyjä tehdessä on kaksi vaihtoehtoa. Vilkaiset tehtäviä, toteat, ettet tajua ja vietät iloisen loppupäivän. Tai sitten alat miettiä, pyydät apua iskältä, et välttämättä vieläkään tajua ja masennut. Koe ensi viikolla...   Lisäksi pitäisi vääntää hissan tutkielmaa, enkun kotiainetta ja kun nuo saa pois alta niin koeviikko onkin kunnolla käynnissä... Miksi kaikki pitää jättää aina viimetinkaan?

[quote="Kirjaneito" post=9686] Miksi kaikki pitää jättää aina viimetinkaan?[/quote]   Erittäin hyvä kysymys! Teemme labraparini kanssa vuorotellen töistä kirjoitettavat raportit, ja nyt on minun vuoroni kirjoittaa se rotjake. Mittaukset oli viime viikon keskiviikkona ja torstaina ja deadline on kahden viikon päästä. Kovasti uhosin koko alkuviikon, että nyt kokeilen tehdä niin, että heti illalla kirjoitan raportin sen päivän mittausten osalta, että on tehtävät tuoreessa muistissa. Lisäksi näin se ei jäisi viimeiselle illalle. Ja kuinkas sitten kävikään! Keskiviikkona siskoni halusi lähteä ulos syömään ja siellähän se ilta sitten vierähti. Torstaina taas ehdin olla kokonaista 1,5 tuntia kotona koulun jälkeen ennen kuin lähdinkin opiskelijabileisiin. Raporttia ei syntynt sivuakaan, vaikka niin kovin uhosin kirjoittavani sen heti. Olen sentään jo nyt kirjoittanut sen puoliväliin tässä muutaman illan aikana, mutta vielä valmiiseen tuotokseen on pitkä matka. Mokomalle rotjakkeelle kun tulee pituuttakin näköjään yli 20 sivua, sillä nyt jo on sivu 12 menossa ja tosiaan puolet tehty. Todennäköisesti tässä käy kuitenkin niin, että vielä viimeisenä iltana sitä kirjoitan.   Ja tämän tarinan päätteeksi oma potutus: kesätyöt. Niitä kun pitäisi hakea ja koko ajan tulee lisää paikkoja auki. Tämänhän pitäisi olla positiivinen asia, mutta kun jokaiseen pitää hiukan eri tavoin kuvailla työkokemukset ja taidot ja osaamiset, joten pelkkä copy-paste ei onnistu. On jotenkin tuskaista kirjoittaa 20-30 kertaa samat asiat. Olen tässä parin viikon aikana lähettänyt 7 työhakemusta ja selaimen välilehdillä odottaa 15 paikkaa, johon vielä pitäisi hakemus laittaa. Ja helmikuu alkaa kohta eli uusi kasa paikkoja aukeaa. Tietenkään takuuta työpaikasta ei ole, kun en halua viimekesäiseenkään mennä, joten masentaa tämä haku senkin takia. Viimekesäisessä palkka oli huono eikä työ ole täysin omaa alaa, joten syksyllä kun pitäisi opinnäytetyötä alkaa miettimään, niin ei tuo viime kesäinen paikka pysty minulle sitä tarjoamaan. Että voihan tuska! Ei kai tässä taida muu auttaa kuin kirjoittaa tänään hakemukset 8-10.

Flunssa tai oikeammin "flunssa", se kun ei kunnolla tule päälle... olo on vaihdellut erittäin kipeästä täysin terveeksi ja takaisin päivittäin, joskus useamman kerran päivässä ja kuumetta ei tietenkään ole. Ärsyttävää kun haluaisi tehdä vaikka mitä, muttei viitsi ettei sairastu pahemmin. Ja väsyttää niin ettei jaksaisi noita kouluhommiakaan tehä :sad:

No nyt nous käyrä uusiin korkeuksiin... jätin eilen tarkotuksella treenit väliin, että tänää sitte pystyis oleen kevyemmissä treeneissä. No mitä vielä, sattumoisin bussi päätti olla tulematta, enkä millään muulla bussilla olisi ehtiny treeneihin :evil: ja tänään oli vielä eilisen levon jälkeen paljon terveempi olo kuin aikaisemmin.

Pakkanen hyytää ja mieltäni riipii. Ulkona ei tee mieli liikkua ja kuitenkin on pakko. Oma kömpelyyteni suututtaa, niin henkinen kuin ruumiillinenkin. Mistä löytäisi ystäviä tai edes harmittoman juorun seuraa, kun kaikki vain pakenevat kiireisiinsä tai muuttavat pois?

Jäätävä univelka painaa ruumista ja sielua ja silti lupauduin menemään huomenna töihin, vaikka olisi ollut mahdollista pitää vapaapäivä. Asiaa ei helpota se, että tällä hetkellä työkaverit tuntuvat idiooteilta. Kaikkea pitää säätää ja vääntää niin, että yksinkertaisesta tulee vaikeaa ja suorat kääntyvät mutkalle. Kaiken lisäksi minua ei kuunnella, vaikka olen työpaikkani järkevin ihminen.

Välillä kannattaa kurkata kuiva-ainekaappiin, siellä voi muhia vehnäjauhojen seassa proteiinilisiä. Noh, tulipahan kerralla pestyä tuokin kaappi. Kunhan eivät vaan takaisin löytäisi, sitten pitää harkita jotain ilmatiiviitä purkkeja jauhoille. :angry:

Tämän moternin informatsiooni-teknoloogian pitäisi säästää aikaamme mutta toisinaan tuntuu siltä, että käy tykkänään päinvastoin. Sivustot, joilla vierailee, latautuvat tuskastuttavan hi-taas-ti ja usein kerrassaan jumittuvat. Jumin voi kiertää uuden selainikkunan avaten mutta moinen prosessi vitkastaa tietokonetta, ainakin monesti toistettuna. Useat avatut akkunat hukkuvat toistensa sisään: tietokoneeseen siis ihan todellisesti eksyy. Naamakirja se vasta harhailumesta on, sillä kun kiinnostavan kohdan löytää ja hetkiseksi toisaalle poistuu, niin eipä sitä pystykään etsimättä palaamaan siihen kiintoisaan paikkaan. Jokin kirjanmerkkitoiminto auttaisi mutta kenpä sen keksii, Ken kuka? Minun pitää kohta lähteä ulos ... arvatkaapa, palstakuomaset, mikä siinä prosessissa potuttaa? Kyllä minä nyt lähden tankkaamaan sisuksiini muutaman luomupotun, sen verran rupesi potuttamaan :grin: !

Potutuksen aiheuttaja on minä itse, mutta minkäs teet, kun ärsyttää :cheesy: Äitini aloitti viime viikolla 5+2-dieetin, eli kahtena päivänä viikossa syödään noin 600 kcal ja muina päivinä saa syödä normaalisti. Hän kertoi syöneensä tietynmerkkistä ateriankorvikepirtelöä 3h välein koko paastopäivän ja pärjäsi suhteellisen hyvin. Siitä innostuneena päätin sitten itsekin kokeilla, ja tänään on ensimmäinen paastopäivä. Muuten on sujunut ihan hyvin, pirtelöt pitää nälän poissa, mutta maku on aivan karmea. Ostin kerralla kahta eri makua, vanilijaa ja marjaa, ettei tarvitse koko aikaa syödä samaa makua. Vanilija nyt vielä jotenkuten menee, mutta hyi tuota marjaa. Tätä merkkiä on vielä joku suklaa-pähkinä-maku jäljellä, joten vielä on toivoa. Jos on kerran tarkoitus syödä noita pirteöitä koko päivä, niin voisiko niistä tehdä edes hyvänmakuisia?   Tänään on vielä yksi pirtelö edessä ennen nukkumaanmenoa ja yllättävää kyllä olo on hyvä, toki nälkähän tässä välillä on. Onni onnettomuudessa, yhdestä purkista tuota korvikejauhetta saa 10 annosta, eli kahden paastopäivän annokset. Loppuvat sentään nopeasti. Toistaiseksi syömättä oleminen on ollut suhteellisen helppoa, joten toivoa on, että jaksan tätä pidempäänkin. Mikäli löydän edes suhteellisen hyvänmakuisen korvikkeen.

Vasemman keskisormen pää on rikki. Siitä on pala ihoa poissa ja pienestä haavasta pursusi hieman rasvakudostakin pihalle.. nyt on sormi paketissa.   On se kirjansidonta aika vaarallista puuhaa.

Urakkani lirittää kuin koira sähkötolpan juurella. Etenemätön työ haaskaa aikaani, ja urakan viimeinen valmistumispäivä lähenee. Kysyn tietysti vinkkejä pomolta, joka yleensä osaa auttaa. Vaikka tiedän, ettei työni aina etene kuin juna kiiltävillä kiskoilla, ärsyynnyn takkuilusta. Eilen minua riepoi eniten se, että jätin illan harrastusmenon väliin. Toivoin näet, että homma sittenkin vielä alkaa luistaa. Turhaan uhrasin urheilut! (Onneksi saan sentään liikuntaa työssäkin.) Toivottavasti tänään potutus jää vain potunsyönnin varaan.

