Jevgeni Zamjatin kirjoitti romaanin 1919-1921 välisenä aikana. Kotimaassaan Neuvostoliitossa se oli kuitenkin kielletty vuoteen 1988 saakka. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa englanninkielisenä käännöksenä 1924 ja venäjänkielellä vuonna 1952.
Kirja sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa eletään Aikataulun mukaista lähes täysin kaavamaista ja valvottua, hallittua elämää. Palvotaan Ainoaa Valtiota. Sääntöjen noudattamatta jättämisestä Hyväntekijä rankaisee. Ihmisiä kutsutaan kirjain-numero yhdistelminä. Ihmiset ovat Me – eivät yksilöitä. Onni on vankeus, vapaus on pahasta. Ainoa täydellisen Onnen täyttymisen poikkeama on oma aika Henkilökohtaiset Tunnit, joita on päivässä kaksi kertaa 1 tunti.
Avaruusalus Integraalin rakentaja D-503 kertoo tarinaa päiväkirja merkintöjen muodossa. Alkuun kirjoitustyyli oli vaikeasti omaksuttavaa, erikoista. Kertoja jättää mm. ajatuksia, lauseita kesken. Tyyli vaikuttaa proosarunolta. Kertojalla on matemaattinen ajatusmaailma ja geometrinen näkemys ympärillä olevista ihmisistä. Ihme kyllä pidin kirjasta melkoisesti kirjoitustyylistä huolimatta. Jotenkin tarina kokonaisuudessaan oli niin vaikuttava. George Orwell on käyttänyt kirjan ideaa omassa dystopiassaan Vuonna 1984.
Me
Alkuteos ilmestynyt 1920–24. Suomentanut Juhani Konkka. Näköispainos: Ntamo, 2013. Nidottu.
Vuonna 1920, kaksitoista vuotta ennen Huxleyn Uljasta uutta maailmaa ja kaksikymmentäkahdeksan vuotta ennen George Orwellin teosta 1984, kirjoitettiin Neuvostoliitossa romaani, jota hyvällä syyllä voi pitää tärkeimpien sen jälkeen ilmestyneiden tulevaisuudenkuvitelmien esikuvana. Tämä romaani oli Eugen Samjatinin Me.
Samjatinin kuvittelemassa matemaattisteknillisessä tulevaisuuden valtiossa ihmiset erotetaan toisistaan numeroin. He elävät Hyväntekijän ja tämän Suojelijoiden valvomina lasisessa, kaikki paljastavassa kaupungissa Aikataulun tarkoin säätelemää elämää, marssivat rivistöissä viivasuorilla kaduilla Musiikkitehtaan sävelten tahdissa, tekevät samalla hetkellä samat liikkeet, laskevat valtion antamien ruusunpunaisten kuponkien luvalla verhot 'seksuaalitunneiksi' ja nauttivat totaalisesta onnesta, jolle tyytymättömyys, puute ja rakkaus ovat tuntemattomia. Sataprosenttisesti ei onnen ongelmaa kuitenkaan ole pystytty ratkaisemaan. Järjestelmässä on aukkona säännöstelemätön Henkilökohtainen tunti, ja alkukantainen vapaudenkaipuu aiheuttaa joskus pinnanalaista liikehdintää: säilyneestä Muinaiskodista avataan tie kaupunkia ympäröivän läpinäkyvän Vihreän Muurin ali luonnontilassa olevaan ulkomaailmaan, ja levottomuus purkautuu lopulta kapinaksi.
Samjatinin romaani sisältää hämmästyttävän määrän toteen käyneitä ennustuksia. Tyylillisesti korkeatasoisena taideteoksena sillä on pysyvä sijansa maailmankirjallisuuden tulevaisuudenkuvitelmien joukossa.
2013 painoksen takakansi:
Kaikkien dystopiaromaanien äiti. Eugen Samjatinin (Jevgeni Zamjatin) Me, kertomus rakkaudesta tulevaisuuden Ainoassa valtiossa, sai kunnian olla ensimmäinen nuoren Neuvostovaltion perustaman uuden sensuurielimen kieltämä kirja. Tekijä joutui lähtemään maanpakoon ja kuoli Pariisissa 1930-luvun lopulla. Nyt näköispainoksena julkaistava Juhani Konkan suomennos on vuodelta 1959.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. RISINGSHADOW-YHTEISÖLukijoiden ääni
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
7arvosanaa
1kirja-arviota
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
1 arvioMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta