Hämärän matkamiehet
Päällys: Urpo Huhtanen. Sidottu, kansipaperi.
Kuten kahden eri ikäkauden välillä ei ole olemassa mitään varsinaista raja-aitaa, samoin ei tämän ja toisen todellisuuden välillä ole näkyvää vaan näkymätön seinä jonka lävitse on mahdollista ja helppo tunkeutua. Niin kauan kuin elämän vakavuus ei vielä ole saavuttanut todella tarpeeksi suuria mittasuhteita, niin kauan kuin ei vielä huomaa miten vaivatonta ja anteeksiannettavaa on antaa mielenkiintonsa ja mielikuvituksensa herpaantua, siinä yhdeksän ja kymmenen ikävuoden välillä, on ihmisellä vielä mahdollisuus kokea seikkailuja. Seikkailuja jotka ovat yhtä kummallisia, sekavia ja todellisia kuin se todellisuus mihin hän parhaillaan on tutustumassa.
"Satu Waltarin teos on kiehtova kirja, jonka voi kokea luultavasti monella eri tavalla. Hämärän matkamiehiin voi kiintyä kuin pieni päähenkilö kiintyy lohikäärmeeseen tai ratsuunsa. Siinä on sadun ja toden ainekset yhdistetty taitavaksi kielelliseksi seikkailuksi. Satu Waltari halllitsee runsaan sanastonsa yhtä vaivattomasti kuin rikkaan mielikuvituksensakin." – Kaarana Sala, Uusi Suomi
"Varsinkin sellainen, joka ei ole unohtanut arjen maailman keskellä mielikuvituksen rikastuttavaa voimaa, sellainen tästä teoksesta oikein nauttii." – Marja Laakkonen, Savon Sanomat
Satu Waltari
Satu Waltari (1932–2014, myöhemmin Satu Elstelä) oli kirjailija Mika Waltarin tytär. Hän lähti Pariisin jo 18-vuotiaana ja opiskeli ranskaa Alliance Françaisessa. Kokemuksistaan Waltari kirjoitti esikoisromaaninsa Kahvila Mabillon (1952), joka kuvaa 50-luvun nuorison opiskelijaelämää Pariisissa.
Romaani Viides harharetki (1960) on alaotsikon mukaan sepitetty Hieronymus Boschin mielikuvituksen mukaan ja sijoittuu keskiaikaiseen Ranskaan. Fantasian leikki jatkuu romaanissa Hämärän matkamiehet (1964), joka kuvastaa myös kirjoittamisajankohdan yhteiskuntaa.