Linna

Tarinan keskiössä on maanmittari K, joka saapuu lumiseen maalaiskylään ja yrittää saada kontaktia alueen hallintokeskukseen eli linnaan.

Annoin teokselle Risingin tietokannassa kaksi ja puoli tähteä, mutta jollain tapaa Linna jätti kaksijakoisen maun ja olisi ollut paremmankin rankkauksen suhteen mahdollinen.

Pidin Kafkan tavasta kertoa, eli toisin sanoen hänen tyylistään jättää asiat kertomatta. Avoimeksi jääneiden seikkojen suhteen lukijalla on mahdollisuus pitkällekin vietyihin tulkintoihin ilman että kerrotut asiat joutuvat ristiriitaan niiden kanssa.

Se mikä kirjassa tympäisi, olivat lähes poikkeuksetta tylsät hahmot sekä näiden puisevat monologit. Vaikka pitkien puheen pätkien joukossa oli paljon vinkkejä tarinasta tehtäviin tulkintoihin, meinasi ajatus karata useaan otteeseen.

Kokonaisuutena homma ei siis ihan toiminut, mutta ajattelin jatkaa tulevaisuudessa Kafkan lukemista ainakin Oikeusjutun verran.

Kafka saattaa olla yksi Euroopan isoimmista kirjailija nimistä, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että "Linna" on yksi tuskaisimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut! Lauseet ovat kymmenien rivien, kappaleet kymmenien sivujen pituisia ja kaikki henkilöt puhuvat kuin poliitikot. Mikä vielä pahempaa, kirjassa ei totisesti tapahdu yhtään mitään. Lukijan kärsivällisyyttä ei koskaan palkita pienimmälläkään kliimaksilla, vaikka koko kirjan lävistää kipristyttävän odottava tunnelma.

Tunnelmaa kirjasta ilman muuta löytyykin ja yksin sille olen nuo kaksi tähteäkin antanut. Kirjan miljöönä toimiva kylä on atmosfääriltään ahdistunut ja vinksahtanut kuin ukkosen edellä. Hyvin intensiivistä, muttei lainkaan mieltä ylentävää.