Mikä sinua potuttaa nyt?

Emelie, samis, mäkin päätin aamulla kähiessä jäädä himaan. Tosin yritän tehdä duunia (vähintään laskareita) täältä käsin, hommia pakko edistää kun ei ole ihan täysin vuoteenoma.

Oi ei, toivottavasti et saanut tautia multa! Ja toivottavasti en myöskään tartuttanut ketään muuta lauantaina... :huh:

Ennen kuin suollan uutta potutusta tähän, suon myötätuntoni flunssapotilaille: paranemisia! Itseäni vaivaa (toistaiseksiko?) ainoastaan tukkoinen nenä, joka haittaa etenkin nukkumista. Tähän aikaan vuodesta on tapanani ollut saada flunssavirus vierailulle soluihini. Lienee niin, että kesälla kertynyt vastustusmahti on käytetty loppuun eikä uutta antiviraalista voimaa ole ehtinyt pimeässä ja kylmässä muodostua... Viime vuonna jouduin (lyhytaikaisen) kuumetaudin uhriksi muutama päivä sen jälkeen, kun olin osallistunut tiettyyn kaupunginosatapahtumaan. Tänä vuonna kyseinen tapahtuma vietettiin viime lauantaina, joten vähän jännittää: pysynkö työkuntoisena nyt, kun keikkajakso alkaa.   Oho, olin suollokseltani unohtaa potutuksen: Hain runsas viikko sitten erästä työkeikkaa, jonka piti olemaan viime lauantaina. Mutta vihin vihiä ei tupsahtanut ainuaankaan yhteytimeeni siitä, oliko minut valittu eli ei. Toki osasin päätellä jo tiedonannon viipymisestä, ettei onni nyt suosinut. Mielestäni keikantarjoajien pitäisi jollain tavoin informoida hakijoita siitä, onko heidät valittu vai ei. Jopa "Ilmoitammne valituille XX.YY.ZZ mennessä" -tyyppinen ilmoitus hakutilanteessa on parempi kuin ihmisten jättäminen epätietoisuuteen. Olenkin miettinyt ja (ainakin) alan keskustelupalstoilla pohtinut, mikä olisi fiksu ja työnantajalle helppo tapa ilmoittaa valintoprosessin etenemisestä ja päättymisestä.

Olin kotitaloni hississä, kun sähköt meni poikki. Siinähän sitä sitten keikuttiin 2. ja 3. kerroksen välissä pilkkopimeässä pienessä hissikopissa reilut 20 minuuttia. Sähköt palasivat lopulta päälle ennen kuin huolto ehti paikalle ja hissi lähti toimimaan. Ei kyllä ollut mikään kiva kokemus, pieni paniikki ehti siinä odotellessa tulemaan. Onneksi oli kännykkä, niin sain soitettua huoltoon ja vähän valoa pimeyteen. Ilman valoa olisi paniikki ollut suurempi. Huomenna taidan kulkea portaita.

Eilen tehtiin tanssiharkoissa lihaskuntoa ja nyt on paikat ihan kipeänä vaikka venyttelin kunnolla harkkojen jälkeen. En pysy istumaan. Tai no joo, pystyn, mutta istumaan meneminen tekee kipeää. :sad:

[quote="Piru Naiseksi" post=9247]Hain runsas viikko sitten erästä työkeikkaa, jonka piti olemaan viime lauantaina. Mutta vihin vihiä ei tupsahtanut ainuaankaan yhteytimeeni siitä, oliko minut valittu eli ei. Toki osasin päätellä jo tiedonannon viipymisestä, ettei onni nyt suosinut. Mielestäni keikantarjoajien pitäisi jollain tavoin informoida hakijoita siitä, onko heidät valittu vai ei[/quote]Nyt on "työantajan markkinat" melkein alalla kuin alalla. Se matkaansaattaa ylimielisen käytöksen. Ja mahdollisesti, jos Hesarin viimeaikaisia mielipidekirjoituksia aiheesta on uskominen, myös muut lieveilmiöt.

