Oikeusjuttu
Alkuteos ilmestynyt 1925.
1. laitos: Aura, 1946. Suomentanut Aukusti Simojoki.
2. painos: WSOY, 1964. Aukusti Simojoen uudistettu suomennos. Kolibri-kirjasto 10. Nidottu.
5. painos: WSOY, 1984. Aukusti Simojoen uudistettu suomennos. Koulun peruskirjasto 56. Sidottu.
2. laitos: Otava, 1975. Suomentanut Aarno Peromies. Seitsentähdet-sarja. Sidottu, kansipaperi.
Otava, 1994. Sidottu, kansipaperi.
Otava, 2004. Seven. 3. painos 2008. Nidottu.
Tammi, 2024. Maailmankirjallisuuden klassikot. Sidottu.
Oikeusjuttu kuvaa pienen ihmisen ahdistusta nimettömien, kasvottomien vallanpitäjien heiteltävänä – kokemusta jota yhä useampi tämän päivän ihminen elää.
Franz Kafka (1883–1924) ei katsonut koskaan saaneensa Oikeusjuttua valmiiksi, vaan määräsi sen – muiden käsikirjoitustensa tavoin – poltettavaksi kuolemansa jälkeen. Kun hän kirjoitti teosta talvella 1916–17, hänen terveytensä heikkeni kriittisesti; sitemmin hän vietti pitkiä aikoja parantoloissa hakemassa apua tuberkuloosiinsa. Oikeusjutun käsikirjoitusta ei Kafkan kuoltua kuitenkaan hävitetty, ja romaani ilmestyi vuonna 1925.
Käännetty englanniksi The Trial
Franz Kafka
Franz Kafka syntyi Prahassa 1883 ja kuoli Wienissä 1924. Hän oli sukuperältään Itävallan juutalainen. Kafkan isä oli varakas kauppias. Kafka opiskeli germanistiikkaa ja lakia. Hän valmistui lakitieteen tohtoriksi vuonna 1906 ja toimi vakuutusvirkailijana vuoteen 1922. Hän sairastui keuhkotuberkuloosiin ja vietti vuodesta 1917 lähtien pitkiä aikoja parantoloissa. Elinaikanaan hän julkaisi vain joitakin kertomuksia. Kafkalta on suomennettu hänen novellinsa, romaanit Oikeusjuttu, Linna, Mies joka katosi sekä kolme kirjevalikoimaa.
Muita teoksia kirjailijalta Franz Kafka
Kirja-arvioita
Oikeusjuttu yllätti minut iloisesti: vaikka se onkin taattua Kafka-tyyliä – ahdistavaa jaarittelua, jossa lähes huomaamattomat mutta kalvavat pikku yksityiskohdat tekevät harmaatakin harmaammasta arjesta painajaista surrealismia – se ei ollut tippaakaan niin pitkäveteinen kuin esimerkiksi Linna. Itse asiassa tunnelma tiheni loppua kohti miltei jännittäväksi. Tarkoituksellisen epätyydyttävä ja raskaasti luettava teos, jonka ansioita on teeman ja tunnelman osalta kuitenkin mahdoton kiistää. Suosittelisin ensimmäiseksi kafkaksi.