Mikä sinua potuttaa nyt?

Ottaa päähän kun nyt pitäisi tässä kovaa vauhtia kirjoitella kandia, lähetellä kesätyöhakemuksia ja viikon kuluttua aloittaa kevään viimeisiin tentteihin lukemiset, niin eiköhän läppäri ala väläyttelemään merkkejä siitä, että jotain saattaa kohta hajota. Tässä on nyt kolme päivää satunnaisesti näyttö alkanut välkkymään, eilen se sitten pimeni kokonaan hetkeksi, tuli takaisin, muuttui harmaaksi ja lopulta päätyi 4:3 resoluutioon virheilmoituksella "Näytönohjain lakkasi toimimasta ja palautui". Tänään myös kaikki usb portit lakkasivat hetkeksi toimimasta, onneksi se sentään korjaantui uudelleen käynnistyksellä. Vähän vaan pelottaa, että jos se näytönohjain alkaa hajoamaan. Ei oikein olisi varaa hankkia uutta konetta, joten sitten pitäisi toivoa että korjaaminen olisi halvempi vaihtoehto. Toisaalta en kovin montaa päivää voi myöskään olla ilman konetta opiskelujen takia, joten sekin aiheuttaa kyllä sitten päänvaivaa.

Koneet, mokomat, juonivat, ne hajoavat juuri silloin, kun niiden pitäisi kestää vielä jokin hetki. (Huokaus!) Mutta tietokoneen voi saada käytettynä sopuhintaan - muutamin satasin - ja tietysti hinta riippuu siitä, mitä koneelta vaatii.   Laitteiden korjaaminen on nykyään kallista, ja osaavaa korjaajaa voi olla hankala löytää. Toki kysellä kannattaa - itse yllätyin iloisesti, kun sain kirpparilta ostetun filmikamerani korjautettua hyvin pienin vaivoin ja kustannuksin. Piti vain saada vihi paikasta, jossa näitä laitteita voi vielä korjauttaa.   Olisi hienoa, jos vikaantuneen tietokoneenkin voisi vielä elvyttää. Kysy esimerkiksi kirjastosta.

Vodafone mainostaa, miten helppo prepaid-liittymää on jatkaa, mutta eipäs tämä nyt niin helppoa olekaan: nettisivu väittää, ettei mun numero ole oikea, ja mobiiliappi ei suostu asentumaan mun puhelimeen. Koska on viikonloppu, suurin osa liikkeistä on tietysti kiinni - täytyy huomenna yrittää ehtiä yhteen joka on lyhyesti auki iltapäivällä, niin mulla on puhelimessa nettiä ensi viikollakin. Toivottavasti onnistuvat myös oikeasti täyttämään mun vanhaa liittymää, ettei mene taas numero uusiksi. Murrin.

Päällekkäiset tapahtumat! (Hyvä palstalainen, todennet: toistat itseäsi postatessasi tämän saman repliikin...) Toistan itseäni, koska tapahtumat toistavat itseään. Juuri nyt koetan neuvotella, miten kerkiäisin tänään hyödyntämään kahta kiinnostavaa ja ajallisesti päällekkäista tilaisuutta. Nämä aikataulutukset! Ja näin käy minulle, jonka kalenteri on aika usein väljä!

[quote="Dyn" post=44824][quote="noreen" post=44788]Minulla on jotkin marketin halpisvärit. Ehkä minun pitäisi kokeilla toisenlaisia värejä - pelkään vain, ettei niistä ole apua, ja olen ostanut ne turhaan. Akvarellikyniin en koulukokeilujen jälkeen ole kovin ihastunut, mutta varmaan niihinkin tottuisi.[/quote]   En nyt muista missä asut, mutta jos liikut Helsingin suunnalla, Hakaniemessä on aivan ihana taiteilijatarvikekauppa aivan Hakaniemen hallin ja metroaseman vieressä. Vähän kalliihko, mutta suosittelen, palvelu on hyvää ja asiantuntevaa ja usein on myös tarjouksia mm. siveltimistä, maalauspohjista ja kehyksistä.[/quote]   Ei liity aiheeseen, mutta siellä kaupassa on (/oli) myös aivan ihania piirtämiseenkin soveltuvia muistikirjoja. ^__^ Sellaisia magneettikansilla sulkeutuvia, kauniilla ja paksuilla kansilla, monessa koossa ja missä oli mukana myös muistilappuja ja tasku irtolappusia varten.

