Pimenevä maa
Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Tero Kuittinen. Kannen kuva: David Frankland. Sidottu.
Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto 2006. Locus-palkintoehdokas 2007.
Mahtavan, palkitun apokalyptisen seikkailutarinan huikea päätösosa
Kulkukaupunkien ja Vihreän Myrskyn välillä vallinnut epävakaa välirauha päättyy ja taistelut puhkeavat uudelleen. Vihollisuuksien keskellä Metsästysmaalle rakennetaan räjähtäneen Lontoon sirpaleista uutta kaupunkia, jonne Wrenkin ennen pitkää päätyy. Hester matkaa ilmojen teillä kostonajatusten riivaamana seurassaan uskollinen Shrike-marssija, josta on tullut erinäisten uudelleenkytkentöjen ansiosta niin hellämielinen, ettei se kykene tekemään pahaa kenellekään. Se voi vain yrittää suojella Hesteriä, kun autiomaasta löydetyistä kappaleista kootun Anna Fangin mielessä taistelevat lempeä Anna ja tunnoton tappajamarssija. Loppujen lopuksi Hester tahtoisi kuitenkin vain löytää Tomin, jota vanha ampumahaava ei lakkaa vaivaamasta ja jonka voimat iän karttuessa vähenevät…
Upean neliosaisen scifisarjan päätösosassa ratkeavat paitsi Tomin, Hesterin ja Wrenin kohtalot, myös koko ihmislajin tulevaisuus. Philip Reeve onnistuu jälleen yllättämään, kiehtomaan ja tempaamaan mukaansa. Palkittu sarja – Kävelevät koneet, Kadotettu manner, Tuhon aikakirja ja Pimenevä maa – on unohtumaton lukukokemus myös aikuisille lukijoille.
Philip Reeve
Philip Reeve on syntynyt vuonna 1966 Brightonissa, missä hän oli useita vuosia töissä kirjakaupassa. Työnsä ohessa hän osallistui näytelmien kirjoittamiseen ja tuotti ja ohjasi näytelmiä harrastajateattereille. Myöhemmin Reeve aloitti kuvittajan työn. Hän on piirtänyt kymmeniä suosittuja sarjakuvia.
Lapsesta saakka mielikuvitustarinoita kirjoittanut Reeve julkaisi ensimmäisen romaaninsa Kävelevät koneet vuonna 2002. Tämä omaperäinen teos saavutti niin lukijoiden kuin arvostelijoidenkin suuren suosion ja voitti Nestle Smarties -palkinnon ja oli myös Whitebread-palkintoehdokas. Romaani ja sen jatko-osat kertovat seikkailuista suuren tuhon jälkeisessä maailmassa, jossa vallitsee vahvimman laki.
Philip Reeve asuu nykyisin Dartmoorissa vaimonsa Sarahin ja poikansa Samuelin kanssa. Hän harrastaa lenkkeilyä, piirtämistä, kirjoittamista ja lukemista.
Kirja-arvioita
Aivan loistava päätösosa kronikalle joka on yksi ehdottomista suosikeistani! Aloin suunnilleen itkeä kun se loppui, osaksi siksi että se oli koskettava, ja osaksi siksi että koko sarja loppui ja tulen kaipaamaan sitä kovasti... Viimeinen osa oli parempi kuin osasn odottaa. Monesti sarjat huononevat loppuun päin ja joskus ne eivät edes tarvistsisi jatko-osaa, mutta mutta tämä sarja lähes paranee loppuun päin! Laitoin heti viisi tähteä kun olin lukenut kirjan, se oli ehdoton. Loppu oli jotenkin ihana, niin koskettava, ja heti tajusin että tähä tämä sitten päättyi. Mahtavaa oli se että ensimmäisissä kirjoissa olleet erilliset henkilöt ja niiden tarinat ikäänkuin punoutivat yhteen päätösosassa. Henkilöissä hyviä puolia ovat esim. se että he eivät ole sillä tavalla ylivoimaisia ja parhaita, vaan ovat tavallisia ihmisiä otka eivät pysty ihmetekoihin. Olen nääs kyllästynyt sellaisiin täydellisiin päähenkilöihin. Paikkoja ja hnkilöitä kuvailtiin hyvin eikä mitään jäänyt epäselväksi. En huomannut mitään moitittavaa! Suosittelen kirjaa kaikille jotka jaksavat lukea vähän paksumpia kirjoja, ja pitävät fantasiasta! LOISTAVA!!!!!!
Nälkäisten kaupunkien kronikan neljäs ja viimeinen osa on ehkä yksi parhaimmista koskaan lukemistani nuortenfantasiakirjoista. Tarinan mahtipontinen meno lyö laudalta jopa sarjan edelliset osat (Kävelevät koneet, Kadotettu manner, Tuhon aikakirja) ja onnistuu herättämään lukijassa voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita – etenkin loppuratkaisu kaikessa surumielisessä kauneudessaan jäi mieleen. Tarina sijoittuu kauas tulevaisuuteen, maailmaan, jossa kaupungit joutuvat kulkemaan telaketjuilla ja syömään toisiaan säilyäkseen hengissä. Yksi tarinan keskeisimmistä jännitteistä onkin kulkemisenvastustajien, Vihreän myrskyn, ja kulkukaupunkien liittouman välinen verinen sota, jossa ei keinoja kaihdeta. Keskeisimpinä kertojahenkilöinä toimivat edellisistä kirjoista tutut Tom ja Hester, sekä Tuhon aikakirjassa näyttämölle astuneet Theo ja Wren. Heidän vaiherikkaat seikkailunsa ovat arvaamattomuudessaan jännittävää luettavaa. Henkilökaarti on monimuotoinen ja jotkut henkilöistä ovat kerrassaan loisteliasta jälkeä – marssija Shrike salaisine unelmineen, marssija Fangin sielusta kamppailevat raaka tappokone ja eloisa ja herkkä Anna Fang. Myös professori Pennyroyal on koomisuudessaan elämää suurempi hahmo – hänen kommenttinsa saivat minut naurahtamaan ääneen jopa tarinan synkimmillä hetkillä. Oli myös hauska huomata, että Reeve oli ympännyt tarinaan mukaan kulkukaupunki Helsingin. Ja löytyipä yhdestä kaupungista jopa intertekstuaalisena viittauksena Walter Moers Platz. Loistava kirja, tummanpuhuvaa, kekseliästä ja ennen kaikkea mielikuvituksekasta scifiä. Yksi kirjan puutteista oli luultavasti se, että koko lukemisen ajan tuntui kuin kirja olisi ollut aikuistenkirja, josta miltei kaikki seksuaalisuuteen viittaava on leikattu tarkoituksellisesti pois. Vaikka kirja toimii nytkin, pieni tasapainotus olisi saanut sen käymään aikuisille suunnatusta fantasiastakin. Toinen, hieman pienempi juttu, pani ärsyttävästi silmään. Jotkut nimet kuulostivat nimittäin lapsellisilta – nimet Kalapulla ja Pahiksien pesä eivät välttämättä tuo mieleen yllä kuvaamaani kirjaa vaan aivan jotain muuta. Mutta eipä tuo paljon haitannut. Täydet viisi tähteä.