Mikä sinua potuttaa nyt?

Dna mokkula. Pirulainen päätti n. 1.5 viikkoa sitte alkaa toimimaan erittäin huonosti ja usein ei toimi ollenkaan. Hermojaraastavaa tästä tekee se, että nyt on menossa monta kurssia joihin pitäs netissä tehä tavaraa ja joiden palauttamisesta myöhässä tulee kivat sanktiot :evil: kiitän siis erittäin paljon palveluntarjoajaa, enkä suosittele mokoman kapineen hankkimista kenellekään.

Se, etten osaa liittää tekstiin kuvaa.. ja se, ettei Tammi jatka Keplo Leutokalman suomentamista. Mä luen kyl enkuksi, mut kakarat ei. Onneksi en ostanut kirjoja..

[quote="Scartti"] ettei Tammi jatka Keplo Leutokalman suomentamista. Mä luen kyl enkuksi, mut kakarat ei. Onneksi en ostanut kirjoja..[/quote]   Onko Tammelta ihan sanottu, etteivät jatka sarjaa? Harmi. Pikkuvelikin aikoinaan tykkäsi noista, harvoja kirjoja joita kiinnostui lukemaan.   Minua potuttaa 12 tuntia ja askillinen kurkkukarkkeja. Maistuvat omenalta, mikä vaikutti vielä kaupassa hauskalta jutulta. Nyttemmin lähinnä sairaalta.

[quote="Hiistu" post=10644][quote="Scartti"] ettei Tammi jatka Keplo Leutokalman suomentamista. Mä luen kyl enkuksi, mut kakarat ei. Onneksi en ostanut kirjoja..[/quote]   Onko Tammelta ihan sanottu, etteivät jatka sarjaa? Harmi. Pikkuvelikin aikoinaan tykkäsi noista, harvoja kirjoja joita kiinnostui lukemaan. [/quote] "Hei! Valitetettavasti uutta Keplo Leutokalmaa ei ole näillä näkymin tulossa meiltä suomeksi. Yst. Satu-Maria/Tammen viestintä" oli vastaus, kun FB-sivustolla kyselyn.   Mun poika, joka ei kauheasti lukemisesta innostu, luki noi suorastaan ahmien. Uhosi lukevansa ne joku päivä englanniksi :smile:

Potutus on laimea. V******* kun piti saada tartunta jostai kurkkuviruksesta ja kaverin synttärit menee ohi. En ole nähnyt koko gängstäjengiä ikisuuteen, ja vaikka synttärisankaria ärsyttääkin paljon, niin on hän aivan ihana, toivottelee parantumisia ja lupaa tuoda kakkua teatteriharkkoihin. Niin ihana, että tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi. :sad: Mulla vain itkettää, lämpimät juomat ärsyttävät ja kun äidillä on sama tauti niin ei yhtään rauhaa, kun yksi pörrää ympäriinsä kyselemässä vointia. Päätä särkee niin, ettei pysty keskittymään mihinkään, edes lukemiseen, enkä varmasti voi katsella parantavia piirrettyjä, kun pelkkä käveleminen vihloo ohimoita. :sad:

Aioin istuksia pari tuntia kirjaston Piihemmon seurassa ja lähteä sitten nauttimaan jännityksestä, jonka digisovittimeni tuoreimmat, tänä aamupäivänä ahmaistut, tallenteet tuovat. Mutta lähikoneelle istahti nainen, joka oitis hihkaisi tärkeän tulostiedon naisten viestinhiihdosta.   "Voi ei, minä vasta aion katsoa kisan tallenteena", voihkaisin. Mutta myöhäistä se oli, sanottua saa takaisin, kuultua kuulemattomaksi. Ja niin kuin olen yrittänyt välttää näkemästä Internetin sivuilta tuloksia, jotka haluan saada vasta tallenteiltani. Digiaika on laajentanut mahdollisuuksia käyttää ja tallentaa ohjelmia. Mutta nuo mahdollisuudet siis heittävät myös varjoja jännityshakuisen katsojan tielle - kuten äsken. Yleensä kohtaan tuon varjon liikennevälineessä, jossa kuljettajan autoradio maikaa matsiselostusta niin, että takapenkkiläisetkin kuulevat. Korviakaan en voi sormin tukkia koko aikaa, sillä ainakin yhtä kättä tarvitsen lippua näyttämään.   Jos ehdin, niin voin sanoa uutisia kielellään pitävälle tutulle: "Jos tiedät kisatulokset, niin ÄLÄ KERRO niitä minulle. Haluan katsoa tallenteeni/jälkilähetyksen". (Nyt en ehtinyt... :sad: )   Uutistenlukijatkin pilaavat joskus katsojien jännityksen kertoen tulokset ennen tallenteena esitettävää kisalähetystä. Siitä onkin noussut älämölö, joten nykyään urheiluankkurit taitavat lausua varoituksen, ennen kuin ilmoittavat tulokset. (Uutiset täytyy toki kertoa tuoreeltaan, sanotaan.)   Hopeaa suksivat Suomen naiset, kuulemma. Täytyy lähteä katsomaan tallenteelta, pitääkö tieto paikkansa vai onko tallentimeni imaissut kenties rinnakkaisuniversumissa käydyn viestikisan, jonka tulos poikkeaa nyt tietämästäni? Se jännitys onneksi jäi! :grin:

Nyt potuttaa lyhyesti: Kela

Teen seurasta Soturille: KELAn kanssa minullakin on prosessi meneillään. Ihmisiähän kyseisessä laitoksessakin työskentelee, yleensä jopa asiallisia lajitovereitamme, niin silti byrokratia potuttaa. Harmitus ei sentään ole niin ärjy, että äityisin pyromaaniksi ja tuikkaisin tuleen koko kyseisen laitoksen. Ihmettelenpä vain, miten etuuskäsittelijät kuvittelevat avustuksenhakijan selviytyvän, jos he "joutuvat" lykkäämään hakemksen käsittelyä siihen asti, että kaikki vaadittavat asiakirjat on toimitettu KELAan. Joskus käsittelyssä hieman joustetaan mutta tilanne- ja ehkä virkailijakohtaisesti, joten asiakas ei voi etukäteen varmistua siitä, kauanko hän joutuu etuuksiaan odottelemaan. On toki ymmärrettävää, että tositteet vaaditaan mutta ... miten paljon pikkutarkka hakemusmenettely todellisuudessa karsii petoksia?

Harvinaisen lyhyt, mutta silti voimia kuluttava tenttiviikko. Tällä kertaa on todellakin harvinaisesti vain kaksi tenttiä, toinen oli eilen ja toinen on huomenna. Aiheet ei lopulta kummassakaan ole mitenkään liian vaikeita, mutta muistettavaa on paljon ja ulkoa opeteltavia laskukaavoja sitäkin enemmän. Onneksi suurta osaa niistä on pyöritelty koko kevät, että ne nyt osaa senkin takia jo ulkoa, mutta kaikkia en vielä muista täysin. Koko viikonlopun pänttäsin eiliseen kokeeseen, joka sitten menikin erittäin hyvin. Eilen pääsin perehtymään vasta ensimmäistä kertaa tähän huomiseen aiheeseen, ja onnekseni totesin, että osaan asiat ihan hyvin. Vielä pitäisi vaan vähän jaksaa kerrata hankalimpia asioita, mutta pitkät koulupäivät ja eilinen koe verottaa jo huomattavasti voimia.   Tunti tai pari vielä pänttäämistä, ja sitten olen toivottavasti valmis kohtamaan huomenna tenttipaperin. Sen jälkeen onkin enää perjantai koulua, jonka jälkeen alkaa viikon hiihtoloma ja sunnuntaina edessä on lähtö muutamaksi päiväksi Lontooseen.

