Peliin kadonnut poika
Sidottu.
Fantasialla maustettu tyttöjen ja poikien seikkailukertomus, historiallinen aikamatka tietokonepelien maailmaan.
Kuudesluokkalainen Lauri seurustelee mieluummin tietokonepelien kuin ikätoveriensa kanssa. Erityisen kiire hänellä on koulusta kotiin nyt kun äiti on ostanut upouuden, jännittävän Metapaxin paluu -pelin.
Eräänä päivänä Lauri äkkää koiransa television ruudussa – se on käsittämättömästi joutunut Metapaxin maailmaan! Tellu on pelastettava, mutta miten? Lauri tietää, ettei selviä ilman kaverien apua. Ainut konsti on turvautua Katjaan, luokkatoveriin.
Pelastusoperaatio on tuskin käynnistynyt, kun selviää, että Katjan arkeologi-isä on mystisesti kadonnut tutkimusretkellään pienelle Kreikan saarelle. Kauhukseen Lauri ja Katja tajuavat, että tuo antiikin sankareiden kansoittama saari on Metapax-pelin miljöö.
Reijo Vahtokari on Suomen kuvalehden pitkäaikainen toimittaja. Hänen esikoisromaaninsa Joonas ja seikkailu Metsienmaassa ilmestyi vuonna 2002.
Reijo Vahtokari
Reijo Vahtokari on syntynyt vuonna 1954 Porissa. Hän opiskeli yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, taidehistoriaa ja sosiologiaa. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan tiedotusoppi. Reijo Vahtokari on tehnyt pitkän uran Suomen Kuvalehden toimittajana. Vahtokarilla on kolme lasta. Tärkeitä harrastuksia ovat veneily ja ulkoilu. Myös kirjallisuus, elokuvat ja kitaran soitto ovat hänelle mieluisia.
Kirja-arvioita
Kannen - joka ei tee kunniaa hyvälle kirjalle- perusteella en olisi ikinä tarttunut kirjaan, jollei lempiopettajani olisi sitä minulle lukuhullulle suositellut. Juoni on hyvä ja mielenkiintoa riitti. Henkilöt ovat hauskoja ja omaperäisiä, ja loppu on yllättävä ja ihana. Jännitystäkin oli saatu tarinaan sopivasti mukaan. Kunnolla alkuun pääseminen kesti, mutta loppua kohden parani. Aihe ei sinänsä ollut minua kiinnostava, mutta kirja oli silti hyvä.
En olisi varmaan koskaan osannut tarttua tähän kirjaan, ellen olisi saanut sitä palkinnoksi. Itse asiassa kirja on yllättävän hyvä. Olen aina ollut hieman nirso suomalaisia kirjailijoita kohtaan, mutta tämä on "sellainen ihan kiva". Juoni on "ihan kiva", ei kyllä mitenkään yllättävä. Pintaa syvemmälle kirja ei ulotu, mutta henkilöt ovat aika normaaleja ja normaalin fiksuja, mistä plussaa. Tarina on luettava ja jopa välillä viihdyttävä. Se kuinka henkilöt muodostivat suhteita ja pitivät läheistä verkotoa, oli taidokasta. Kirja sopii parhaiten nuorille lukijoille, ala-astelaisille ja ehkä vanhemmillekin, jos leikkimielisyyttä riittää. Vanhempia lukijoita kirjan sävy "ja sitten taphtui niin" voi ärsyttää. Vaikka kirjasta tuo sävy löytyy, se on piilotettu kuoren alle toisinaan esiin tulevana sivumakuna.