miten helppoa onkaan lykätä epämukavaa tekemistä kaikella turhanpäiväsellä. Kissan rapsuttelulla..figujen maalaamisella.. kohta saa valvoa koko yön tatti otsassa kun pitää tehä portfolio...eeeeei kiinnosta...paljon mielummin maalaisin niitä figui ni vois mahdollisesti ehkäpä osallistua seuraavaan armies on parade..

Ketuttaaaa..tapellu hajoovan koneen kans viimeset 6tuntia..alkaa elvytys ideat loppua -_-

Tähän on taas olemassa vain yksi sana: :angry: ANOPPI :angry:

Muutama päivä sitten pulputin Elämä on ihanaa -ketjussa mm. siitä, että minua oli ehdotettu erääseen pikku tehtävään, suhteellisen hyväpalkkioiseen ja aikatauluuni mitä sopivimpaan. Minulla oli kuulemma 50-50 -mahdollisuus saada hommake, asiakas valitsisi. Tänään tuli tekstiviesti: minua ei valittu. Näin käy aika usein:pääsen ns. kalkkiviivoille, mutta lopulta joku muu saa homman... Ja [i]kun[/i] minut valittaisiin, ei minulla tavallisesti ole aikaa ...

[quote="noreen"]Ehkä minun pitäisi kokeilla toisenlaisia värejä - pelkään vain, ettei niistä ole apua, ja olen ostanut ne turhaan.[/quote]   Hyvä pointti kyllä. Aina voi myös kokeilla vaihtaa lyijäriä johonkin kovempaan, jos pehmeä kynä sotkeutuu väreihin.     [quote="pihlajapuu"]Ei liity aiheeseen, mutta siellä kaupassa on (/oli) myös aivan ihania piirtämiseenkin soveltuvia muistikirjoja. ^__^ Sellaisia magneettikansilla sulkeutuvia, kauniilla ja paksuilla kansilla, monessa koossa ja missä oli mukana myös muistilappuja ja tasku irtolappusia varten.[/quote]   Tulee mieleen PaperBlanksin muistikirjat, jotka ovat kauneudessaan lähes pökerryttäviä. :heart:

[quote="Puolikuu" post=44953][quote="pihlajapuu"]Ei liity aiheeseen, mutta siellä kaupassa on (/oli) myös aivan ihania piirtämiseenkin soveltuvia muistikirjoja. ^__^ Sellaisia magneettikansilla sulkeutuvia, kauniilla ja paksuilla kansilla, monessa koossa ja missä oli mukana myös muistilappuja ja tasku irtolappusia varten.[/quote]   Tulee mieleen PaperBlanksin muistikirjat, jotka ovat kauneudessaan lähes pökerryttäviä. :heart:[/quote]   Piti luntata valmistaja, niin miun muistikirja näyttäs olevan semmoisen valmistajan kuin [url=https://www.google.com/search?q=prosper+art&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwigkqiouP7LAhXJZCwKHag0DZUQsAQIHA&biw=1452&bih=946]Prosper Art[/url]. Eikä ollut muistaakseni edes kovin kallis se miun postikorttikokoinen muistikirja.

Potuttaa suuresti puhelinkammo, joka tulee esiin lähinnä silloin kun pitäisi soittaa terveyskeskukseen. Vaikka olisi kuinka pieni asia kyseessä ja vaikka olisi kuinka selvillä mitä aikoisi sanoa, niin se tulee alkuun ulos jonkinlaisena hermostuneena litaniana tyyliin "niin siis mulla siis oli siis juttu äägh öögh prrrrrgk". :blush: Puhelinkammo on läsnä useimmiten kun pitää soittaa jokin vähänkään virallisempi juttu, varsinkin jos sillä on jotain tekemistä terveyden kanssa, mutta jopa tutuille soittaminen tuntuu äärimmäisen kiusalliselta (varsinkin kun siihen ei enää ole rutiinia, kaikki lähettävät mieluummin viestejä netissä ja harva haluaa enää sotkeentua edes sähköpostiin...)

