Alkuteos ilmestynyt 1985. Suomentanut Matti Kannosto. Päällys: Markku Bussman. Sidottu, kansipaperi.

Science fictionin mestarin ja kauhutunnelmien taiturin Ray Bradburyn uusin romaani on vaihteeksi dekkari ”vanhan hyvän ajan tapaan” kunnianosoituksena hänen ihailemilleen Raymond Chandlerille ja Dashiell Hammettille ja aikakaudelle, jolloin jännärit olivat kovaksi keitettyjä kuin Humphrey Bogartin hymy, jolloin juonenkehittely oli taidetta, konnat psykologisesti uskottavia ja kirjailijat kavalan lahjakkaita.

Päähenkilönä Ray Bradburyä itseään muistuttava nuori aloitteleva tieteiskirjailija, taustalla Los Angelesin alamaailman ja mainosvaloissa kylpevän Hollywoodin huuma ja vimma, kiihtyy kerronnan ote kuin taikaiskusta.

Murhaajan metsästyksestä kasvaa kuoleman mysteerin kalmansumuinen tutkielma. Ja kuolema on kaikkialla...

Julkaistu
1986 (Kirjayhtymä)

Lukijoiden keskustelut

Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.

Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.

Aloita keskustelu
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

100
90
84
70
61
50
42
32
20
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

1 arvio

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

8/10

Ray Bradburyn ”Kuolema on yksinäinen juttu” oli ensimmäinen Bradburyltä lukemani kirja. Kirja ei ole pitkä, vain 313 sivua, mutta jouduin tahkoamaan tämän kanssa yllättävän kauan. Kirjan takakannessa luvataan kirjan olevan dekkari ”vanhaan hyvään tapaan”, no jokainen saa itse päättää millainen on mielestään ”dekkari vanhaan hyvään tapaan”, mutta minulle ”Kuolema on yksinäinen juttu” ei sitä ole. Kirjan kieli on hyvin kuvailevaa, mutta jotenkin oudolla tavalla, niin että varsinkin alkuun siitä on vaikea saada kiinni. Yleensä lukiessani kirjaa, piirrän silmieni eteen sanoista muodostuvaa tarinaa kuvana ja tässä kirjassa kuva ei lähtenyt muodostumaan, aivoistani nousi vain isoja kysymysmerkkejä, että Mitä tämä on? Ja vastauksia, Tämä on Outo!

 

Onneksi en lopettanut kirjaa kesken, sillä jossain vaiheessa kirjaa tuntui kuin olisin oppinut lukemaan ja kirja puhkesi eloon. Loppupuolella sain myös kuvan pyörimään, ja kun kirjan sai loppuun, oli pakko aloittaa alusta ja lukea pari ensimmäistä kappaletta, että miten tämä alkoikaan. Kaikesta alkutahmeudesta huolimatta kirja ansaitsee kahdeksan tähteä.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja