Jali ja suklaatehdas

Tarinan perusjuoni lienee monille tuttu: Jali asuu ränsistyneessä talossa yhdessä vanhempiensa ja kaikkien isovanhempiensa kanssa. Saman katon alla asuu siis kuusi aikuista, joista vain Jalin isä käy töissä. Näin ollen ruokaa on vähän ja se on todella yksipuolista. Jalin suurin toive on jokavuotinen syntymäpäivälahja, yksi Villi Vonkan suklaalevy, jota hän nauttii pienen murusen kerrallaan ja saa lahjan kestämään viikoiksi.

Maailma sekoaa, kun Vonka järjestää kilpailun piilottamalla suklaalevyihin viisi kultaista pääsylippua ja lipun voittaneet pääsevät vierailulle tehtaaseen. Lastenkirjamaiseen kaavaan kuuluu toki, että Jali saa yhden lipukkeen. Mutta se onkin vasta alkua.

Dahlin oivaltava ja edelleen ajankohtainen teos tuo hyvin esille mm. sen huolen, joka aikuisilla on ollut jo vuosikymmenien ajan: mitä jos lapsemme katsovat liikaa televisiota? Nykyään uudet mediat ja laitteet voidaan laskea tähän samaan kategoriaan. Teoksen rivien välissä tuntuu muutenkin olevan kommentteja erilaisiin lastenkasvatustapoihin.

Luin teoksesta 1998 ilmestyneen juhlavuosi painoksen, jossa pojan nimenä oli Sulo (erittäin hämmentävää). Olin kuunnellut teoksen vuosia aikaisemmin äänikrijana ja sen uudempi elokuvaversio, Johnny Deppin täjdittämänä, oli myös tuttu ja väritti lukukokemusta.