Olen edelleen pikkaisen kipeä, mutta sillai vetämättömällä tavalla, ettei oikein jaksa mitään, muttei kunnolla ole vuoteenomakaan. Väsyttää vaan mahdottomasti, nenä vuotaa ja tukkoinen on olo, mutta varsinaisesti kuumetta ei ole nimeksikään ja muuten ulkoiset terveyden merkit varmaan enimmäkseen täyttyvät. Tehdään siis puolikuntoisena töitä, kun ei oikein kokopäiväisesti kehtaa jättäytyä sänkyynkään (iltapäiväksi taidan kyllä torkahtaa).

Nyt on hieno tilanne. Minulla on uskomaton naapuri, jonka häirintä ei ole biletystä vaan aika kipeää möykkää, huutamista ynnä muuta sellaista. En ole ennen joutunut aktiivisesti hankkimaan kenellekään häätöä, mutta tämä on ollut sellaista, että yöunista ei ole ollut toivoakaan sillä herra harrastaa satunnaista kurkkusuoraa huutoa arvan määrittämänä kellonaikana. Poliisin soittamisella saattaa saavuttaa parin tunnin rauhoittumisen, mutta sitten se alkaa taas, yleensä pahempana.   Muutaman tomerahkon puhelun jälkeen onnistuin lopulta kalastamaan tiedon, että seinän takana olevaa kämppää vuokrataan erään järjestön toimesta mielenterveys- ja päihdeongelmaisille. Tähän astisten kokemusten mukaan on aika onnenkantamoista, että asuntoon sattuisi muuttamaan joku, joka osaisi olla edes öisin ihmisiksi.   Ja minä kun luulin, että se, että muutan kerrankin kunnon kämppään antaa minulle sielunrauhan. Jei. Murjuissa saa sentään, mitä tilaa: ikuiset viikonloppubileet, mutta niihin olen tottunut. Murjuista poliisinsoitto tarkoittaa yleensä myös sitä, että poliisi uskoo soittajaa ja keskeyttää vaikkapa äänekkäät maanantaibileet. Tämä asunto on aiheuttanut lähinnä sairaslomaa ja opiskeluvaikeuksia.

[quote="Piru Naiseksi" post=9247]Hain runsas viikko sitten erästä työkeikkaa, jonka piti olemaan viime lauantaina. Mutta vihin vihiä ei tupsahtanut ainuaankaan yhteytimeeni siitä, oliko minut valittu eli ei. Toki osasin päätellä jo tiedonannon viipymisestä, ettei onni nyt suosinut. Mielestäni keikantarjoajien pitäisi jollain tavoin informoida hakijoita siitä, onko heidät valittu vai ei.[/quote]   Tästä olen puhunut paljon myös omien kavereideni kanssa. Olen saanut muutamia sähköposteja työnantajilta, että valinta ei osunut minuun kesätyössä. Huvittava puoli on se, että sähköposti tulee heinäkuussa. Siinä kohtaa viesti lähinnä ärsyttää, olen varmaan jo heinäkuuhun mennessä osannut arvata, että minua ei valittu työhön, joka alkoi toukokuussa. Onko se niin vaikeaa lähettää sähköposti heti, kun valinta on tehty? Ärsyttävää on myös se, ettei sähköpostia kuulu ollenkaan. Toki joihinkin paikkoihin hakijoita on satoja, mutta ei ryhmälähetyksen tekoon niin kauaa mene, nimimerkillä itsekin ryhmäviestejä sadoille ihmisille lähettänyt. Todella monen hakemuksen lopussa lukee, että kaikkiin hakemuksen jättäneisiin otetaan yhteyttä, mutta suurimmasta osasta näistä ei kuulu yhtään mitään. Parempi kuva jäisi työnantajasta, jos saisi edes sen "ei kiitos"-sähköpostin ajoissa.   Omista potutuksistani toinen liittyy myös työnantajiin. Tänään koulullamme järjestettiin työelämätapahtuma, jossa oli useita Tampereen alueen työnantajia. Tapahtuman tarkoitus oli rupatella mahdollisista kesätyöpaikoista. Minun alaltani paikalla oli kaksi yritystä, joista toinen oli ihan hyvä, mutta aika tyhjänpäiväinen kokemus: käskettiin laittaa helmikuussa hakemus netin kautta. Useilla muiden alojen ständeillä otettiin paperihakemuksia ja CV:itä vastaan, että erottuu aktiivisena joukosta. Tämä oman alani toinen yritys oli sitten ihan turha juttu. Kun kysyimme, minkälaisia töitä olisi ensi kesälle tarjota, he sanoivat, että ei niitä ole, koska firmalla on hiljaista. Miksi olla rekrymessuilla mukana jos ei ole palkkaamassa kesätyöntekijöitä?   Toinen potutuksen aihe on alkava flunssa. Olin lähes koko joululoman kipeä ja vasta pari viikkoa sitten saamani viikon antibiootti vei taudin pois. Yhteensä sairastin lähemmäs 3 viikkoa. Viime viikon olin terve, mutta nyt taas kurkku on kipeä, yskä tekee tuloaan ja kuumemittarikin näyttää jo kohonnutta ruumiinlämpöä. Ehdin siis olla viikon verran terve tässä välissä. Täytyy vaan toivoa, että olo ei tästä pahenisi, kun ei kamalasti kiinnostaisi taas maata sohvalla montaa päivää.

