Viisitoista vuotta on kulunut siitä, kun Tom Natsworthy ja Hester Shaw asettuivat aloilleen Anchorageen. Nyt heillä on tytär, Wren, jonka harkitsematon toiminta johtaa katastrofiin, ja niinpä Tom ja Hester joutuvat lähtemään pelastamaan jälkikasvuaan. Se johdattaa heidät Brightoniin, jossa majapaikkaansa pitää muuan vanha, joskaan ei niin mieluisa tuttava. Kaiken keskellä on salaperäinen Tinakirja, jonka sisältämä tieto saattaa olla tuhoisaakin tuhoisampi vääriin käsiin joutuessaan.
"Tuhon aikakirja" (Karisto, 2006) jatkaa Philip Reeven Kulkukaupunkien kronikkaa. Sarja muuttuu kolmannessa osassaan entistä synkempään ja armottomampaan. Sota raivoaa, ruumiita syntyy ja ihmiset ovat valmiita tappamaan saadakseen haluamansa. Jaloina ja puhtaana eivät pysy kaikki sankaritkaan, ja erityisesti sisäisten ristiriitojen repimä Hester alkaa liukua kohti pimeää puolta.
En ole moralisti, mutta nuorten tai nuorten aikuisten lukemistoksi kirja on melkoisen verinen, ja väkivaltaa käytetään usein ratkaisumallina. Aivan nuorimpien lukijoiden käsiin romaania ei siis kannata antaa. Väkivallan runsaudesta huolimatta kiroilua kirjassa ei esiinny lainkaan, vaan "pannahiset" ja "penteleet" ovat voimasanoista turskeimpia. Kertoneeko se jotakin aikamme arvoista, mene ja tiedä?
Huumoria kirjassa on mukana melko vähän, mutta ainakin aikuislukijaa hymyilyttävät lausahdukset "On yleisesti tunnettu tosiasia, että varakas huijaritutkimusmatkailija kaipaa rinnalleen vaimoa" (s. 193).
Moniulotteisissa henkilöhahmoissa lepää edelleen sarjan suurin vahvuus. Tom, Hester ja kumppanit eivät toimi aina oikein, vaan saattavat sortua hyvinkin raadollisiin ja vastenmielisiin tekoihin. Lisäksi kirjailija on osoittanut, ettei hän säästele hahmojaan, mikä lisää mielenkiintoa viimeistä osaa kohtaan. Kuka selviää - vai selviääkö kukaan?
