Kaukaisin ranta

Alkuteos ilmestynyt 1972. Suomentanut Kristiina Rikman.

National Book Award 1972, Mythopoeic-palkintoehdokas 1973.

1. painos: WSOY, 1976. Päällyksen kuva: Seppo Lindqvist. Typografia: Kari Kotka. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: WSOY, 1984. Päällyksen kuva: Seppo Lindqvist. Päällyksen suunnittelu: Graafinen studio Holm & Kalliomaa. Kultaiset klassikot. Nidottu.
3. painos: WSOY, 1990. Nidottu.

Varpushaukan, Roken lahjakkaan velhon, tarina jatkuu maineikkaan satutrilogian kolmannessa osassa. Huimien kohtalontäyteisten vaellusvuosiensa jälkeen Varpushaukka on palannut nuoruutensa opinahjoon, Roken velhojen kouluun. Hän on nyt arkkimaagi, koko Maameren mahtavin velho, joka tuntee hyvän ja pahan salaisuudet.

Hänen luokseen saapuu nuori Arren, Enlandin prinssi, joka tuo levottomuutta herättäviä uutisia Länsimaista. Tässä maailmankolkassa paha tekee työtään: velhot eivät enää pysty loitsimaan, laulajat unohtavat laulujen sanat ja ihmiset eivät usko enää taikuuteen. Paha tekee myyräntyötään maailman perustuksissa.

Varpushaukka lähtee kukistamaan pahaa, lähtee pisimmälle ja vaarallisimmalle matkalleen, joka vie hänet aina maailman reunalle ja sen taakse. Siellä käydään lopullinen taistelu mahtia vastaan, jota mahtavat lohikäärmeetkin kavahtavat.