Miekkamyrsky 1

Alkuteos ilmestynyt 2000. Sisältää alkuteoksen prologin ja 41 ensimmäistä lukua. Suomentanut Satu Hlinovsky/Loitsu.

1. laitos: Kirjava, 2005. Miekkamyrsky 1. Kannen kuva: Petri Hiltunen. Kartat: Richard Geiger. Sukujen vaakunat: Virginia Norey. Nidottu.
2. laitos: Kirjava, 2014. Miekkamyrsky yhtenä niteenä. Kuvittanut Petri Hiltunen. Kartat: Richard Geiger. Sukujen vaakunat: Virginia Norey. Sidottu, kansipaperi.
3. laitos: Otava, 2025. Miekkamyrsky I: Terästä ja lunta. Tarkistettu suomennos. Kannen suunnittelu: HarperCollins Publishers. Kannen kuva: Larry Rostant. Kartat: Jeffrey L. Ward. Graafinen suunnittelu ja taitto: M. Pietikäinen. Sidottu.

Locus-palkinto 2001 (paras fantasiaromaani). Hugo-palkintoehdokas 2001, Nebula-palkintoehdokas 2001.

Vanha susi on poissa, nuori on mennyt etelään pelaamaan valtaistuinpeliä, ja jäljellä on vain aaveita.

Miekkamyrsky jatkaa kertomusta Seitsemän kuningaskunnan kohtalon hetkistä. Muurin takana valtavat ihmisjoukot ovat liikkeellä kannoillaan uhka, jollaista etelässä ei osata enää edes kuvitella. Toisaalla lohikäärmeiden äiti, maanpaossa oleva Daenerys Myrskysyntyinen, hakee omaa rooliaan kuningattarena jonka tehtävä on vallata synnyinmaansa takaisin.

Kaiken keskipisteessä on kuninkaiden koitoksen pirstoma Westerosin valtakunta. Sota on jättänyt jälkensä myös sen asukkaisiin, eivätkä monet haavoista koskaan parane. Aatelissukujen välienselvittely jatkuu, ja uusia liittoja solmitaan yhtä nopeasti kuin vanhoja särjetään. ”Olen oppinut, ettei rakkaus ole aina viisas. Se voi johtaa meidät mielettömiin tekoihin, mutta me seuraamme sydäntämme… minne se sitten ikinä meidät viekin.”

George R. R. Martin (s. 1948) on amerikkalainen scifin, kauhun ja fantasian mestari. Hän on voittanut teoksillaan lukuisia palkintoja, mm. neljä Hugoa, kaksi Nebulaa ja World Fantasy Awardin.

”Yksi myydyimpiä, kehutuimpia ja – ällistyttävää kyllä – myös parhaimpia fantasiasarjoja vuosikausiin.” – Jukka Halme, Tähtivaeltaja

”Niin häijyjä henkilöhahmoja, että voisivat pistellä Borgiat poskeensa.” – Guardian