Juuri nyt minulla on tavallistakin vähemmän rahaa. Laskusia tipahtelee, siis pienehköjä summia yksittäisinä mutta vähästä negatiivisestakin paljon karttuu. Poimin äsken sähköpostistani laskun Internet-kuvasivustoni ylläpidosta. Aika usein olem maksanut tuosta palvelusta tipotellen enkä aina suinkaan normaalia pahemman varattomuuteni vuoksi vaan siksi, että olen kokenut sivuston käytön toisinaan työlääksi. Koska sivusto yleensä toimii enkä ole löytänyt kunnollista vaihtoehtoa (Internet-kuomasilta saamistani vinkeistä huolimatta), olden jatkanut palvelun käyttöä. Nyt halusin ostaa kahden kuukauden jakson. Olinkin niin tekevinäni mutta maksuvahvistukseen oli selkeästi merkittu vuoden jakso ja hinta, joka vuolaisi suunnittelemaani huomattavasti paksumman siivun tililtäni. Sinänsä suurta summaa ei hallustani poistunut mutta muutaman päivän ruokaraha kuitenkin! Pihtailuntarpeeseeni on ihka aito syy: soviteltu työttömyyskorvaus saattaa uinua uumenissaan hamaan seuraavan palkkapäivän jälkeiseen aikaan, ja palkka maksetaan vasta helmikuun lopussa. Tämä on osa-aikaisen keikkatyöläisen arkea ja sinänsä minulle kovin tuttua. Mutta ehkä juuri siksi asia potuttaakin niin paljon: Työttömyysperusteisia etuuksia myöntävät toimijat tietävät tokis ongelman. Silti hakija ei voi yksittäistilanteessa olla lainkaan varma siitä, että työttömyysturvan ja ansiotulon sovittelu tapahtuu palkanmaksu- eikä työskentelykuukautena. Työnantajahan voi toki pyynnöstä kirjoittaa todistuksen siitä, että palkka maksetaan vasta työskentelykuukautta seuraavan kuukauden lopussa. En vain viitsisi vaivata palkanlaskijoita todistamaan kuukauden tulottomuutta varsinkin, koska todistuksesta ei ehkä ole mitään hyötyä. Vähän ihmetyttää tämä byrokratia. Olisiko työttömyysturvan maksajan niin vaikeaa satunnaisesti uskoa tuen hakijan omaa palkka-arviota, myöntää tuki tämän arvion mukaisena ja edellyttää, että asianmukainen tosite toimitetaan heti, kun hakija on saanut sen! Tuskinpa yhden kuukauden aikana kertyisi kovinkaan utopistisia takaisinperittäviä summia, jos jotain tulisikin liikaa maksetuksi. Epäilen, ettei näin tiukasta tositevaateesta ole edes karsimaan petoksia; huijarit keksivät keinonsa kuitenkin, valitettavasti. Onneksi töitä sentään ON tiedossa, ja vähän jännitystäkin hommakkeen mausteeksi, oletan. Silloinkin toki alkaa potuttaa - tarvitsenhan pottuja energialisäkseni :lol: .

