Ray Douglas Bradbury (1920–2012) oli tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tunnetuimpia nimiä.
Bradburyn tavaramerkki oli fantastisten tapahtumien kytkeminen osaksi arkipäivää. Bradburystä on sanottu, että hän kirjoitti aina pohjimmiltaan Amerikan Keskilännen pikkukaupungeista, vaikka hänen teoksensa sijoittuisivat Marsiin. Bradburyn tarinat kertovat yksinkertaisemman elämän kaipuusta ja matkasta lapsuuden ihmettelystä aikuisuuden pettymyksiin. Hänen kielensä on usein lennokkaan runollista. Bradbury kertoi olevansa kielikuvien metsästäjä.
Bradbury suuntautui fantasianomaisiin kertomuksiin ja kauhuun. Tyyliltään Bradbury sijoittuu amerikkalaisen kirjallisuuden ”oudon tarinan” perinteeseen, jonka loivat Edgar Allan Poe ja Nathaniel Hawthorne. Bradbury kirjoitti lähinnä tieteisfantasiaa, fantastista kirjallisuutta joka käyttää hyväkseen tieteiskirjallisuuden aineksia. Bradburyn mukaan hänen ainoa tieteiskirjansa on Fahrenheit 451, koska se perustuu senhetkiseen todellisuuteen.
Ray Bradbury syntyi vuonna 1920 Waukeganissa Illinoisissa köyhään perheeseen. Hänen äitinsä oli lapsena Ruotsista lähtenyt siirtolainen ja isä puhelinlinjojen asentaja. Äiti vei pojan jo nelivuotiaana elokuviin, ja hän näki ikimuistoisia kauhuelokuvia. ”Minulla oli viisivuotiaasta asti palava halu kirjoittaa”. Bradbury vietti paljon aikaa Waukeganin Carnegie-kirjastossa. Bradbury kuvasi kaupunkia myöhemmin novelleissaan nimellä Green Town. Bradburyn Elliottin perheestä kertovissa novelleissa esiintyivät hänen lapsuutensa Einar-setä sekä Neva-täti.
Bradburyn lukemistoa olivat Oz-kirjat, Alicen seikkailut ihmemaassa, Grimmin sadut ja Poen novellit. Hän on sanonut suurimmaksi syyksi kirjoittamisuralleen kymmenvuotiaana luettuja Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoja. Bradburya innoittivat myös Flash Gordonin ja Buck Rogersin kaltaiset sarjakuvien ja kuunnelmien sankarihahmot. Sirkuksessa hän tapasi sirkuksen tatuoidun miehen, lihavan naisen, kääpiön ja luurangon, joista kaikista tuli hahmo hänen tarinoihinsa. Myöhemmin Bradburyyn vaikuttivat John Steinbeckin romaanit, englanninkieliset runoilijat ja useat amerikkalaiset naiskirjailijat kuten Willa Cather.
Laman vuoksi Bradburyn isä joutui etsimään työtä Arizonasta. Perhe asettui Los Angelesiin Kaliforniaan 1934. 15-vuotiaana Bradbury näki auto-onnettomuuden, joka oli myöhemmin sysäyksenä novellille ”Väkijoukko”. Kokemuksen vuoksi hän ei koskaan hankkinut ajokorttia. Lukion opettajat kannustivat Bradburya tekemään novelleja. Bradbury harrasti myös näyttelemistä ja haaveili elokuvakäsikirjoittajan urasta. Bradbury valmistui high schoolista 1938, mutta ei voinut mennä collegeen taloudellisen tilanteen vuoksi. Seuraavan kymmenen vuoden ajan Bradbury itseopiskeli viettämällä kirjastossa kolme päivää viikosta. Vuosina 1938–42 hän myi sanomalehtiä kadunkulmissa. Muulla ajallaan hän kirjoitti. Bradbury tutustui tieteiskirjoittajiin, osallistui ensimmäiseen Worldconiin New Yorkissa 1939 ja alkoi julkaista oma fanzinea. Bradbury oppi kirjoittamista myös radiokäsikirjoitusten tekijänä. Hän julkaisi novelleja fantasiaan ja kauhuun suuntautuneessa pulp-lehti Weird Talesissa 1941–48. Vuodesta 1943 hän työskenteli vapaana kirjailijana.
Bradbury avioitui Marguerite McCluren kanssa vuonna 1947 ja he saivat neljä tytärtä. Bradburyn tuotannossa esiintyvät toistuvasti hänen elämänkokemuksensa: häämatka Meksikoon ja Ranskan-matkat puolison kanssa. Hollywoodissa Bradbury tutustui Ray Harryhauseniin, joka esiintyy Bradburyn tarinassa ”Tyrannosaurus Rex”. Vuonna 1953 ohjaaja John Huston palkkasi Bradburyn käsikirjoittamaan elokuvaansa Moby Dick – valkoinen valas ja tämä matkusti perheensä kanssa Irlantiin.
Marsin aikakirjat (1950) on romaanimuotoinen novellikokoelma. Maan asukkaiden suorittama Marsin valtaus rinnastuu teoksessa Pohjois-Amerikan valtaamiseen alkuperäisiltä asukkailta. Marsin luonto tuhotaan ja marsilaisten elämäntavasta tulee rihkamaa matkailijoille. Kirja arvostelee amerikkalaista ajattelua rajaseudun valloittamisesta ja heijastaa 1950-luvun huolenaiheita: ydinsodan uhkaa, ulkovaltojen vaikutuksen pelkoa, sensuuria ja rotuerottelua.
