Skotlantilainen Carran linna on kuulunut kuusisataa vuotta McBuffien suvulle. Linnan ylläpitokustannukset ovat kuitenkin nousseet sille tasolle, että viimeisen lairdin, kaksitoistavuotiaan Alexin, on myytävä amerikkalaiselle miljonäärille Hiram C. Hopgoodille.
Hopgood haluaa siirtää linnan Teksasiin, jotta voisi ilahduttaa sairaalloista tytärtään Helenia. Hän ei kuitenkaan halua, että mikään järkyttäisi tytön mielenrauhaa, ja niinpä kaupan ehtona on se, ettei linnassa saa olla lainkaan aaveita. Niinpä Alex joutuu kertomaan raskain mielin ystävilleen, että näiden on muutettava ja etsittävä uusi asunto. Näin ollen kummitteleva viikinki Krok Läskimaha, hampaaton vampyyri Tassu-setä, vettä tippuva aave neiti Spinks, räyhähenki pikku-Flossie ja helvetinkoira Cyril joutuvat pakkaamaan laukkunsa.
Kummitukset päätyvät kuitenkin erinäisen vaiheiden jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa he saavat kuulla, että ilkeä rikolliskolmikko suunnittelee miljonäärin tyttären kaappaamista...
Eva Ibbotsonin "Aaveet muuttavat länteen" (Otava, 1992) on humoristinen, aidosti jännittävä ja sopivan mittainen lastenromaani, jossa ystävyyden merkitys korostuu mukavalla tavalla. Lähimpänä vertailukohtana voisivat toimia legendaarisen Roald Dahlin teokset, joissa on niin ikään mukana aavistuksen mustanpuhuvaa huumoria.
Loppupuolella seikkailu saa aika hurjia piirteitä, eikä lastenkirjallisuudessa tapaa yleensä yhtä pahoja hahmoja kuin rikolliskoplan naispuolinen johtaja. Huomasin miettiväni, mahtaisiko tämmöinen mennä läpi näinä poliittista korrektiutta korostavina aikoina:
Janet Batters […] oli jotenkin pimeä alusta asti. Ja eräänä päivänä hän näki sitten aikakauslehdessä Adolf Hitlerin valokuvan huulipartoineen ja natsitervehdykseen kohotettuine käsivarsineen. Janetin mielestä mies oli lumoava. Hän piti diktaattorin nuollusta otsatukasta ja hänen hullun pyöreistä silmistään, ja kun hän oli lukenut tämän saavutuksista, maailmanvalloitushankkeista ja aikomuksesta hävittää rotu, josta ei pitänyt, hän ajatteli, että Hitler oli kuin jumala. Siitä syystä hän muutti nimensäkin Janetista Adolfaksi ja osti riipuksen, jonka kanteen oli kaiverrettu hakaristi.
Aikamoista!
Aaveet muuttavat länteen
Alkuteos ilmestynyt 1987. Suomentanut Kerttu Manninen. Sidottu.
Carran ikivanha linna seistä tönötti Pohjanmeren rannalla, eikä toista yhtä villiä ja autiota kolkkaa löytynyt koko Skotlannista. Kuusisataa vuotta linna oli kuulunut MacBuffeille, joista viimeinen oli köyhä ja orpo Alexander, Carran, Errenrigin ja Sethsayn lairdi.
Alex oli tehnyt kaikkensa pitääkseen linnan ylläpitokulut pieninä, mutta lopulta hänen oli pakko panna linna myyntiin. Kesti kauan ennen kuin ensimmäinen ostajaehdokas löysi linnan. Tämä ei ollutkaan mikä tahansa heppu vaan miljonääri Hiram C. Hopgood, joka halusi siirtää linnan kotikonnuilleen Teksasiin – sillä varauksella että siinä ei ole minkäänlaisia aaveita.
Tosiasiassa linna oli pullollaan kummituksia. Eivätkä epäonnistunut viikinki Krok Läskimaha, hampaaton vampyyri neiti Spinks, räyhähenki Flossie ja hornankoira Cyril niin vain suostu jättämään monisatavuotista kotiaan…
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
1 arvioMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
