Maanpaossa
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Mika Renvall. Kannen kuva: Jeff Easley. 2. painos 2001. Nidottu.
Uumenenalan käytävät, joiden synkkiä vaaroja maanpinnan asukas osaisi tuskin kuvitella, haastavat jokaisen, joka niissä vaeltaa. Drizzt Do'Urden ja hänen maaginen kissansa Guenhwyvar kuuluvat noihin vainottuihin. Paettuaan kotimaastaan Drizztin on nyt vallattava itselleen uusi koti tuosta valottomasta labyrintista. Samaan aikaan hänen on varottava takaa-ajajia, sillä mustien haltioiden tapoihin ei kuulu antaa anteeksi.
Käyttäjät lukeneet myös
R. A. Salvatore
Robert ”Bob” Salvatore syntyi Massachusettsissa Yhdysvalloissa vuonna 1959. Salvatoren rakkaus fantasiakirjoihin alkoi hänen toisena yliopistovuonnaan, kun hän sai J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjan joululahjaksi. Heti tämän jälkeen Salvatore vaihtoi pääainetta informaatiotekniikasta tiedotusoppiin ja suoritti kandidaatin arvon tiedotusopissa Fitchburgin yliopistossa vuonna 1981. Tämän jälkeen hän jatkoi vielä kandidaatin tutkintoon englannin kielessä.
Musta haltia -trilogia
Sarja kertoo Drizztin seikkailuista ennen Jäätuulen laakso -trilogiaa.
Musta haltia -trilogia sisältää 3 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Pääsarja Drizztin legenda
Kirja-arviot ja kommentit
Maanpaossa ei ole mielestäni yhtä ehyt kokonaisuus kuin kotimaa. Alkupuoliskon tutustuminen Syvämaahisten kaupunkiin ja Drown uusi persoona "metsästäjä" ovat mielenkiintoisia juttuja, jotka syventävät Drizztin ajatusmaailman hahmottamista. Ehkä tämä oli liian monimutkainen ajatus. Puolivälin jälkeen kirja kuitenkin kokee mahalaskun, kun keskitytään pelkkään taistelemiseen, eikä niinkään muuhun. Onneksi lopussa silti kirja paranee kiitettävästi, joten arvosana ei tipu kahteen tähteen. Drizzt matkaa vihdoin maanpinnalle, sain näistä luolista tarpeekseni. Mielennylkijät eivät niin minua tahtoneet kiinnostaa. Kaikesta huolimatta hyvä kirja. Kotimaata on vaikea voittaa, toki makuasia.
Drizzt on nyt entistäkin tavoitellumpi drow, kun hän on päässyt pakenemaan Menzoberranzanista perheensä luota. Do'Urdenin huone tosin on hänen kintereillään, eikä vain perherakkauden takia, kuten jo 50-vuotiaaksi ehtinyt musta haltija hyvin tietää. Tämä sarjan toinen osa käsittelee persoonan kahtia-jakautumista monien henkilöhahmojen kautta. Salvatore päätyy toteamaan, että ulkoiset puitteet vaikuttavat ratkaisevasti persoonan kehittymiseen ja muuttumiseen. Kirjan henkilöiden tapauksissa tämä usein johtaa kohti ikävämpää suuntaa... ja sapeleihinsa luottava Drizzt joutuu myöntämään myös ystävien tarpeen. Kun ensimmäisessä osassa keskitytään kuvaamaan Menzoberranzania ja droweja, tässä kirjassa tunkeudutaan Uumenenalan villeihin ja näennäisesti asumattomiin osiin. Itse nautin illithid-yhteiskuntaan tutustuttavasta osiosta erityisen paljon, sillä näistä kummitusmaisista olioista en ollut aiemmin lukenut juuri mitään. Musta haltija -sarja imaisi minut sisuksiinsa on ensimmäisen kirjan myötä, ja into vain kasvoi "Maanpaon" aikana. Kirjaan tarttuessaan kannattaa kylläkin varautua usein pitkiksi venyviin taistelukohtauksiin.