Matikan koe huomenna. Ei huvita, ei kiinnosta, en osaa. Tuntuu että olen unohtanut puolet asioista ja toista puolta en ole koskaan sisäistänytkään. Pitäisi vaan ottaa kynä kauniiseen käteen ja laskea, [i]mutta kun ei huvita.[/i] Olisipa jo huominen, kello 10.40 ja koe ohi, meni se sitten miten meni.

Tutkimusraportti pitäs tehä huomiseks, no mokkula lakkaa toimimasta --> kännykän erittäin hidas netti käyttöön ja lataamaa tarvittavat tiedostot. No hommat sujuu kunnes pitäs alkaa muokkailla raportin kaavoja --> word kieltäytyy yhteistyöstä..   on kyllä niin lähellä ettei läppäri lennä ikkunasta pihalle :evil:   Herra Murphyn ajoitus on kyllä kohdallaan, se täytyy myöntää

Kesätyöt taas. Tänään olisi teknillisella yliopistolla yrityspäivät, jossa siis paikalliset yritykset laskeutuu opiskelijoiden tasolle ja heitä voi mennä jututtamaan. Tapahtuma alkaa puolen tunnin päästä, ja koska oman koulun opettajilla on koulupäivä ja sen takia minulla ei koko päivänä ole tunteja, ajattelin raahautua paikalle. Turhauttaa jo valmiiksi, kun tuskin sieltäkään töitä löytyy. Toisaalta ei se ota jos ei annakaan, eräs kaverini päätti jäädä kotiin nukkumaan, joten hänellä on vielä pienemmät mahdollisuudet saada töitä. Hyvä puoli tässä on, että sieltä pääsee pois heti kun alkaa ahdistaa tai turhauttaa liikaa. Että minä vihaan kesätöiden hakua ja nyt kun pitäisi syksyllä alkaa tehdä opinnäytetyötä, niin paineet työpaikan saamiseen on vielä tavallista suuremmat.

Musiikin tunneilla ei enää tehdä mitään. Tai no, kuvataan musavideota. Käsikirjoitin erään jätkän ideoista koko jutun puhtaaksi, mutta ope unohti tyystin [i]minun[/i] osuuteni prosessiin. Mainostaa [i]minun[/i] käsikirjoitustani jätkän käsiksenä. Herra vei myös toisen havittelemani roolin, kuvaajan. Ja koska ope ei huomaa minun panostani, en varmaan tee mitään muuta. Antaa laskea numeron, mutta tämän porukan musavideoon en millään hinnalla aio liittyä. :evil: Antaa numeron laskea, mutta jos Herra Musiikkitetäjä ei huomioi minua muuten kuin "Susi, tuu soittaan kitaraa playbackinä!", en tasan tee mitään näiden projektien hyväksi.   Ei saisi haukkua kun pari kaveria laulaa videolle, mutta aika surkea tuosta on tulossa. Että kiitos vain, kun et minua päästänyt tahtipuikkoon... Ei, en ole näin itserakas. :cheesy:

Yskä tulossa. Ehanaa... Toivottavasti se jäisi siihen, ettei tulisi vielä nuhaa, kurkkukipua tms. Pitäisi päättää maksaako huomenna itsensä kipeäksi (kipeämmäksi?) Codetabseista. Yskänlääkkeillä ei kuulemma ole oikeasti mitään vaikutusta.   Pitäisi käydä isännöitsijän toimistossa hakemassa uudet avaimet, mutta se menee niin aikaisin kiinni etten ehdi. :angry:

Ruotsin tunnin istumapaikkani. Ympärillä on ärsyttäviä ihmisiä, jotka vain hölisevät enkä itse pysty keskittymään ruotsin tunneilla. Ja muutenkin tämä ruotsin taitoni on huono...