^Voimia Kyty. Tunnistan tunteen, keskenkasvuisena minäkin jouduin "valmistautumaan" ennen vaikeaa puhelinsoittoa, mutta nykyään joudun työni puolesta soittelemaan sinne ja tänne ja siitä on tullut ihan rutiinia. Eli kaikkeen tottuu ja kammoista voi päästä eroon.   Muoks. Tulipa huono vastaus, sinähän sanoit, ettei soittaminen nykypäivänä ole enää rutiini, mikä on ihan totta. Tarkoitin ehkä ennemmin, että ajan kanssa ja iän myötä moni asia helpottuu.

Minulla taas jotkut kammot, esimerkiksi esiintymiskammo, tuntuvat vain pahenevan, tosin siinä on varmasti se ettei pääse tottumaan kun esiintymisiä ei ole niin usein. Tosin en nuorenakaan pahemmin soitellut kellekään, ja nykyään ihmiset entistä vähemmän haluavat käyttää puhelinta. Ehkä muillakin on siihen kammo? Ja sähköpostiin...   No, pitää olla ehkä iloinen siitä, ettei terveyskeskukseen soittaminen ole toistaiseksi ollut rutiinia johon ehtisi liikaa tottua. Ehkä ne ovat siellä puolestaan tottuneet hermostuneisiin soittajiin... :'D

Minäkin tunnustaudun puhelinkammoiseksi ja oma kammoni koskee sekä soittamista että puheluun vastaamista. Ennen kuin soitan, minun täytyy aina valmistella alkurepliikit mielessäni, myös tutuille ihmisille soittaessa. Ja silloin harvoin kun puhelimeni soi, menen yleensä pieneen paniikkiin ja ihmettelen muutaman sekunnin, mistä hemmetistä hälytysääni kuuluu.   Juuri nyt harmittaa flunssaan sairastuminen. Takana on kolme tervettä vuotta, joten ehdin jo melkein unohtaa, miltä kipeänä oleminen tuntuu. Eipä tässä kehumista ole, vaikka olo ei olekaan kehittynyt vielä erityisen tukalaksi. Nenä kuitenkin vuotaa kuin Niagaran räkäputous ja aivastusten rekyyli ja äänenpaine ovat suunnilleen kenttätykin luokkaa.

En tiedä, paljonko tämä kommenttini lohduttaa edelle ketjun aiempia puhelinkammoisia, mutta tässä on kohtalotoveri lisää. Pelästyn, jos puhelin hälyttää, enkä vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin soittoin. Koska asiani ovat jo pitkään olleet solmussa - vaihtelevin sekavuuksin ja kireyksin - en tohdi vastata, koska pelkään joutuvani juttusille ulosotto- tmv. ikävästi vaativan viranomaisen kanssa. Eihän tällainen virtuaalipensaikkoon piilottelu liene järkevää mutta toisaalta: enhän voisi keskustelussakaan tehdä muuta kuin käännellä virtuaalitaskuja nurin. Onneksi nyt on tekstiviestit. Käytän niitä kommunikointiin, ja olen ilmoittanut jok`ikiselle tutulle ja yhteistyökumppanille, että tekstiviestein minut tavoittaa (tai sähköpostein). Lisäksi tekstiviesteilyyn voi ryhtyä monessa niistäkin paikoista, joissa äänikeskustelu ei ole suotavaa. Eilisehtoona lähdin ajoissa juhlista ollakseni virkeä täksi aamupäiväksi ilmoitetuissa ilmaisuharjoituksissa. Lähdinkin pian kirjoitettuani kenties juuri tätä nimenomaista viestiä ja lähetettyäni sen. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa kokonntumispaikkaamme - mutta kun suljetulla ovella näpräsin kännykkääni, sain esille tekstiviestin: tilaisuus peruutettu, koska osallistujia ei tule riittävästi Ja olisin nähnyt viestin jo ennen kotoa lähtemistäni, jos olisin sähköpostin sijasta tutkinut äänettömään kännykkääni tulleet tekstiviestit. :sad: Mutta sainpas näpsittyä muutaman HIENON kuvan. (En vain muista, onko filmini pian lopussa vai latautinko laitteeseen pitkän lurran. Nyt käyttämäni kuvain ei asiaa ilmaise.)