Labratyöraportti, viimeset 6h tahkonnu sitä lähes tauotta, eikä loppua näy... Osassa saaduista tuloksista on pakko olla laskuvirhe tms. eikä tuolta numerosotkusta meinaa löytää sitä millään :evil: sen lisäks on kiva temppuilla tietokoneohjelmien kanssa, että saisi kaavat ym. selkeään muotoon raporttiin. Jaksamista ei todellakaan helpota eilinen tentti, toissapäivänen 10h päivä jonka jälkeen tenttiin lukua, eikä myöskään huominen 10h päivä yliopistolla... ja seuraava lomakin on vasta pääsiäisenä :cheesy:

Päivän tentti ei mennyt niin hyvin kuin valmistumiseen nähden olisi mielestäni pitänyt. Onnistuin mokaamaan parissa tehtävässä, mutta onneksi en koko tehtäviä. Tehty mikä tehty, nyt voi vaan odottaa tuloksia.   En nyt sitten tästä tiedä, onko tämä nyt potutuksen aihe vai ei, mutta siis. Innostuin taas vaihteeksi katselemaan koiriemme pentukuvia, mikä ei koskaan ole erityisen hyvä juttu. Vaikka kuvat ovat söpöjä ja niistä muistuu mieleen monta hauskaa juttua pentuajoista, niin sitten iskee se kuuluisa pentukuume. Nämä koirat, joita kyllä sujuvasti kutsun omikseni, asuvat vanhemmillani 120km päässä minusta. Olen jo vuosia miettinyt omaa hauvavauvaa, mutta vielä olen onnistunut olemaan ottamatta koiraa. Se sitoo elämää ihan eri tavalla, johon en vielä halua ryhtyä, kun opiskelut on kesken. Toisaalta yksinasuvana sinkkuna kaipaan seuraa hiljaiseen kämppään. Ei, en ota koiraa vielä, mutta joskus tulevaisuudessa kyllä.   Toistaiseksi hauvakuumetta helpottaa huomenna noiden kahden jo olemassaolevan murun tapaaminen. Parin viikon päästä kuume varmaan taas unohtuu hetkeksi, kun koirat tulevatkin minulle hoitoon. Näistä hoitokerroista saa aina hyvin muistutusta siitä, millaista on asua koiran kanssa kerrostalon kuudennessa kerroksessa.

[center][b]RAHA HUOLETTAA, VIIVE KIUKUTTAA[/b]   Laskuja virtuaaliluukusta tippuu rahaa ei ees pikku hippuu. KELAn kerbedokset visuina vahtii että työttömyysturvan maksatus samaa tahtii työnantajan palkanmaksun kanssa kulkee. En uskalla olla niin ärjy, julkee, että tammikuun liksat helmikuun tuloina ilmoittaisin. (Ei estä omatunto, vaan pelko: raipat rajut sanktioksi saisin.)   Säännöt ymmärrän. Mutta eikö ne virastossa ajattele, ettei kevätauer ja linnunlaulu ihmisiä elättele? Olen luulevinani, että moni parjatuista lusmuilijoista ei karta työtä vaan sitä, että joutuu etuusrumbaa tanssiessaan tiukentamaan nälkävyötä.[/center]

Yliopiston harjoittelutukien puute. Oman alan harjoittelua Suomessa ei tueta tällä hetkellä ollenkaan, kolme oppialalle myönnettyä tukea menee tiettyihin erikoistumisopintoihin ja niiden saajat oli ilmeisesti tiedossa ennen tukien varmistumistakaan. Tosin itse suorittaisin mieluummin kansainvälisen harjoittelun, mutta myöskään sillä puolella ei onnistanut, tukia ei riittänyt heilläkään minun tarpeeseeni. Olin laskenut toivoni CIMO:n kv-harjoitteluun, mutta valitettavasti hakuun tulleet paikat eivät oikeastaan hipaisekaan sitä asiantuntemusta, jonka perusteella voisin harjoitteluun hakea...   Ei sitten haeta tänä keväänä. Toivottavasti ensi syksynä käy parempi onni, mikäli siinä vaiheessa asia on vielä ajankohtainen.

