Pimenevä maa

Aivan loistava päätösosa kronikalle joka on yksi ehdottomista suosikeistani! Aloin suunnilleen itkeä kun se loppui, osaksi siksi että se oli koskettava, ja osaksi siksi että koko sarja loppui ja tulen kaipaamaan sitä kovasti... Viimeinen osa oli parempi kuin osasn odottaa. Monesti sarjat huononevat loppuun päin ja joskus ne eivät edes tarvistsisi jatko-osaa, mutta mutta tämä sarja lähes paranee loppuun päin! Laitoin heti viisi tähteä kun olin lukenut kirjan, se oli ehdoton. Loppu oli jotenkin ihana, niin koskettava, ja heti tajusin että tähä tämä sitten päättyi. Mahtavaa oli se että ensimmäisissä kirjoissa olleet erilliset henkilöt ja niiden tarinat ikäänkuin punoutivat yhteen päätösosassa. Henkilöissä hyviä puolia ovat esim. se että he eivät ole sillä tavalla ylivoimaisia ja parhaita, vaan ovat tavallisia ihmisiä otka eivät pysty ihmetekoihin. Olen nääs kyllästynyt sellaisiin täydellisiin päähenkilöihin. Paikkoja ja hnkilöitä kuvailtiin hyvin eikä mitään jäänyt epäselväksi. En huomannut mitään moitittavaa! Suosittelen kirjaa kaikille jotka jaksavat lukea vähän paksumpia kirjoja, ja pitävät fantasiasta! LOISTAVA!!!!!!

Nälkäisten kaupunkien kronikan neljäs ja viimeinen osa on ehkä yksi parhaimmista koskaan lukemistani nuortenfantasiakirjoista. Tarinan mahtipontinen meno lyö laudalta jopa sarjan edelliset osat (Kävelevät koneet, Kadotettu manner, Tuhon aikakirja) ja onnistuu herättämään lukijassa voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita – etenkin loppuratkaisu kaikessa surumielisessä kauneudessaan jäi mieleen. Tarina sijoittuu kauas tulevaisuuteen, maailmaan, jossa kaupungit joutuvat kulkemaan telaketjuilla ja syömään toisiaan säilyäkseen hengissä. Yksi tarinan keskeisimmistä jännitteistä onkin kulkemisenvastustajien, Vihreän myrskyn, ja kulkukaupunkien liittouman välinen verinen sota, jossa ei keinoja kaihdeta. Keskeisimpinä kertojahenkilöinä toimivat edellisistä kirjoista tutut Tom ja Hester, sekä Tuhon aikakirjassa näyttämölle astuneet Theo ja Wren. Heidän vaiherikkaat seikkailunsa ovat arvaamattomuudessaan jännittävää luettavaa. Henkilökaarti on monimuotoinen ja jotkut henkilöistä ovat kerrassaan loisteliasta jälkeä – marssija Shrike salaisine unelmineen, marssija Fangin sielusta kamppailevat raaka tappokone ja eloisa ja herkkä Anna Fang. Myös professori Pennyroyal on koomisuudessaan elämää suurempi hahmo – hänen kommenttinsa saivat minut naurahtamaan ääneen jopa tarinan synkimmillä hetkillä. Oli myös hauska huomata, että Reeve oli ympännyt tarinaan mukaan kulkukaupunki Helsingin. Ja löytyipä yhdestä kaupungista jopa intertekstuaalisena viittauksena Walter Moers Platz. Loistava kirja, tummanpuhuvaa, kekseliästä ja ennen kaikkea mielikuvituksekasta scifiä. Yksi kirjan puutteista oli luultavasti se, että koko lukemisen ajan tuntui kuin kirja olisi ollut aikuistenkirja, josta miltei kaikki seksuaalisuuteen viittaava on leikattu tarkoituksellisesti pois. Vaikka kirja toimii nytkin, pieni tasapainotus olisi saanut sen käymään aikuisille suunnatusta fantasiastakin. Toinen, hieman pienempi juttu, pani ärsyttävästi silmään. Jotkut nimet kuulostivat nimittäin lapsellisilta – nimet Kalapulla ja Pahiksien pesä eivät välttämättä tuo mieleen yllä kuvaamaani kirjaa vaan aivan jotain muuta. Mutta eipä tuo paljon haitannut. Täydet viisi tähteä.