Mitä aivan muuta ostit viimeksi?

Ostin vihdoin uuden sängyn. Olen nukkunut siinä pari yötä ja olen erittäin tyytyväinen hankintaani. Ei tullut vanhaa, nitisevää ja natisevaa rotiskoa ikävä. Sänky runkoineen ja patjoineen oli varsin edullinen, koska bongasin mainoslehdestä hyvän tarjouksen. Leveyttä on sen verran, että siihen mahtuu tarvittaessa kaksikin ihmistä. Loma alkaa sopivasti huomenna ja aion jatkaa leposijan testausta intensiivisesti.

Olin tässä toissapäivänä Latviassa, enkä meinannut löytää mitään matkamuistokrääsää (ilmeisesti Kolkan niemen kärjessä ei yleensä liiku turisteja) kunnes lähtöpäivänä sitten yhdeksäntuntisen bussimatkan tauolla tarttui kioskilta mukaan tummanpunainen kumiranneke LATVIJA-tekstillä hintaan 1.50 €. Mukana myös paketti laihdutusteetä (vahingossa, olen huono kielissä).

Hommasin kirkkaankeltaisen säkkituolin. Keho uppoaa siihen aika mukavasti ja se toimiikin erinomaisesti vaikka lukemispaikkana. Tuoli ei paina juuri mitään ja kantokahvan ansiosta sitä on helppo siirrellä paikasta toiseen. Nyt sen paikka on tietenkin parvekkeella, mutta sopiihan tuo hyvin sisätiloihinkin.

Tilasin Fazerin kaupasta [url=https://fi.fazer.com/products/novelty-box]tällaisen[/url] uutuskarkkiboksin. :grin: Toimitus Irlantiin oli suhteellisen edullinen, odottelen lähetystäni DHL:n kuriirilta huomiseksi.

^ Turkinpippurisuklaata täytyy maistaa, kunhan tulee tavallisiin kauppoihin. :smile:   Minä hankin patterikäyttöisiä kruunukynttilöitä. Minulla oli toisia sellaisia jo ennestään, mutta ne eivät mahtuneet omistamiini lampetteihin (seinälle ripustettaviin kynttilänpidikkeisiin, kirpputorilta joskus ostin). Nyt löytyi tyvestään kyllin ohuet kynttilät. Tykkään oikeista kynttilöistä, mutta en sellaisia varsinkaan seinällä uskaltaisi polttaa, pelkäisin tapetin kärähtävän. Ihan nättejä nuo paristokynttilätkin, on tuollainen huojuva muoviliekki esittämässä elävää tulta. Palavan kynttilän tuoksua eivät valitettavasti mitenkään korvaa.   Aamulla kävin ostamassa kaverille ja äitille muumimukit. Ehdin onneksi ennen työpäivän alkua.

Asunnon. Ensimmäisen omani/omamme. Tänä viikonloppuna lopullista muuttoa. Velkavankeudestako alkaa viimeinkin aikuisuus?

Vahvistimen, kaiuttimet, virtanapin, paljon erinlaisia johtoja, rasberry Pi3 B ja kosketusnäytön.   Jukeboxin rakennus alkakoon. Saas nähä onnistunko lennokkaassa suunnitelmassani. Vai saanko afron...