Huomasin pari päivää sitten yksityisviestin, jonka erään satunnaisesti seuraamani palstan käyttäjä oli lähettänyt - vastaukseksi omaan viestiini. Kuvauspuuhista oli kyse. Mutta viesti oli lähetetty jo tammikuun alussa, ja sen lähettäjä toivoi osallstumistani kuvauksiin tammikuun aikana. Voihan pottu! Vapaata aikaa olisi näet löytynyt tuolloin. Olen ollut seikkailevinani tuollakin palstalla jokseenkin säännöllisesti mutta jostain syystä ohitin ilmoituksen saapuneesta yksityisviestistä - tai viestistä ei ollut erikseen vihjattu lainkaan (esimerkiksi sähköpostein).   Pahoitellen vastasin viestiin eilen. Vastaukseksi tuli ensin automaattiviesti ja sitten kuvaajan lähettämä: valitettavasti kuvaus ei onnistu nyt. Mietin, pilasinko lopullisesti maineeni kyseisen henkilön ja hänen harrastus/ammattitovereittensa parissa. Tällä alalla ei maineenmenetyksiin ole varaa varsinkaan, koska en ole se poimittavaksi himoituin ruusu.   Toki naputtelin viestiä kyseisen sivuston ylläpitäjälle ja toivoin selkeää tiedotusta yksityisviesteistä myös rekisteröityneitten käyttäjien tiedoissaan ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. Kiireen keskellähän maailmanlaajuisessa verkossa seikkailija joutuu valikoimaan, millä sivustoilla ehtii vierailla päivittäin. On siis toivottavaa, että etenkin erilaisten kontaktisivustojen käyttäjiä vinkataan sähköpostein siitä, että heidän kannattaa pistäytyä sivullaan juuri nyt.   Niin, tapanani ei todellakaan ole jättää vastaamatta yksityisviestiin, jollei se ole törkeä tai peräisin henkilöltä, jota väistelen virtuaalisestikin.

Oma joustavuus tympii tällä hetkellä hiukan. Jokunen aika sitten eräs työkaveri pyysi vuorojen vaihtoa, jotta pääsisi firman illanistujaisiin, joita on itsekin ollut järjestämässä. Noh, suostuin juurikin tuon järjestämisaspektin vuoksi, kun olen tulossa kuitenkin seuraavana aamuna töihin, mutta olisihan sitä voinut olla itsekin kiva käydä istumassa hetki iltaa töiden jälkeen, kun oma sosiaalinen elämäni on muuton vuoksi tällä paikkakunnalla aika olematonta... Nyt sitten toinen työkaveri halusi vaihtaa eräitä vuoroja päikseen, jotta saisi pidemmän vapaapäiväputken. Miulla ei ollut mitään pakollista sille päivälle suunniteltuna, niin suostuin, vaikka en oikeastaan olisi halunnut.   En yleensä pode kiltin tytön syndroomaa, mutta tällaisissa asioissa olen todella huono sanomaan ei. Nyt vähän ärsyttää etenkin tää jälkimmäinen keissi, koska olisin oikeastaan halunnut mennä käymään silloin vanhempieni luona tai lukea tenttiin. Nyt sen sijaan olenkin sitten ennen noita tenttejä töissä kahdeksan päivää putkeen, joten voin jo nähdä, kuinka lopulta lähden tenttiin lukematta niihin juuri ollenkaan...

Joudun todennäköisesti lopettamaan kävely/ulkoilu harrastuksen [strike]kaunis[/strike] kiitos huonojen koirien ulkoiluttajien takia. Kävely/ulkoilu on niitä harvoja liikuntamuotoja mistä pidän (tähän vuoden aikaan en halua pyöräillä, uimahalliin en mene tällä vartalolla). Pelkään koiria ja niin on aina ollut. Teen melkein päivittäin 3-10km kävely lenkkejä ja keskimäärin 5 koiraa meinaa hyökätä päälleni. En jaksa sitä että pitää olla jatkuvasti peloissaan kun kävelee. Tänään kävelin kotimatkalla talojen ohi kun mies ja nainen ulkoili kahden aggressiivisen koiran kanssa, menin sivulle odottamaan että menisivät pois jotta voisin jatkaa matkaa, En sanonut mitään mutta mies toisti kolme kertaa puhuen epäselvästi ja nauraen "miten joku voi pelätä koiria". Sutuin ja pidin suuni kiinni (en uskaltanut sanoa mitään ja en olisi edes keksinyt mitä sanoisin). :evil: Ärsyttää niin paljon, jos hankkii koiran/koiria niin mielestäni niitä pitää kouluttaa. Vaikka itse en pidä koirista ja pelkään koiria ei mulla silti ole niitä vastaan. En ole ikinä voinut sietää sitä kun ihmiset nauravat koira pelolleni, itse en ymmärrä miksi jotkut pelkäävät esim. hämähäkkejä, ampiaisia (en pelkää vaikka mua on pistetty kaksi kertaa alle 10 vuoden sisällä), käärmeitä, kissoja ja hiiriä. En naura heille enkä ole sanonut äänen asiasta.   Pitää varmaan jatkossa pysyä kotona, lihota ja kärsiä päivittäin päänsärystä (koska en käy tarpeeksi ulkona).

Sympatiaa sinulle, Jupe. Minäkin pelkään vieraita koiria, vaikka itselläni on ollut ihania koiria, joita olen rakastanut. Ei kenenkään pelkoja pitäisi pilkata!

Tarusen kanssa samaa mieltä! Pelkoihin pitää suhtautua miun mielestä kohteliaasti ne huomioiden. Sitä paitsi vieraiden koirien käytöstä voi muutenkin olla vaikea tulkita, vaikka ei pelkäisikään koiria... Hyvä esimerkki, kun koira juoksee hirveää kyytiä haukkuen vastaan, ja omistaja vaan tuumaa, että ei se mitään tee, kunhan haluaa tervehtiä, etkö kuule, että se haukkuu iloisesti...   Edit. Itse pelkään perhosia täysin järjenvastaisesti, joten ymmärrän täysin sen tunteen, kun muut eivät tajua pelkoa.

^^^Joo, ei kenenkään pelkoihin pitäisi suhtautua ylenkatseellisesti. Mä en onneksi kauheasti koiria pelkää (joskus pelkäsin enemmän, mutta olen vanhetessani hieman rauhoittunut), mutta on mulla pari pelon aihetta vieläkin. Toinen niistä on aika irrationaalinen, mutta ei sen ymmärtäminen mitään auta, kun ruumis kuitenkin reagoi miten reagoi.   Toivottavasti tyhmät koiranulkoiluttajat häipyvät muualle nurkiltasi.

