Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Kaijamari Sivill. 2.–3. painos 1996. Sidottu, kansipaperi.

”Lumoava tarina perheen juurista ja koettelemuksista... Minut sai ihmetyksen valtaan Harrisonin taitava ote ja esihistoriallisen jääkauden moitteeton kuvaaminen.” – Alex Haley

Heiniä ja marjoja keräämässä ollut nuori Chagak katselee avuttomana ja kauhuissaan, kun muukalaiset tappavat hänen kylänsä ihmiset. Haudattuaan läheisensä Chagak pakkaa ik-veneensä ja lähtee vielä elossa olevan pikkuveljensä kanssa kotisaareltaan kohti valaanpyytäjien, isoisänsä saarta.

Chagak ohjaa ikinsä autiolta näyttävälle rannalle levätäkseen hetken. Saaren ainoa asukas Shuganan, vanha shamaani, ottaa tulijat ystävällisesti vastaan. Mutta vielä samana kesänä saarta lähestyy toinenkin vene. Ikyakista nousee lyhyiden heimoon kuuluva mies, jonka saapuminen tietää vaikeuksia.

Tuskallisissa kokemuksissaan Chagakilla on tukenaan Shuganan ja hyvien henkien kuiskaukset, ja hänestä kasvaa rohkea ja viisas nuori nainen miesten hallitsemaan yhteisöön. Chagak harjaantuu tuntemaan luonnon voimat ja vihollisensa, hän oppii kestämään menetyksensä ja lopulta myös rakastumaan.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Aleuttien saarille noin vuoteen 7000 eKr. Äiti maa, isä taivas on ensimmäinen kirja trilogiaan, joka kuvaa uskottavasti ja tutkitusti muinaisten amerikkalaisten alkuperäisheimojen vaellusta.

Julkaistu
1995 (WSOY)
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

105
91
812
71
614
50
42
30
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

2 arviota

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

10/10
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)

Äiti maa, isä taivas on mahtava kirja alusta loppuun. Juoni on upea, hahmot todella onnistuneita ja Chagakin ja Kayughin suhde oli todella ihana, vaikka se alkoikin kunnolla vasta kirjan lopussa. Ahmin kirjan niin malttamattomasti, että olin todella pettynyt kun se loppuikin. Olen myös tyytyväinen, ettei kirjassa paneuduttu liikaa ällöttäviin ihmisiin, joita oli muun muassa Harmaalokki. Joskus nimenoman tuollaisten hahmojen liiat ajatukset vievät hieman intoa kirjoihin, joten olen iloinen ettei ainakaan tässä osassa sorruttu siihen. 

Äiti maa, isä taivas on upea lisäys kirjahyllyyni, ja toivon todella että sarjan muut osat jatkavat samaa linjaa.

10/10

Mahtava! Hienoja kuvauksia, yllättäviä juonenkäänteitä, ja todella moniulotteiset päähenkilöt.

Todellakin suosittelen kelle tahansa paleofiktiosta pitävälle! :)