Hullu, ihana lintu – metsäkyyhky

Sidottu, kansipaperi.

»Minä olen lintu. Tosin kukaan ei tiedä sitä, eikä saa tietääkään. Eivät toiset ihmiset, eivätkä missään tapauksessa linnut. Silti kaikki aavistavat jotakin, koska minua pidetään kaikkialla poikkeavana. Milloin mistäkin syystä. Asia ei saa paljastua, se olisi hengenvaarallista; sillä vaikka olen lintu, en osaa lentää. En tiedä edes olenko josķus osannut ja sitten unohtanut vai kuulunko siihen lajiin, joka ei sitä koskaan opikaan. Oli miten tahansa, kärsin siitä suunnattomasti. Se on katkera salaisuus, jonka kanssa minun on yritettävä elää tulematta hulluksi. Se eristää minut toisista ihmisistä, koska minun on vältettävä heidän läheisyyttään enkä lentotaidottomana ole tasa-arvoinen lintujenkaan kanssa, joita toisaalta ihailen, toisaalta kadehdin, jopa vihaan.

Olen yrittänyt pitää välimatkaa kumpiinkin, niin lintuihin kuin ihmisiinkin, mutta silti minulle on tapahtunut pahinta, mitä linnuille voi tapahtua; olen rakastunut linnustajaan.»