Dystopiaklassikko Fahrenheit 451 (1953) on Bradburyn tunnetuin romaani. Teos syntyi 1950-luvun McCarthy-oikeudenkäyntien ja sarjakuvavainojen ilmapiirissä. Se on kuvaus yhteiskunnasta, jossa kirjat ovat kiellettyjä. Ainoa hyväksytty viestin on televisio, joka suoltaa viihdettä, hämärtää todellisuuden, estää oman ajattelun ja oma-aloitteisuuden. ”Kulttuurin tuhoamiseen ei tarvita kirjojen polttamista. Siihen riittää se, että ihmiset lakkaavat lukemasta.” Pelkän yhteiskuntakritiikin sijasta Bradbury kuitenkin keskittyy yksittäisten ihmisten asemaan ja tunteisiin ja lopputuloksena on kehitysromaani. Teosta on myyty yli 10 miljoonaa kappaletta.
Suurin osa Bradburyn tuotannosta koostuu novelleista. Kuuluisinta on Bradburyn 1940- ja 1950-lukujen novellituotanto. Kuuluisassa tieteisnovellissa ”Ukkosen jyrähdys” (1952, suom. Aikakone 3/1991) dinosauruksia metsästävä aikamatkustaja tallaa vahingossa perhosen ja havaitsee omaan aikaansa palatessaan kaikenlaisten asioiden muuttuneen.
Kuvitettu mies (1951) sisältää tieteis- ja muita novelleja. Lokakuun maa (1955) liikkuu kauhun ja fantasian alueella. Bradbury julkaisi tässä uudelleen muutamia varhaisia kauhunovellejaan, mutta halusi mukaan enemmän pehmeäsävyisempiä kertomuksia. Varhaiset varjot on suomalainen kokoelma, joka sisältää kauhu- ja fantasianovelleja 1940–50-luvuilta. Kokoelma sisältää ne 40-luvun tarinat, jotka Bradbury halusi jättää pois Lokakuun maasta. Poissa on vain novelli ”Urakoitsija”, joka on julkaistu Weird Tales -antologiassa Outoja tarinoita 1.
Voikukkaviiniä (1957) on novellikokoelma, joka kertoo pikkupojan kesästä Green Townissa vuonna 1928. Paha saapuu portin taa (1963) on vertauskuvallinen kertomus hyvän ja pahan taistelusta maailmassa ja ihmismielessä. Teoksessa pahasta voidaan päästä voitolle ja elämän ristiriidat hyväksyä huumorin ja naurun avulla. Kuolema on yksinäinen juttu (1985) on 1940-luvun Kaliforniaan sijoittuva rikosromaani.
Ray Bradbury sai elämäntyöstään muun muassa Science Fiction and Fantasy Writers of American suurmestaripalkinnon, World Fantasy -palkinnon ja Bram Stoker-palkinnon. Bradburylle on annettu myös oma tähti Hollywoodin Walk of Fame -kadulla ja hänen mukaansa on nimetty asteroidi. Bradburyn romaaneja ja novelleja luetaan laajalti Yhdysvaltain kouluissa, etenkin Fahrenheit 451:tä.
Bradburyn suosikkikirjoihin kuuluivat muun muassa Shakespearen näytelmät ja Herman Melvillen Moby Dick, mielimusiikkiin venäläiset säveltäjät Musorgski, Tšaikovski ja Prokofjev. Vuosikymmenien ajan Bradbury aloitti kirjoittamisen yhdeksältä aamulla. Ympärillä oli kolmetuhatta kirjaa, muistoesineitä kuten dinosaurusten malleja sekä kissa paperipainona. Bradbury sanoi olevansa elämästä nauttija. Hän kannusti muitakin toteuttamaan omia unelmiaan tunnuslauseenaan kehotus ”hyppää jyrkänteeltä ja kasvata siivet matkalla alas”.
Suomennettuja teoksia
Marsin aikakirjat (1950)
Kuvitettu mies (1951)
Fahrenheit 451 (1953)
Lokakuun maa (1955)
Voikukkaviiniä (1955)
Paha saapuu portin taa (1963)
Kuolema on yksinäinen juttu (1985)
Varhaiset varjot (novelleja 1944–51)
Toiset taivaat (novelleja 1946–69)
Huhtikuun noita (novelleja 1945–87)
Hullujen hautausmaa (1990)
Zen sanataiteessa (esseitä, 1994)
Suomennettuja novelleja
”Tulta ja jäätä” (1946), Portti 2/1989.
”Urakoitsija” (1947), teoksessa Outoja tarinoita 1, 1990.
”Ukkosen jyrähdys” (1952), Aikakone 3/1991.
”Stydi” (1964), teoksessa Värisyttävä kosketus 2, 1995.
”Lokakuusta länteen” (1988), Portti 2/1989.
Lähteitä
Sirpa Mustonen: ”Ray Bradbury – Mielikuvia kielikuvilla”. Portti 2/1989.
Ulkomaisia nykykertojia 1. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2003.