Oikeusjuttu

Oikeusjuttu on omituinen ja epämiellyttäväkin teos. K on syytettynä jostain rikoksesta, jota ei kerrota lukijalle, eikä K:lle itsellekään. Hän kuitenkin vannoo syyttömyyttään, mutta lukijana en ole varma. Ympärillä tapahtuvista asioista minua häiritsee miten naisia tarinassa käsitellään. Ehkä se vaikuttaa asiaan, etten tiedä miten suhtautuisin itse K:hon. Tämä teos on varmaan analysoitu puhki, mutta minulla ole siitä mitään filosofista sanottavaa. Aivan kuin olisin nähnyt jokseenkin oudon painajaisen.

Oikeusjuttu yllätti minut iloisesti: vaikka se onkin taattua Kafka-tyyliä – ahdistavaa jaarittelua, jossa lähes huomaamattomat mutta kalvavat pikku yksityiskohdat tekevät harmaatakin harmaammasta arjesta painajaista surrealismia – se ei ollut tippaakaan niin pitkäveteinen kuin esimerkiksi Linna. Itse asiassa tunnelma tiheni loppua kohti miltei jännittäväksi. Tarkoituksellisen epätyydyttävä ja raskaasti luettava teos, jonka ansioita on teeman ja tunnelman osalta kuitenkin mahdoton kiistää. Suosittelisin ensimmäiseksi kafkaksi.