Kuoleman kivi
Alkuteos ilmestynyt 1986. Suomentaneet Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Päällys: Jukka Murtosaari. Sidottu, kansipaperi.
Vanhassa sukutalossa väijyy muinainen pahuus...
Don Inmanin isovanhemmat Toivo ja Aune Kivinen asuivat 1920-luvulla vanhassa talossa Mainessa, lähellä pientä kivilouhosta. Heidän unelmansa vauraasta elämästä murskautuivat, kun heidän poikansa Eino kuoli onnettomuudessa kivilouhoksessa ja pian sen jälkeen Toivo menetti henkensä vieläkin hämärämmissä olosuhteissa.
Kuusi vuosikymmentä myöhemmin Don muuttaa perheineen taloon. Heidän intoaan kunnostaa talo asumiskuntoon ei lannista mikään: eivät tytär Bethiä ahdistelevat oudot onnettomuudet, ei pihalta löytyvä muumioitu käsi, eivät edes kammottavat unet, joissa isot kivipilarit vuotavat verta...
Donin perhe on tietämättään herättänyt henkiin talon historiassa piileksineen ikiaikaisen pahuuden. Kuuroille korville kaikuvat vanhainkodissa viruvan Aune Kivisen suomenkieliset varoitukset: ”Varokaa kiviä, varokaa kiviä...”
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluOle ensimmäinen arvostelija
Kirjaudu sisään ja kirjoita ensimmäinen kirja-arvio.
