Poikkeustila
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Terhi Leskinen. Sidottu.
Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto 2004, Michael L. Printz Award 2005, Branford Boase Award 2005.
Unenomainen, järkyttävä kuvitelma siitä, miltä maailmansota tuntuisi 2000-luvulla
Syömishäiriöistä kärsivä teini-ikäinen Daisy lähetetään Manhattanilta kesäksi serkkujen luo Englannin maaseudulle. Daisy ihastuu boheemiin sukulaisperheeseen, mutta idylli särkyy, kun maailmalta alkaa tihkua kummia uutisia.
Ne kertovat sodasta, pommituksista, terrori-iskuista ja suljetuista rajoista. Kylällä alkaa kulkea sotilaita, kodit luovutetaan armeijalle, ihmisiä evakuoidaan, ruoka käy vähiin. Kännykät hiljenevät ja tiedonkulku on huhujen varassa.
Lopulta Daisy jää kahden pienen Piper-tytön kanssa. Manhattanilaistytön sisu ja kekseliäisyys joutuvat koetukselle tavalla, jollaista hän ei olisi koskaan voinut kuvitella.
Kun Yhdysvalloissa syntyneen ja nykyisin Isossa-Britanniassa asuvan Meg Rosoffin (s. 1956) sisar menehtyi rintasyöpään, hän päätti, ettei enää viivyttäisi haavettaan tulla kirjailijaksi. Hänen syvästi puhutteleva esikoisromaaninsa palkittiin Guardian-nuortenkirjapalkinnolla ja oli ehdolla Whitbread-palkinnon saajaksi. Kirjasta on tekeillä elokuva.
Käyttäjät lukeneet myös
Meg Rosoff
Meg Rosoff on syntynyt Yhdysvalloissa 1956. Nykyisin hän asuu Britanniassa. Kun hänen sisarensa menehtyi rintasyöpään, hän päätti, ettei enää viivyttäisi haavettaan tulla kirjailijaksi. Hänen esikoisromaaninsa Poikkeustila (2004) palkittiin Guardian-nuortenkirjapalkinnolla ja oli ehdolla Whitbread-palkinnon saajaksi.
Linkkejä
Markus Jääskeläinen: Poikkeustila. Turun sanomat 24.1.2006.
Poikkeustila. Pirkkalan kunnankirjaston kirjaesittelyt.
Poikkeustila. Joensuun seutukirjaston lukuvinkkiblogi.
Kirja-arviot ja kommentit
Tykkäsin kirjasta todella paljon! Niin jännä seikkailu, että luin sen yhdessä yössä :) Kirja sai miettimään sitä miten itse selviytyisi kolmannesta maailmansodasta. Rosoff osaa kirjoittaa niin hyvin, että jopa kirjassa esiintyviä eläimiä kävi sääliksi ja piti muistuttaa itselleen, että tämä on vain kirja. En muista, että kirjassa olisi käsitelty tuota syömishäiriö asiaa kovinkaan tarkasti, mutta itseäni se ei haittanut.
Puhutteleva kirja, johon myös aikuisen kannattaa tarttua. Sota kuvataan peittelemättä, joskaan ei mässäilemällä. Tietoa sodasta lukijalla on yhtä paljon kuin kirjan minä-kertojallakin. Hyvin sujuvaa luettavaa, vaikkei välimerkkejä juuri ole viljelty. Teksti siis soljuu varsin ajatusvirtamaisesti ja on kuin Anne Frankin päiväkirjan päivitetty versio, johon on sekoitettu satujen aineksia Lumikista tai Tuhkimosta ja Viisikko-seikkailuista.