Pimeä puoli

Alkuteos ilmestynyt 1989. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Päällys: Heikki Kalliomaa. Sidottu, kansipaperi. – 2. painos 1991. – 3. painos (merkinnällä 2. painos) 1992. Nidottu.

Toinen sija Locus-palkintoäänestykessä (kauhuromaanit) 1990.

Mitä tehdä, kun sinua vainoaa hirviö jonka olet itse luonut, jolle olet itse rakentanut elämän ja persoonallisuuden? Kun haluat lopultakin päästä hänestä eroon, mutta hän ei suostukaan kuolemaan?

Jälleen kerran on Stephen King yhdistänyt tutut arkipäivän kokemukset ja nimettömän, yliluonnollisen kauhun vertahyytäväksi jännitystarinaksi, jonka otteesta lukijat eivät pääse irti – eivätkä haluakaan.

Thad Beaumont on kirjailija ja yliopiston opettaja, joka asuu vaimonsa Lizin ja heidän pienten kaksostensa kanssa Ludlowin pikkukaupungissa Mainessa. Hänen teoksensa ovat alkaneet saavuttaa menestystä ja kriitikkojen arvostusta – elämä näyttää vihdoinkin hymyilevän.

Mutta oli aika jolloin elämä näytti olevan umpikujassa, jolloin mikään ei tuntunut onnistuvan. Silloin Beaumont loi itselleen toisen kirjailijaminän, George Starkin, jonka äärimmäisen väkivaltaiset romaanit menivät yleisöön kuin häkä. Nyt kun Thadin asiat ovat reilassa, hän katsoo, että Starkin on aika poistua näyttämöltä. Erään sensaatiolehden avustuksella hän järjestä tälle jopa hautajaiset – ja huokaa syvään helpotuksesta.

Pian sen jälkeen Thad Beaumontin luo saapuu vierailulle seriffi Alan Pangborn, joka syyttää häntä vanhan Homer Gamachen murhasta. Rikospaikalta on nimittäin löytynyt Beaumontin sormenjäljet. Thad pystyy kuitenkin todistamaan, että hänellä on vedenpitävä alibi.

Mutta painajainen ei pääty tähän. Tulee tietoja yhä uusista raaoista veriteoista, jotka ovat kuin suoraan George Starkin romaaneista. Ja lopulta salaperäinen tappaja suuntaa uhkansa Beaumontiin ja hänen perheeseensä. Thad joutuu panemaan liikkeelle kaikki sisäiset voimavaransa jaksaakseen taistella hirvittävää vihollista vastaan ja torjua sen vaatimukset. Kaikkein kauheinta on, että hän tuntee itse olevansa vastuussa tappajan syntymisestä – että tämä onkin osa häntä itseään, hänen pimeä puolensa…