Olen ihan jäljessä risingin tapahtumista.   Missasin mahdollisuuteni äänestää Silkki voittoon, jonkinlaisen antirisinghetkenjotaenymmärrämitenseonmahdollista -jutun takia.   Syytän tumblria.

Täällä sisällä(kin) on aivan mielettömän kylmä. Lämpöpatteri kyllä hohkaa täysillä, mutta ilmeisesti ikkunanpielistä vaan yksinkertaisesti vetää liikaa. Yritin virittää siihen eteen lakanan - sillä logiikalla, että viime talvena ei palellut yhtään, mikä ilmeisesti johtui siitä, että minulla oli verhona pussilakana (entisen asujan jäämistöä). En kuitenkaan nyt jaksanut kiinnittää lakanaa verhon paikalle, vaan viritin sen peittämään vain kriittisimmän nurkan. Jos palelu ei lopu, niin sitten pitänee vain suosiolla ottaa oikea verho pois, ripustaa tuo lakana tilalle ja koettaa vaikka teipata se ikkunanpieliin.   Yö kyllä vähän pelottaa. En kykene millään nukahtamaan, jos on vähänkin vilpoista.

Putket jäässä, JÄÄSSÄ, MÄ OLEN KAUPUNKI IHMINEN, OIKEESTI!! En luovu tästä talosta, mutta rakastan liikaa kuumia suihkuja.. Eniten potuttaa, ettei putkimiehet tee mitään, KOSKA NE EI OSAA!!

Täälläkin vetää, mutta ikkunoista vetää aina hiukan ja hohkaa kylmää... jos kämppä on pieni, asialle ei kai voi mitään. :(   Lämmin lisäpeitto onneksi auttaa, mökillä on joskus alkukesästä ollut hyvinkin vilpoista mutta parin villapeiton avulla peiton alle muodostuu inhimillinen lämpötila. Sieltä kuoriutuminen aamulla on sitten kunnon koettelemus...   Ja jos villapeittoa ei ole saatavilla, kannattaa muistaa vanha kunnon kuumavesipullo, joita on edelleen olemassa. Se lämmittää ainakin vähän.

[quote="kyty" post=9494]Ja jos villapeittoa ei ole saatavilla, kannattaa muistaa vanha kunnon kuumavesipullo, joita on edelleen olemassa. Se lämmittää ainakin vähän.[/quote]   Ja vähän enemmänkin. Kannattaa tosiaan hankkia kuumavesipullo, itse olen todella tyytyväinen, että minulla on sellainen. Kämppäni on kylmä, vaikka patteri olisin täysillä ja nukkumaanmeno on välillä täyttä tuskaa, kun peitot ovat niin kylmät. Mutta nyt voin sujauttaa ennen nukkumaanmenoa kuumavesipullon sänkyyn, siirrellä sitä ajoittain ja vaikka lopulta jättääkin sen sänkyyn yöksi.

Mikrossa lämmitettävä kauratyyny on myös hyvä yökumppani (ja se sopii niin ikään hyvin esim. kipeytyneen/jumittuneen niska-hartia-alueen hoitoon).