[b]Seikon vitosen.[/b]   [img ]http://iki.fi/ech/attach/risingshadow/seiko5.jpeg[/img]   Innostuin jostain syystä rannekellon konseptista taas, olin toki aikanaan puhtaanapitoalan hommissa käyttänyt rannekelloa kun siivosimme myymälää ennen sen aukeamista, joilloin kannatti olla jonkin sortin käsitys ajan kulusta, halvin ja selkein Q&Q:n kvartsivempele, mitä kauppaan marssimalla sain, ajoi asian . Minulla on myös muutamia neuvostoliittolaisia kelloja, mutta niissä vähän "ominaisuuksia" (engl. issues) arkikäyttöä ajatellen. Esim. Poljot Stadiumin akryylilasi pyrkii karkuun kesken käytön. Siispä internetkauppaan.   Tämmöinen mekaaninen kellohan on täysin anakronistinen kapine tätä nykyä, aikanaan tietysti ainoa kannettava tapa mitata aikaa, mutta kuten tiedetään, kvartsikiteen värähtelystä saadaan paljon helpommin paljon tarkempaa ajanmittausta ja [url=https://gizmodo.com/5983427/why-a-10-casio-keeps-better-time-than-a-10000-rolex]sen takia kympin kello käy tarkemmin kuin kymppitonnin Rolex[/url]. Mutta toisaalta, se on myös aika steampunk laite – saat kasan hammasrattaita, jotka ihan oikeasti tekevät jotain – ja jos on lasinen pohja taikka peräti open heart -malli, jopa näkee ne rattaat. Ja kyllähän ne jotakuinkin ajassa pysyvät, heitto voi hyvin olla vain minuutteja kuussa, mikä arkielämässä on jo riittävä tarkkuus.   Seiko onnistui jotenkin pelaamaan kaksilla rattailla – toisaalta toivat markkinoille ensimmäiset kvartsirannekellot, jotka aiheuttivat housuunpaskomista, kriisin ja koko joukon konkursseja ja fuusioita perinteisten sveitsiläisten valmistajien keskuudessa. Mutta toisaalta Seiko keksi esitellä edullisten mekaanisten kellojen sarjan "5" samoihin aikoihin, ja loppu on historiaa. Erinäköisiä vitosia eri koneistoilla on myyty vuosikymmenten aikana... paljon. Seiko onnistui nousemaan yhdeksi maailman suurimmista valmistajista.   Vitosissa on siis se hyvä puoli, että jos nyt ei tykkää jostain mallista, voi hankkia jonkun muun, kaupoissa on eri näköisiä ja kokoisia vaihtoehtoja kymmenittäin. Internetissä on kovasti kumminkin puhuttu SNK809-mallista (pistäkää vaikka em. hakusana Youtubeen), tämä on [b]SNK805[/b], joka eroaa lähinnä mustan sijaan vihreään vivahtavan kellotaulun ja valkoisen päivyrin osalta. Myös sininen, beige ja harvinainen punainen muuten identtinen malli on olemassa. Noilla videoillahan tämä on "60$ ihmekello", mutta ylläripylläri listahinnat Suomessa ovat korkeammat.Tosin Isompana ongelmana valmistus on ilmeisesti loppunut, joten tätä nimenomaista mallia ei taida suomen kivijaloissa olla enää muutenkaan, ainakaan verkkosivujen listauksissa. Tämä 805 on "Cdonista" – entinen dvd-putiikki näyttää yrittävän kilpailla Amazonin kanssa ja toimii välittäjänä muiden kauppiaiden tuotteille. Heidän hintansa karvan yli sata euroa, toimitus edullinen eikä hinnan päälle tarvitse maksaa arvolisäveroa kuten EU:n ulkopuolelta tilatessa (teräskuorisen kellon tullimaksu jotain täysin olematonta).   (Ensin tulin itsekin ostaneeksi 809:n eräältä eBay-diileriltä, se yksilö valitettavasti vaikuttaa vialliseltä ja pitää tapella sen palautuksesta varmaan. Sikäli en valita mallinvaihtoa, että tämä valkoinen päivyri on huomattavasti helpommin luettavissa)   Huomioita: [ul] [li]Militäärihenkinen look istuu hyvin kauluspaita/varusteleka 7" split -pukeutumistyyliini, designissa on tietysti kaikuja Stowan valmistamasta Lutfwaffen 2. maailmansodan lentäjänkellosta (ne tosin olivat huomattavasti isompiakin)[/li] [li]37mm halkaisija on nykymittapuulla pieni, mutta niin ovat ranteenikin.[/li] [li]Kyseessähän on automaatti, jota ei [i]tarvitse[/i] vetää käyntiin, riittää kun käyttää ja kellon pohjalla pyörivä paino vetää kelloa käden liikkeiden voimalla. Toisaalta kyseessä on edullinen automaatti, jota ei myöskään voi vetää käsin käyntiin. En pidä tätä kynnyskysymyksenä...[/li] [li]Kello helisee vähän esim. sormella täpäyttäessä, ilmeisesti ominaisuus kun internet on täynnä mainintoja asiasta. [/li] [li]Mukana tullut ranneke on suomeksi sanottuna sysipaska, ruma ja erittäin epämukava, onneksi esim. [url=https://www.cheapestnatostraps.com]Cheapest Nato Straps[/url] -nimisestä puljusta löytyi hivenen epäilyttävästä nimestä huolimatta hintaansa nähden vallan kelpoja ruotsalaisia käsintehtyjä rannekkeita, kuten kuvan mokkanahkainen. (Kvarnsjö Vintage Suede Desert Brown 16$)[/li] [li]Rannekkeen vaihto on ainakin tällaiselle torspolle enemmän tai vähemmän hankalaa, paitsi jos siinä on pikalukot, kuten noissa Kvarsnjöissä enimmäkseen on. Toimitus kiittää innovaatiosta.[/li] [li]Ennen kuin ostohousut jalassa hommaa Seikon vitosen itselleen, kannattaa huomata, että aika monessa mallissa on integroitu metalliranneke, eli sitä ei voi järkevästi vaihtaa. Itse kun en perusta metallirannekkeesta, joka saa koko kellon näyttämään yksiväriseltä teräsrenkaalta...[/li] [li]Näistäkin, saatana, tehdään väärennöksiä, eBayssa on melko "hyvä" valikoima semmoisiakin, tosin yleensä ne ovat Intiasta eivätkä edes muistuta mitään Seikon mallia.[/li] [/ul]   Ongelmallisinta lienee nyt vain olla ajattelematta, että vaatimaton pikku Seiko olisi vain jonkinlainen [i]placeholder[/i] Hamilton Khakille, Sinn 104:lle tai jollekin muulle hivenen tyyriimmälle kellolle.   Jos ei ole pöljä romantikko ja haluaa vain viisarit ranteeseen, Timexit kuulemma ovat [i]aivan hyviä[/i].