Urheiluhulluuttani tahtoisin katsoa monta monta tuntia meneillään olevista talvisista Olympian kisoista mutten tiedä, mistä voisin ostaa lisätunteja vuorokausiini. Digiboksini ahmii kisalähetyksiä niin, että sen kiintolevy pian halkeaa täyteyttään mutta katsojapa vain huitelee siellä täällä muitten harrastusten parissa. (Töitäkin toivottavasti tupsahtaa... Tosin taisin jo kailottaa tyytyväisyyteni siihen, että eräs urakoistani valmistui juuri kisain aattona.) Naputtelen mietteitäni kirjaston koneelta. Vastapäisen Piihemmon ääreen istahti tovi sitten miekkonen, laillani vakiasiakas täällä. Hän tuntui mukavalta hyvänpäiväntuttavalta viime päiviin saakka, kunnes hän rupesi ensin ehdottelemaan tapaamisia muualla. Kiusaannuin ja koetin leikkimielisesti kieltäytyä. Sen jälkeen mies on alkanut epäillä, että jotenkin varastan hänen ajatuksiaan. Tietenkään en osaa tehdä niin, kuten ei kukaan muukaan. Moinen toiminta on skifiä itseään... Miehen toimet eivät sinänsä pelota minua mutta muuttavat oloni taas kiusaantuneeksi: miten voin suhtautua ennen niin mukavaan juttututtuun? Toki sanon, ettei kukaan voi tietää toisen ajatuksia, mutta jos lähimmäinen ei tätä usko, niin mitä siinä sitten teen... Kurjaa menettää kaveri tällä tavoin.

Tämä ei oikeastaan potuta, vaan surettaa.   Olen tässä yrittänyt parasta (ja kutakuinkin ainoaa) turkulaista kaveriani ylipuhua katsomaan sitä speksinäytelmää, jossa esiinnyn tänä keväänä. Kukaan paikallisista tutuistani ei lähtenyt katsomaan viime keväänä, mutta se oli ihan ymmärrettävää, koska en oikeastaan tuntenut ketään vielä silloin järin hyvin. Tänä vuonna kuitenkin haluaisin, että joku kävisi katsomassa, koska 1) tämä tulee olemaan luultavasti ainoa speksi, jota olen ollut käsikirjoittamassa, 2) jos haluan opintojeni etenevän tulevina vuosina, minulla ei ole varaa osallistua järin moneen speksiproggikseen enää, ja 3) toivoisin, että minulla olisi edes joku tuttu, jonka kanssa puhuessani voisin viitata tähän melko ainutlaatuiseen elämänkokemukseen ja joka tietäisi, mistä puhun. Tietysti haluan ylipäätään [i]esiintyä[/i] jollekulle tutulle enkä vain tuntemattomille. Että joku tuttu näkisi, mitä osaan tehdä. Ohjaaja on sentään kuluneen viikon aikana kehunut harkkasuoritukseni maasta taivaaseen.   Mainittu paras ja ainoa turkulainen kaverini on kuitenkin kuullut jostain, että speksit ovat järjestään kännistä opiskelijaperseilyä, eikä halua siksi tulla katsomaan. Paras vasta-argumenttini tähän oli, että enhän [i]minä[/i] - kaikista mahdollisista ihmisistä - olisi mukana toista vuotta putkeen jos meidän speksimme jotain sellaista olisi. Tarjouduin jopa maksamaan hänen lippunsa.   Noh, hän vaihtoi puheenaihetta ja minä annoin olla. Pitää kai vain yrittää ajatella, että tärkeintä on että minulla on hauskaa ja että saan tästä itselleni kivan kokemuksen. Kyllä tämä siitä huolimatta vähän itkettää.

Kokeet. Meillä on hiihtolomaviikon jälkeen 4 koetta peräkkäisinä päivinä, maanataina (historia) tiistaina (enkku) keskiviikkona (terveystieto) ja torstaina (uskonto). Laittakaapa vielä perjantaille joku ihana koe, niin kaikki ovat onnellisia. Lomalla luetaan historiaa ja terveystietoa, jeeeeeeeeh. :angry: :angry: :evil: :evil:

En voi ymmärtää, miten olen jatkuvasti lievästi allerginen [i]jollekin[/i]. Viime kevään kunnon flussan jälkeen (silmätulehdukset ja kaikki) olen silloin sun tällöin huomannut niiskuttavani allergian takia ja silmätkin oireilevat. Kesällä sen ymmärsi, mutta nyt en löydä oikein kunnon syytä sille. En ole koskaan aikaisemmin oirehtinut muuta kuin jonkin verran siitepölystä, ja sekin on ollut aina pelkkää niiskutusta. En oikein osaa yhdistää tätä mihinkään selvään syyhyn. Todennäköisesti se johtuu kämpästäni ja siitä, että siellä saattaa olla hometta (allergia yltyy kun sää lauhtuu). Mutta saan silmä- ja niiskutusoireita vaikka olisinkin yötä jossain muualla. Ei voi ymmärtää....   Keljuttaa myös sää. Nyt kun kerta on talvi saisi olla hitusen sitä pakkasta, jotta kaikki paikat eivät olisi sulavan lumen takia kurjassa kurasohjomuhjussa.

Moterni teknolookia on auttavinaan meitä, myös viihdeasioissa. Toki se auttaakin mutta rajallisesti. Jouduin noille rajoille viimeksi eilen: Ohjelmoin mäkihyppylähetyksen taltioitavaksi, suoraan ohjelmaoppaasta. Tietenkään en tullut pitkittäneeksi manuaalisesti lisäaikaa tallenteeseen, vaikka tämä on mahdollista. Ja tietenkin kilpailu venyi niin, että näin siitä vain ensimmäisen kierroksen ja sitten pim! Tallenne katkesi. Uusintaa tai koostettakaan ei YLE enää lähetä. Naputtelin oitis valtakunnallisen TV-yhtiömme palauteboksiin ei-niin-vienon toiveen koosteen palauttamisesta ohjelmistoon. Mitähän sieltä vastataan [i]tällä kertaa[/i]? Olen näet joidenkin edellisten urheilun suurtapahtumien aikana esittänyt saman ehdotuksen ja saanut poliitikkomaisen, ´haluamme palvella yleisöä mahdollisimman hyvin ja siksi lähetämme tapahtumat suorina`-tyyppisen viestin. Mukana on ollut myös maininta YLEn lyhyehköistä kisalähetyksistä ... niinpä niin, niitä on mutta eivät ne mitään kisakoosteita sisällä vaan kaikenlaista lätinää tulevista tapahtumista ja oheisista. Sinänsä tuokin materiaali kiinnostaa mutta ei sillä pitäisi Wanhaan Malliin lähetettäviä koosteita korvata! Urheiluahan tämä toki vain on mutta silti harmittaa. Kiirehdin niin innokkaasti eilen harrastuksistani mäkikisan ääreen ja näinkin vain puolikkaan! Voittajan arvasin toki oikein :wink: .

Kurkku kipeä ja aivot jumissa. Okei, aivojen jumittumisen vielä ymmärrän, 150 sivua historiaa ja päälle vielä jonkin verran psykaa saattavat aiheuttaa sellaista (+ koulupäivä...), mutta pitääkö tässä vielä sairastuakin? :angry: Aivojen jumittaminen aiheuttaa vielä sen, etten jaksa keskittyä yhtään ajatusta vaativampaan kirjallisuuteen ja lainassa olevat vaaleanpunaiset hömppäkirjatkin on luettu. (Yksi on varauksessa, mutta ei viitsi sitten tulla...)   Voisin melkein mennä nukkumaan.

Nukahtamisesta taitaa tulla tänäkin yönä suht vaikeaa, sillä nenän kautta hengittäminen on paikoin haastavanpuoleista. Täytyy hengittää aika kiivaasti, että sieraimet pysyisi edes vähän auki mutta sitten kun alkaa nukahtaa, hengitys tasaantuu ja happikato alkaa vaivata. Joku nenäsuihke olisi nyt aika kova sana, mutta kaappien kätköistä ei löydy edes mitään tymäkkää mentholtuotetta, jolla voisi kottaa saada röörejä auki. Aaargh.

Eilen tökkäsin tietokoneeni imukärsän pistorasiaan nauttimaan kaupunkimme energiayhtiön voimauttavaa vaikutusta. POKS! sanoi rasia ja lakkasi toimimasta. Kyseessä ei suinkaan ollut tuon maadoitetun rasian ensimmäinen jako-oikku, sillä se sylki ärhennellen tälle samaiselle koneelle vuosi, pari sitten ja sen jälkeen vielä kahvinkeittimelle. Onneksi pistorasian kapina ei rikkonut laitteita! Viestin tapahtumasta talonmiehelle, joka lupasi tulla katsomaan kapinallista lumitöistä päästyään. Omakustanteisiin korjauksiin minulla ei ole varaa, joten mietittävää tulee, jos toinen asuntoni maadoitetuista pistorasioista putoaa pysyvästi pelistä. Juuri, kun ajattelin voivani lekotella rauhassa ja puhtain omatunnoin olympialähetysten ääressä ja ärhennellä enintään tallenteiden katkeamiselle ennen aikojaan, hypähtää eteeni tuollainen irvikissa riesa. (No, pahemmin irvikissa olisi raapaissut riehuessaan kiireisen työjaksoni aikana, jolloin esimerkiksi korjaajan odotteluun ei olisi liiennyt aikaa.) Tansseissakaan ei käynyt viuhka: kukaan ei pokannut edessäni. Onneksi orkesterikorokkeella komeili sekahakua julistava kilpi, eivätkä uhrini aina kerinneet osaavampien partnerien matkaan :grin: .