Kuumavesipullo on minunkin pelastajani. Ostin sellaisen asuessani Lontoossa 4 vuotta sitten. Lontoossa lämmitys on todella kallista, joten yleisesti (perustuen siis siihen, että myös kavereideni asunnoissa tehtiin samoin) lämmmitystä pidettiin päällä iltaisin 3-4 tuntia. Silloin oli talvi, joten asiaan tottumattomalle talossa oli todella kylmä ja kuumavesipullo oli oikea hengenpelastaja, kun kaksi peittoja ja villasukat ei riittänyt. Nukuin joka yö pullo sängyssä ja nautin lämmöstä. Nyt, kun siskoni muutti kevääksi Lontooseen, käskin hänen heti ensimmäisenä mennä ostamaan kuumavesipullo, jotta hänen ei tarvitse kärsiä kylmästä yhtä pitkään kuin minä kärsin ennen kuin tajusin ostaa pullon.   Ennen joulua patterimme vaihdettiin etäohjaukseen, joten itse en pysty enää säätämään asuntoni lämpötilaa. Tämän seurauksena asunnossani oli kaksi viikkoa vajaat 19 astetta lämmintä ja oli aika kaivaa vanha tuttu kuumavesipullo esiin. Normaalisti kämppässäni on 21-22 astetta lämmintä, joten tuo äkillinen lämpötilan putoaminen tuntui. Muutenkin näin kovilla pakkasilla on mukava lämmitellä pullon kanssa. Lisäksi olen käyttänyt pulloa menkkojen aikana, lämpö rauhoittaa kummasti vatsakramppeja ja helpottaa kipua. Muutaman särkylääkkeen olen pystynyt korvaamaan lämmöllä, mutta ei se aina toimi.

Nyt potuttaa väsymys ja stressi. Ja se, että olin naamioinut tärkeän salasanan muistilapulle niin ovelasti, etten enää itsekään saanut sitä selville. Miksi kaikkeen pitää olla erillinen salasana, jota vielä pahimmissa tapauksissa neuvotaan varjelemaan kuin valtionsalaisuutta?

[quote="Elenna" post=9535]Nyt potuttaa väsymys ja stressi. Ja se, että olin naamioinut tärkeän salasanan muistilapulle niin ovelasti, etten enää itsekään saanut sitä selville. Miksi kaikkeen pitää olla erillinen salasana, jota vielä pahimmissa tapauksissa neuvotaan varjelemaan kuin valtionsalaisuutta?[/quote]   Salasanoista pupeltaminen informatsiooni-alan ympäristöissä juilii minuakin: Punnitsen, kumpi on isompi harmi, vaivoin erikoisiksi väkellettyjen salasanojen toistuva unohtuminen vai tietovuotoriski. Arvelen näet, että minun sähköisestä asioinnistani laittomasti puristettavat salaisuudet ovat varkaalle vain bittijätteen arvoisia. Onhan minuna toki esiinnytty, kauan sitten, ja tuolloin minua lähestyi ahdistunut nainen, joka epäili miehensä olevan minun salarakkaani. (No, tuohon aikaan ´salarakas`-nimitys kuului vielä tulevaisuuteen mutta käytän sitä kuvauksessani. Valistaahan se yksin sanoin, mistä minua epäiltiin.) Muistan yhä elävästi, miten valju, hapsottavahiuksinen, iäkäs (eli ehkä vähän alle nelikymppinen) nainen hätääntyneenä kysyi minulta: "Tunnetko sinä tuon miehen?" Vilkaisin miestä, joka näytti seuralaistaan nuoremmalta ja olemuksestaan huolehtivammalta. "Ensimmäistä kertaa näen", vastasin. Nainenpa kertoi, että meillä väitettiin olevan suhde! Kummastuin kerrassaan. Kysyin naiselta, kenenä hän minua pitää. Nainen tiesi kuin tiesikin lempinimeni.Ihmettelin, mistä huhu suhteestamme olisi lähtenyt kiirimmän. Osoitin lähettyvillä mutta kuulomatkan kantamattomissa oleilevia ystäviäni ja sanoin viettäväni aikaa heidän kanssaan, en mustasukkaisen naisen kumppanin. Tuo kaveri ei mitenkään ollut ns. minun tyyppiäni. Kuvaamani tilanne ei toki ollut mitenkään uhkaava mutta silti kiusallinen. Ei ole mukavaa, jos joku luvatta omii toisen identiteettiä vähäksikään aikaa. Nykyisessä tietotekniikan kyllästämässä ympäristössä aliaksoituminen on tietyllä tavoin helpompaa kuin ennen. Tosin myös varoitukset vilppivilleistä ja -vilhelmiinoista leviävät sukkelammin kuin perinteisten yhteydenpitokeinojen yksinvalta-aikana. Mutta onko niin, että nimenomaan pelko identiteettivarkauksien ja Internet-petosten yleistymisestä ajaa ihmiset keksimään yhä mutkikkaampia salausjippoja, jotka sitten käyttäjiltä unohtuvat ja hankaloittavat moternin informatsiooni-teknoloogian hyödyntämistä?