Olen itsekin ollut huomaavinani jonkinlaista innostusta tuollaisia eliittirannekelloja kohtaan. Ennen vanhaan herrasmiehen tunnisti taskunauriista, mutta onhan rannekello paljon kätevämpi (hehe) ja ennen kaikkea näkyvämpi asuste. Silläkin tavalla parempi, että ajan voi tarkistaa helposti kättä liikauttamalla vs puhelimen vaivalloinen kaivaminen taskusta.

^ Jostain lehtiartikkelista joskus luin, että kelloista innostuneilla on netissä oma keskusteluyhteisönsä. Ainakin artikkelin perusteella siellä saa intoilla ihan mistä hyvänsä rannekellostansa, ei tarvitse olla mitään merkkiä arvokello. En ole tutustunut, mutta googlettamalla veikkaa sen olleen tämä: [url=http://kellofoorumi.com/]Kellofoorumi.[/url] (Pahus... heillä on aktiivisempi foorumi kuin meillä. :smirk: )     Minä ostin Lidlistä patteriradion (ja niitä pattereita). Voin sitten maailmanpalon syttyessä kuunnella valtionpäämiehen puhetta. Kirpputorilta ostin lasten jongleerauspallot ja -oppaan. Tuli äkillinen oivallus, että olisi kiva osata jongleerata. Olen varmaan pohjimmiltani aika optimisti.

Ostin valtavan (siis, valtavan) Samsoniten matkalaukun, jotta saan kaikki kamani Suomeen. Tuon rinnalla vanha "normaalikokoinen" laukkuni näyttää kääpiöltä.

Viimeisin erityisempi ostos olivat rautakaupasta kirjatuet. [url=https://www.k-rauta.fi/rautakauppa/kirjatuki-sovella-l-malli-valkoinen-002305]Tuollaisia[/url]. Minulla oli niitä jo ennestään, mutta tarvitsin kaksi lisää, ovat olleet hyvin käytännölliset. Olen koristellut niitä liimaamalla kuhunkin leikkeen Valittujen Palojen Mysteerien maailma -kirjasta (kirjaston poistokappale). Tähän mennessä käytössä ovat jo Delfoin oraakkeli, Rasputinin kuolema, herra Villas Boasin seikkailut avaruusolentojen kanssa, Eilean Morin majakka, haitilainen ex-zombie ja Devonin paholaisen jalanjäljet. Kaksi kuvitettua leikettä pitäisi vielä valita noihin uusiin tukiin.   Kirjatukien vuoksi siis menin sinne rautakauppaan, mutta siellä samassa kaupassa olivatkin matot alennuksessa. Kehitin teorian, että näin synkkänä vuodenaikana kaunis matto piristää mieltä. Vaikkapa [url=https://www.lahdesmaki.fi/media/catalog/product/cache/1/image/1100x1100/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/k/a/kaleidoscope-9-x55-z-56cbec78_orig.jpg]tällainen.[/url] Ei se kyllä oikein sovi tähän muuhun ns. sisustukseen. Täytyy vaihtaa sohvatyynyt, sitten sopii.

