Jean-Christophe Rufinin teos Globalia oli jotain melko lailla muuta kuin alkuun odotin. Tyylikäs kansikuva "Kitka kupolien alla" sai lukemaan takakansitekstin ja se puolestaan lainaamaan kirjan kirjastosta. Lupaava takakansi ei kuitenkaan kantanut pitkälle.
Hieno idea täydellisiin ja materialistisiin sekä kurjiin mutta inhimillisen luonnollisiin oloihin kahtiajakautuneesta maailmasta vesittyy kerronnan tasapaksuuteen. Kielessä sen puoleen kuin juonessakaan ei ole koukkuja, jotka jaksaisivat pitää kiinnostusta yllä. Maailma ei ole täysin aukoton - myöskään kuvainnollisesti.
Tekstistä syntyy mielikuva siitä, että Globalian maailmaa olisi väkisin yritetty yhdistää nykytodellisuuteen pienillä viittauksilla. Tunnettujen tämän maailman brändien tai näiden "tulevaisuuden lastenlasten" nimien viljeleminen tekstissä ei tee siitä yhtään parempaa. Ja onko tarinan kannalta täysin oleellista kertoilla ummet ja lammet Globalian käytännöistä tai historiasta?
Vaikuttaakin siltä kuin kirjailija unohtuisi toistuvasi selittelemään juonen kannalta epäolennaisia yksityiskohtaisuuksia ajattelematta, mahtaako lukijaa ollenkaan kiinnostaa. Toisaalta nämä seikat vaikuttavat myös itsestäänselvyyksiltä ja siten aliarvioivat lukijaansa - eihän kaikkea tarvitsisi kertoa.
Hyvistä lähtökohdista alkava teos jää lupaustensa tasolle. Henkilöt seikkailevat pitkin maita ja mantuja ja terrorismin uhka vallitsee, mutta mitään tämän syvällisempää en kirjasta löydä. Loppujen lopuksi se ei kanna kovinkaan pitkälle.
Pisteet nätistä kannesta ja hieman erikoisemmasta ideasta.