Nyt potuttaa ja harmittaa se, että aloitin piirtämään. Ja hyvään alkuun päästyäni, keksin että tämähän olisi ollut niin hyvä ja hieno tehdä joko harmaalle tai ruskealle paperille, tai melkein mille tahansa paitsi valkoiselle.   Enää on turha itkeä, sen verran ehti jo kuvaa tehdä, että loppuun mennään sillä mitä on.   Päätin kyllä, että heti kun ehdin riennän ostamaan eriväriä papereita, jotta olisi edes mahdollisuus keksiä heti, mihin työ on paras tehdä.

Voisitko kokeilla samasta työstä versioita erityyppiselle pohjalle?

Tätä jäin kyllä miettimään. Voi olla, että en vain onnistu uudelleen :lol: Mutta kannattaa varmaan yrittää ainakin. Ei siinä mitään häviä jos kokeilee :smile:

Väsyttää taas ihan hirveästi, mutta toisin kuin eilisaamuna, nyt ei voi jäädä edes vähäksi aikaa vielä torkkumaan. :sad:

Hiukkasen minua yhä suututtaa kehnohko flaksi tansseissa eilen. ´Sekahaku` loisteli isoin ja selkein kirjaimin orkesterin eteen sijoitetussa kilvessä mutta silti odotin saavani useamman kuin kaksi tanssiinkutsua kaksi- ja puolituntisen karkelotovini aikana. Tietysti [i]tanssin[/i] useammin kuin kahdesti, sillä jokainen ukkelipolo ei kerinnyt tai kehdannut paeta tanssiinkutsuani. Sainpa taas oivaa ohjaustakin. Silti myös se riepoo, että hedelmöityshetkenäni genomiini jaettiin sangen kitsaasti rytmitajua. Muun muassa tanssiessa tämän huomaa ja ihan ilman niitä rytmitestiehdotuksia, joita minua veivaamaan erehtyneet miekkoset satunnaisesti antavat. Ei kai paritanssi ole ainoastaan parkettien partaveitsille! Mielestäni lattiaa voivat kuluttaa myös höyläämättömien lankustojen kuluneet kertakäyttöpartahöylät... :lol:

Huomenna on koe biologiasta, mutta jostain kumman syystä ei tee mieli lukea yhtään. Ei pysty kirjoittamaan ennen kuin alue on kahlattu läpi, mutta ei vain saa aikaiseksi. Ja jos kyseinen koe menee huonosti, koulumenestys laskee vieläkin alemmas.   Ekan kerran kahteen vuoteen myöhästyin koulusta. Ei kiva. Varsinkin kun fyke on hauskaa.   Saksa on kiva kieli, mutta ei jaksa opiskella. Matikan läksyt tekemättä. Kaveri ei vastaa puhelimeen. Ei aavistustakaan mikä meiliosoitteistani kertoo risingin tapahtumista. Aaaaaaargh.   Plus tämä ketju on suositumpi kuin Elämä on ihanaa. Miksi me ollaan niin negatiivisia?