Franz Kafka
Franz Kafka syntyi Prahassa 1883 ja kuoli Wienissä 1924. Hän oli sukuperältään Itävallan juutalainen. Kafkan isä oli varakas kauppias. Kafka opiskeli germanistiikkaa ja lakia. Hän valmistui lakitieteen tohtoriksi vuonna 1906 ja toimi vakuutusvirkailijana vuoteen 1922. Hän sairastui keuhkotuberkuloosiin ja vietti vuodesta 1917 lähtien pitkiä aikoja parantoloissa. Elinaikanaan hän julkaisi vain joitakin kertomuksia. Kafkalta on suomennettu hänen novellinsa, romaanit Oikeusjuttu, Linna, Mies joka katosi sekä kolme kirjevalikoimaa.
Kafkaa on pidetty yhtenä 1900-luvun omintakeisimmista kirjailijoista. Teoksissaan Kafka luo fantasiakuvia, jotka ovat surrealistisia ja samalla kirkkaan seikkaperäisiä. Todellisuus hahmottuu sovittamattomien vastakohtien näyttämöksi, jota hallitsee etäisten vallanpitäjien outo koneisto. Merkillisiä tapahtumia kuvataan selittelemättä ja ainakin näennäisen johdonmukaisesti. Ihmiset ja paikat ovat enimmäkseen nimettömiä. Paljolti näistä piirteistä johtuen Kafkan tuotantoa on tulkittu ahkerammin kuin kenenkään muun 1900-luvun kirjailijan.