Sukujuhlat toisella puolella Suomea. En pidä sukujuhlista enkä matkustamisesta, joten nyt pitäisi taas osata kaivaa sitä kärsivällisyyttä jostain 10 tunniksi. Ja pelon sietokykyä, sillä noista 10 tunnista 4 menee autossa. En tykkää olla autossa muuta kuin veljieni tai isäni kyydissä, muuten puristan oven kahvaa sormet valkoisina. Pari tuntia kirkossa ja loput 4 juhlissa miehen sukulaisten keskuudessa. Joo'o... Ja ärsytystä lisää se, että paikalle pääseminen on mahdottoman vaikeaa sunnuntaina, joten joudumme lähtemään jo lauantaina lähemmäs juhlapaikkaa. Olin laskenut sen varaan, että sinne meneminen onnistuu sunnuntaina, joten minulla menee kaikki suunnitelmat uusiksi.

^ Onko pakko mennä? Meneekö kotirauha vai tuleeko sanomista vain juhlakalulta, jos jättää väliin? Mä olen kova skippaamaan juhlia ja menoja joissa voin kuvitella ahdistuvani, kestän mieluummin sen negatiivisen palautteen etten näyttäytynyt paikalla kuin kärventelen pitkän aikaa tilanteessa, jossa en halua olla. Palautteen voi kuitenkin aina päästää toisesta korvasta ulos.

Minä vastaan ikuinen tupakansavu. Ajattelin tuulettaa hiukan makkaria, ja tuloksena huone haisee nyt tupakalta. Joku ilmeisesti joko polttaa ikunasta tai pitää tupakkapaikkaa juuri ikkunan alapuolella. Sama ongelma koko viime kesän, olisi halunnut pitää ikkunaa auki, mutta ei voinut. Tämä on kai niitä asioita, mistä pitäisi melun lisäksi myös valittaa silläkin uhalla että naapurisopu menee ja tunnetaan sen jälkeen sen yhden kämpän ärsyttävänä niuhottajana. :sad:

[quote=Dyn]^ Onko pakko mennä? Meneekö kotirauha vai tuleeko sanomista vain juhlakalulta, jos jättää väliin? [/quote]   On. :) Se on kuitenkin mun miehelle tärkeää, että olen paikalla, ergo: olen paikalla. Ihan samoin kuin hänkin tulee minun puoleni (harvoihin) sukujuhliin, vaikka ei nappaisi yhtään. Ja mä kun teen melkein mitä vaan mun miehen puolesta, jopa kärvistelen pari tuntia kirkossa, pelkään henkeni edestä autossa ja tylsistyn juhlissa. Ei mun siellä juhlissa tarvitse viihtyä, en vaan pidä niistä. Suurin ongelma ja ärsytys tästä tulee tuosta kauheasta häsläyksestä ja suunnitelmien muuttamisesta...

Ennakkotehtävä, ennakkotehtävä ja vielä kerran ennakkotehtävä. HUMAK: n ennakkotehtävä pitäis vääntää, mutta en käsitä, mitä ne hakee sillä tehtävänannolla. Onneksi ilmeisesti sillä ei kauheesti oo väliä, mite mä sen olen käsittänyt, kun kaikki tehtävän hyväksytysti suorittaneet (mitä ikinä tarkottaakaan, ilmeisesti tällä tarkoitetaan kaikkia, jotka ovat tehneet tehtävän ja palauttaneet sen ajallaan) kutsutaan valintakokeeseen. Ärsyttää lähinnä se, että annan todennäkösesti tulevalle (toivottavasti) koululleni itsestäni todella tyhmän kuvan. Sit pitäis kans alkaa kahlata kahta valintakoekirjaa läpi, pääsykokeita ajatellen. Liikaa vaan kaikkee puskee päälle, enkä millään pysty tekemään ihan kaikkea.

