Kirjasta
Tunturien yöpuolta: Vanhoja tarinoita.
1. painos: WSOY, 1934.
2. painos: WSOY, 1977. Kuvittanut Urpo Huhtanen. Sidottu, kansipaperi.
4. painos: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Esipuhe: Veli-Pekka Lehtola: Matka ihmisen yöpuolelle. Nidottu.
5. painos: Salakirjat, 2015.
Digitoitu
Tunturien yöpuolta – vanhan lapinelämän mystistä, tarullista puolta – ovat metsien maahiset, kirkkomaiden levottomat henget, noitien kirot, louhikoiden kultakätköillä tuikkivat aarnivalkeat, Ruijan merimiehiä vainoavat kummajaiset, 'meriraukat', ja 'haavruuvat', vihlovine huutoineen...
Tunnetun kansanperinteemme tallettajan Samuli Paulaharjun väkevät lapintarinat vuodelta 1934 kokevat nyt uljaan uuden tulemisen lapinkävijä-taiteilija Urpo Huhtasen kuvittamina. Huhtasen lyijykynäpiirrokset Lapin luonnosta ja ihmisistä ovat mahdollisimman luonnonmukaisia – samalla yhtä merkillisen taianomaisia kuin tarinatkin. Lapin salaperäist henget näkyvät kuvissa, eivätkä kuitenkaan näy! Ne näkyvät olkapäänsä yli vilkuilevan öisen hiihtäjän asennossa, poron vauhkossa katseessa, aamuisten usvahattaroiden omituisissa muodoissa. Ja kun katsot tarkkaan huhtasen merikuvia, olet erottavinasi saman minkä Ruijan purjehtija aikoinaan: ihmisenmuotoisen haamun kaukaisen aallon harjalla.
Sisältö:
- Tunturien ikuinen vaeltaja
- Paksujalka noita-vainajan ajomiehenä
- Pounu-Lassin otrinki
- Metsän pelästyttämä
- Kieruan vanha pappi
- Haavruuva huutaa
- Onnen lammas
- Jorpa-Ollin kuolema
- Suongil, suuri noita
- Vantus meren rannalla
- Rikkaan-Hannun aarre
- Raunan Piera taajoo manalaisen kanssa
- Kutturi ja Nakkula
- Lussin Pieti ja kuninkaantytär
- Niilas Saaran kiroissa
- Outoja sanoja