Ostin reisitaskuhousut. Nyt mulla on kahdet housut. Pitäis vielä hakea ärrältä.

Ostin ebayn kautta Intiasta neljä thali-lautasta. Ne ovat samanlaisia kuin intialaisissa ravintoloissa, eli metallisia, ja niissä on neljä lokeroa. Yksi iso lokero riisiä ja varsinaista syömistä varten, ja kolme pientä, joissa voi pitää dippejä ja syömisvuoroaan odottavia ruokia.

Olen ohjelma-avustaja, ja koska me statistit useimmiten puvustamme itse itsemme, kiertelen usein kirpputoreilla pyydystelemässä erityylisiä vaatteita ja asusteita. Viikkoja sitten ostin nahkahameen, jota myyjä väitti 1970-luvulta peräisin olevaksi. Joitain päiviä myöhemmin ahnas katseeni tavoitti kirpparin tangolta pitkän trikookankaisen hameen, ´70`s - esittein. Mutta kun molemmat jo kasvattivat kuvausrekvisiittaröykkiötäni, huomasin, etten omista ainuttakaan riittävän 1970-lukulaista puseroa. Lähdin siis uudelleen vaatemetsälle - ja pari päivää sitten löysin haluamani tyylisen puseron. Nyt sitten odotamme sopivia kuvauksia, nuo rompposet ja minä. Nahkahame yllä minun kelpaa myös seinäruusustella tansseissa ja kenties 1970-lukulaisittain kiroilla huonoa flaksia.

Ostin tänään hotellihuoneessa olleen tonttulakkipäisen huskyn. Se oli kyllä puoliksi tilausostos, koska Dyn kertoi minulle että se tulee hankkia.

Ostin antikvariaatista [i]Game of Thronesin[/i] kuutoskauden bluray-boksin käytettynä seitsemällä eurolla. Suomitekstit toki löytyvät. Maksoin vain neljä euroa, sillä sain kolme euroa vaihtohyvitystä kahdesta englanninkielisestä pokkarista.   Ostoksen motiivina oli (edullisen hinnan ohella) se, että George Martinin viimeisimmästä haastattelusta sai kuvan, että [i]The Winds of Winterin[/i] ilmestyminen ensi vuonna voisi olla oikeasti mahdollista. Jätin GoT:n katsomisen tauolle neloskauden jälkeen, jotta en spoilaantuisi ilmestymättömien [i]Tulen ja jään laulu[/i] -kirjojen juonenkäänteistä. Sitten kun olen lukenut TWoW:n, on kausien 5-6 hyvä olla valmiiksi hyllyssä, jotta ne voi heti katsoa.   Viidennen tuotantokauden ostin keväällä 2017 CDONin "vihreästä perjantaista". Tarjouksena oli kaksi blu-raytä yhteishintaan 14,95 euroa, eikä toimitusmaksua peritty. Valitsin GoT:n viitoskauden ja erään toisen blu-rayn. Seiskakauden ostamisessa ei ole minkäänlaista kiirettä, sillä sen voi katsoa vasta sitten, kun [i]A Dream of Spring[/i] on luettu. Tämän kirjan ilmestymiseen menee varmasti vuosia.   Minulla on hyllyssä blu-raynä myös GoT:n kaudet 1-4. Ne olen toki katsonut: ykköskauden kolmesti ja muut kahdesti.

[url=https://kuvat.huuto.net/v1/cab0/78f455c52c514c164e7be3acef0/361409621-m.jpg]Löytö Turengista[/url]   12 euroa vanhasta suunnistuskilpailun muistolautasesta menin tietämättäni maksamaan. Olen suunnistustaidoiltani poikkeuksellinen lahjakkuus -nimittäin sangen huono. No, ei tee mitään! Kun kerta on ehtaa 80-luvun Arabiaa...

Ostin julisteen, jossa on iso valkosipulin kuva. Kun ottaa huomioon, että sain joululahjaksi kaksi (itse valitsemaani) metallikylttiä, chili- ja kahviaiheiset, keittiöni seinäroikottimet ovat nyt täysin ruoka-aiheiset. Hampurilaismetallikylttiäkin harkitsin, mutta se olisi herättänyt epäterveellisiä himoja. Chiliä, kahva ja valkosipulia voi himoita rauhassa.

Ostin pölynimurin. Alennuksessa maksoi 21 euroa. Vien sen työhuoneeseeni, jotta saan välillä imuroitua. Kyllä siellä siistijäkin käy, mutta ainakin maton jättää imuroimatta. En tiedä, saisiko mattoa periaatteessa edes olla, mutta se oli siellä jo ennen minua ja ei kukaan ole käskenyt poiskaan ottamaan. Kesällä kävin pesemässä sen.

Las Palmasin -reissulta ostin märkäpuvun, joka suojaa paitsi viileydeltä myös ikäviltä plätsituntemuksilta, joihin minun pitäisi varautua, jos aion oppia uusia uimahyppyjä. PitäISI varautua, sillä en ollut uskaltaa plätseillä edes puku ylläni. Sain edes sen verran kokemusta, että huomasin puvun pehmittävän maha- ja selkälaskuja huomattavasti. Nyt selätettävänä on vain ikuinen kontrollifriikkiyteni: en uskalla heittäytyä pelkän painovoiman varaan. Eikä ilman yritystä tule osaamista! Puku kuitenkin viritti toivon.

Ostin sohvan, jonka toimitusvaikeuksista avauduin toisessa ketjussa. Mööpeli kuitenkin päätyi lopulta haltuuni ja parin päivän testauksella sen soveltuvuus löhöämiseen ja kotiteatterista nauttimiseen on odotusteni mukainen. Vanhan sohvan sijoitin parvekkeelle ja sinne se varmaan jääkin, ellen löydä sille uutta omistajaa.

Keräilen noppia, ja äskettäin hankin kokoelmaani sellaisen mekaanisen automaattinopan, jossa on rulla, jossa on nopan silmäluvut. Vivusta vetämällä rulla alkaa pyöriä ja pysähtyy sitten satunnaisen silmäluvun kohdalle. Ostoksessani oli viisi tälaista automaattinoppaa samoissa kuorissa. Vuodelta 1976, 45e käytettynä ebaysta.

Venytän vähän ketjun etikettiä ja kerron, mitä vanhempani ostivat meille (minä siis asun vielä synnyinkodissani), en minä.   Siinä terassillamme nököttää riippuva korituoli, siis sellainen lyhyen ketjun varassa roikkuva soikeahko "kori", jossa on sisällä tyynyntapaiset pehmusteena. Moinen oli aikoinaan pikku-Adolfinan suuri unelma, eikä ole valittamista tällä nykyiselläkään minulla (paitsi että tuolille ei niin vain lysähdetä, olen sen verran lyhyt että joudun heilumaan ja nostelemaan jalkoja aikani ennen kuin pääsen kunnolla istumaan). Tuoli oli huikea loppusilaus pihan siistimisoperaatiolle.

Siirryin vanhasta uskollisesta nokialaisestani älypuhelimeen. Olen nyt ihmetellyt laitetta pari päivää, kun voin tehdä siirtoja netissä pelaamiini lautapeleihin bussipysäkillä ja kuunnella youtubea käydessäni pihalla tupakalla. Mut on se pieni virtuaalinäppäimistö aika kömpelö, ja kotona käytän mielummin tietokonettani.   Löysin myös netistä jonkun aikaa sitten paikan, josta voi ostaa muiden käyttäjien suunnittelemia 3d-tulostettuja esineitä. Olenkin ostellut sieltä noppakokoelmaani sellaisia monitahokasnoppia, joita ei muualta saa. Nyt mulla on täysi sarja catalanin monitahokkaita noppina, sekä sellainen säännöllisestä 12-tahokkaasta saatu monitahokasnoppa, jossa 12-tahokkaan jokainen tahko on jaettu kahdeksi tahkoksi.