Potuttaa on ehkä vähän turhan keveä ilmaisu tänä viikonloppuna velloneeseen tunteeseen, mutta menkööt nyt sitten potutuksena. Kaikki olikin sujunut tällä ulkomaan reissulla tähän mennessä vähän turhan helposti; oleskeluluvankin sain passiin viikon alussa. Eilen vuokraemäntä sitten paukkasi paikalle ja pudotti pommin: omistaja haluaa asuntonsa takaisin, meillä (viidellä) vuokralaisella on alle viikko aikaa häipyä paikalta. Melkein missä tahansa muussa maassa voisi yrittää mussuttaa jotain vuokralaisten oikeuksista, mutta koska Kiina. Viikonloppu onkin menny aika kireissä tunnelmissa kämppää metsästäessä. Nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä, ainoa murhe tällä hetkellä on viikon kodittomuus, koska en pääse muuttamaan uuteen kämppään kuin viikko sen jälkeen kun on pitänyt tästä nykyisestä häipyä. Mutta onpa sitä tähänkin asti selvitty, joten eiköhän tuo viikkokin jollain sohvalla mene nukkuessa. Huoh.

Junalippuni magneettinauha on kuolettunut, kiitos ilmeisesti luottokortin tai puhelimen, jonka lähellä se on hengannut repussa. Tarkoittaa siis seuraavaa: joka kerta, kun nousen junaan, astun ulos junasta, tai haluan kulkea aseman porttien läpi tarkoituksenani siirtyä vain matkustajille varatulle alueelle, joudun etsimään käsiini virkailijan ja näyttämään lippuni hänelle, jotta hän avaisi portin puolestani. Lippua ei voida vaihtaa uuteen, joten ihan v***n kätevää loppukuukausi. Koska junan lisäksi vaihdan työmatkallani metroon, tulen siis näyttäneeksi lippuni neljä kertaa per suunta.

Ei se niiskutus sitten johtunutkaan allergiasta vaan alkavasta flunssasta, joka sitten vkloppuna iski päälle ihan todenteolla... Ärsyttävää. Mutta ehkä tänäkään vuonna en sitten kuitenkaan kärsi allergiasta (otan enemmin viikon tukkoisuuden ja niiskutuksen kuin koko kesää kestävää pärskimistä).

Potuttaa liikennevahinko, jossa toinen henkilö aiheutti vaurioita minun autooni. Minä näin, mitä tapahtui, mutta hän itse ei kuulemma huomannut, mutta oli kuitenkin tapahtuneen jälkeen itsekin sitä mieltä, että niin on saattanut tapahtua. Sitten siihen sekaantui ulkopuolisia henkilöitä, jotka eivät olleet tilanteen aikaan edes paikalla, mutta halusivat kuitenkin kertoa, että joskos se nyt ei ehkä sitten kuitenkaan tämä toinen henkilö olisi mitään aiheuttanut. Ja tämä toinen tietenkin alkoi jahkaamaan, että josko hän nyt ei sitten kuitenkaan olisikaan syyllinen. Soitin poliisit paikalle ja reilu tunti täytyi sitten odotella heitä toteamaan, että kyllä se ihan mahdollista, että tämä toinen henkilö nyt sitten kuitenkin olisi syyllinen. Nyt hän on kuulemma silti tehnyt vakuutusyhtiölle ilmoituksen, jonka mukaan tilanne olisi ollut minun syytäni.   Täytyy tehdä vakuutusyhtiöön oma selvitys asiasta. Mutta siellä varmaan vain toteavat, että yksi henkilö sanoo yhtä ja toinen toista, ei voi tietää. Toisen henkilön autoon ei kuulemma tullut mitään vahinkoa, mutta en kyllä takuulla halua alkaa oman autoni remppaa maksamaan, tai vakuutuksen omavastuuta ja bonusmenetyksiä tms., vaikkei siinä varmaan kovin monista sadoista euroista puhuta. Mutta ihan periaatteesta, koska ei minun vikani. Mutta ei toisaalta ole sellaista varallisuutta, että pystyisin viemään asiaa jonnekin käräjäoikeuteen ja siellä kuulemaan, että ei voi tietää. No can do. Niin että potuttaa. :sad: