Pidän tosi paljon Kurtenin kirjoitustyylistä, ja siitä että jo alkusanoissa ja lopputeksteissä ilmenee että hän ei ole niin semmoinen 'vain minun mielipiteeni on oikea' -ihminen. Hän ilmaisee voivansa olla väärässä, ja vaikka paleontologi onkin, tekee omia fiktiivisiä ratkaisujaan kirjaa varten.
Kirjassa Tiikerin ja Morsingon välit on erittäin mielenkiintoisia, ja niiden kehittyminen kirjan edetessä. Uskollisuus, luottamus... Mutta kirjassa en pitänyt siitä kuinka se pomppi edestakaisin, ja henkilöhahmoja on niin paljon, että siirrytteässä käsittelemään aihetta Isohirven kantilta, meinaa tiikerin ympärillä pyörivien ihmisten nimet unohtua..
Se on tietysti vain pikkujuttu, muuten kirja on mahtava! Teksti on sujuvaa, ja juonenkäänteitä löytyy riittävästi, jotta kirja ei ole tylsä. Kannattaa lukea jos vain paleosta tykkää :) ...jos ei ole paleota aikasemmin lukenut, niin tämä on myös helposti lähestyttävä kirja, jolla voisi aloittaa aiheeseen tutustumisen ;P
