Taikurin talossa
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Paula Herranen. Kannen kuva: Patrick Downing. Sidottu.
SALAPERÄINEN JA TAIANOMAINEN, NARNIA-SARJAN HENGESSÄ KIRJOITETTU SEIKKAILUROMAANI!
Ilmassa on taikaa, kun 13-vuotias William ja hänen sisarensa Mary ja Alice saapuvat junalla yksinäiselle asemalle Walesin ja Englannin rajamailla.
Kullanpunainen kettu tuijottaa Williamia hetken ja katoaa. Oudolla miehellä on sama läpitunkeva katse kuin ketulla – ja mies tuntuu tietävän kummallisen paljon keskiaikaisesta talosta, johon sisarukset ovat menossa viettämään joululomaa.
Lasten vastikään taloon muuttanut eno ja hänen vaimonsa ovat ystävällisiä, mutta rakennus muistuttaa enemmän kummituslinnaa kuin kotia.
Eipä aikaakaan, kun lapset huomaavat savupiipussa portaat. Ne vievät salaiseen huoneeseen, josta he löytävät talon muinaisen asukkaan, 1500-luvulla eläneen alkemistin ja taikurin.
Taikuri haluaa testata lapsia päättääkseen, voiko heille uskoa suuren tehtävän.
Lukijat suosittelevat myös
Kirja-arviot ja kommentit
Kirja oli todellakin salaperäinen ja taianomainen, mutta kirjan loputtua petyin kovasti, sillä melkeenpä mihinkään salaperäisyyteen ei saatu vastausta. Jäi hirveästi avoimia kysymyksiä ilmaan, joihin ehdottomasti olisin halunnut selityksen. Annoin silti kolme tähteä, sillä alkupuoli on hyvä ja lasten välinen dialogi huvittavaa.
Todella ihana kirja. En nyt muuta jaksa kirjoittaa kun että hieman ketutti se miten keskimmäisestä tytöstä tehtii ns. sairaanhoitaja kun muut seikkailivat.
Kirja oli mielestäni loistava. Kirjassa on hyviä arvoituksia, joiden vataus löytyy kirjaa luettaessa.Oiva juoni on myös plussaa. Kirja kertoo Constantin perheen lapsista, jotka menevät lomalla enonsa Jackin ja hänen vaimonsa Phoeben luo. Jackin luona lapset alkavat selvittää mysteeriä. Miksi savupiipun juuressa on ns. ylimääräinen ikkuna, onko Phoebe noita ja kuka on Stephen Tyler? Näihin kysymyksin saat vastauksen lukiessasi kirjaa. Suosittelen kirjaa niille, joita kutkuttavat arvoitukset. Antaisin kirjalle avosanaksi neljä tähteä. Ja nyt ei kun vain lukemaan William Corlettin mahtavaa fantasiaa...