Kyllä ne yllättävät tilanteet voivat säikäyttää sen koiranulkoiluttajankin. Harva varmaankaan tieten tahtoen antaa oman koiransa säikytellä muita ja riekkua, mutta joskus varsinkin nuorten ja vielä pentumaisten koirien kanssa voi käydä vahinkoja. Itselläni on iso ja musta koira, ja olen sen kanssa liikkuessani huomannut, että ihmiset suhtautuvat siihen eri tavalla kunnioittaen kuin esimerkiksi edelliseen, paljon pienempään koiraani.   Joskus kyllä tuntuu, että jos yrittää itse olla korostetun varovainen, se vain lisää ihmisten ennakkoluuloja. Esimerkiksi kerran lenkkeilin koira hihnassa pururadalla ja puhuin samalla kaverini kanssa puhelimessa. Vastaan tuli sauvakävelijä, ja katsoin parhaaksi mennä muutaman metrin sivuun polulta, sillä koira saattaa välillä innostua kaikenlaisista ylimääräisistä "ulokkeista" kuten niistä kävelysauvoista, ja päätin pelata varman päälle kun nyt kerran vielä yhdellä kädellä jouduin sitä (painaa lähemmäs 40 kg) pitelemään. Sauvakävelijä sitten tietenkin pysähtyi varmistelemaan, että onko se vihainen kun sinä sen kanssa ihan sinne sivuun menet... Ihan ymmärrettävää toki että ihmetteli, mietin vaan että miten pitäisi itse käyttäytyä että ei turhaan lisäisi toisten pelkoja.   Itse yhden pelkoaggressiivisen koiran kanssa pitkään pelanneena ja siltä hammasta saaneena olen kyllä oppinut ymmärtämään koirapelkoisia ihmisiä, vaikka pitkään juuri koirapelko oli minulle peloista käsittämättömimpiä, 80 senttisen ja 70 kiloa painaneen riehakkaan leonbergin kanssa lapsuuteni kun vietin...   Voimakkaan pelkoreaktion aikanahan ihminen reagoi nimenomaan ensisijaisesti kehollaan (kuten Mab kirjoittikin), ja sen vuoksi voimakkaita pelkoja ei tuosta noin vain pystykään järjellä selittämään pois.

Ns. naamakirjan rönsyilevä sekavuus tympii, pitäähän minun poimia runsaslenkkisistä ja haarautuvista ketjuista juuri se viesti, josta minulle on sähköpostiini vinkattu. Tietysti postiin tulee myös kyseinen viesti mutta haluan myös tutkia, miten muut ovat siihen vastanneet. Joissain ketjuissa homma toimiikin mutta ei ihan kaikissa, mikä vohkii minuutteja aamupäivästäni ja aiheuttaa epävarman olon: Menetenkö jotain tärkeää? Katoaako kerrassaan keikkatilaisuus? Onneksi kevät saapuu ja huuhtoo potutuksiani miedommiksi. :cool:

Kaikkien ihmisten kanssa ei vain voi tulla toimeen, vaikka kuinka yrittäisi. Erityisen ärsyttävää tämä on silloin, kun kyseessä on mukava ihminen, jonka kanssa olen ensin ihan hyvää pataa, mutta sitten tuuli kääntyy ja kaveri lakkaa puhumasta minulle.   On tämä osittain minunkin vikani, mutta kyllä silti minusta asioista pitäisi aina voida edes puhua...

[center]KARKELOISTA KIUKKUA   Tansseissa tokko kukaan mua hakenee. Haen itse. Kuni varjo valoa ukkelit mua pakenee. Tää on totta. Onko niin, jotta (ostamattomat) tanssikenkäni järsiä saisi iso mustarotta? [/center]

Puolentoista viikon päästä on työmatkan Saksaan ja siellä olevaa kokousta/workshoppia varten pitäisi tehdä eräs työasia. Kollegan piti ensin tehdä se ja kysyä minulta vain joitain juttuja siihen (tai näin ainakin ymmärsin), mutta nyt selvisi, että minun pitää tehdä itse kokonaan se työ. Ärsyttää, että tästä ei ollut mitään parempaa puhetta aiemmin, sillä nyt minulla ei ole mitään konkreettisia tuloksia joita esittää, joten joudun tyytymään siihen, että esitän vain hypoteettisia asioita "näin me aiomme tämän asian tehdä....".   Erityisesti keljuttaa se, että kollega pitää lomaa muutaman päivän, mutta nyt minä en ehdi pitämään omaa lomaani jota olin suunnitellut. Menee vuosipäivä poikaystävän kanssa vähän pilalle sen takia. :sad:

Minulla on kamala flunssa, ja kun on pakko maata sängyssä, olisi kiva olla luettavaa. Lähikirjastossa odottaa Tulen ja jään laulun kakkonen, jonka sinne tilasin. Mutta kun olen niin kipeä, etten pysty raahautumaan sinne kirjastoon. Pläääääääh!