Kadotettu manner

Reeven sarjan toinen osa jatkaa samalla linjalla kuin ensimmäinenkin kirja. Tom ja Hester matkaavat seikkailusta seikkailuun, mutta nyt jotenkin määrätietoisemmin ja järkevämmän oloisesti. Tapahtumat eivät ole ihan niin randomeja ja onnenkantamoisia kuin Kävelevissä koneissa, mikä antaa kirjalle erilaisemmän sävyn, ihan vain hyvässä mielessä. Kirjan juonen keskiössä on Tomin ja Hesterin suhde, jonka ongelmat heijastuvat laajasti heidän ympärillään oleviin ihmisiin. Tom on edelleen naiivi idealisti ja Hester tuittupäinen kyynikkö - kombinaatio jonka ei uskoisi toimivan, mutta iskee silti. Suurimman osan ajasta nämä sankarit seikkailevat erillään ja saavat näin tilaa kasvaa hahmoina enemmän. Tosin Tom ei muutu oikein mihinkään, mutta Hester kehittyy vauhdilla. Pidin hahmosta jo aikaisemmin, nyt pidän vielä enemmän. Hahmojen ohella Reeven luoma maailma on edelleen mielenkiintoinen ja rikas, sinne haluaisi itsekin päästä tutkimaan asioita. Odotan jo malttamattoman seuraavaan osaan tarttumista.

Aiemmin tänä vuonna lukemani Philip Reeven "Kävelevät koneet" -scifiromaani teki hillittömän vaikutuksen, ja sen seurauksena oli lukulistalle lisättävä myös kaikki jatko-osat. Kaikesta huolimatta unsin oloni hieman hermostuneeksi tarttuessani "Kadotettuun mantereeseen" (Karisto, 2005). Sarjan avausosa olisi nimittäin toiminut myös erinomaisesti yksittäisenä teoksena kutkuttavan avoimeksi jäävine loppuineen. Tilannetta ei yhtään helpottanut se tosiseikka, että moni kirjasarja on lässähtänyt erinomaisen avausosan jälkeen - terveisiä esimerkiksi Suzanne Collinsin suuntaan. Nyt voin todeta olleeni turhaan huolissani. Tom Natsworthyn ja Hester Shaw'n vaiheet jatkuivat edelleen yhtä jännittävinä ja mielikuvitusta kutkuttelevina kuin aikaisemminkin. Nuortenromaaniksi kirjasarja on edelleen kohtalaisen väkivaltainen, mikä ei ole silti päälleliimattu elementti, vaan tekee dystopiasta todellisen dystopian: kirjan maailma on pelottava, vaarallinen, ahdistava ja monin paikoin toivoton, eivätkä hyvät teot ja aikomukset johda välttämättä minnekään muualle kuin helvettiin. Sarjan viehätyksestä vastaavat pitkälti sen henkilöhahmot, joissa on rosoa enemmän kuin monissa muissa kaunokirjallisissa kollegoissaan. Tom saattaa tosin jäädä hieman statistiksi "omassa" kirjassaan, siinä missä Hesteristä kasvaa ikimuistettava sankaritar, jonka toimintaa ohjaavat myös epäitsekkäät ja raadolliset mutta siitä huolimatta ymmärrettävissä olevat motiivit.

Hester ja Tom jatkavat seikkailujaan Philip Reeven laadukkaassa steampunk-sarjassa. Erinäisten mutkikkaiden juonikuvioiden jälkeen parivaljakko joutuu laskeutumaan lumi- ja jäätasankoja halkovan Anchorage-nimiseen kaupunkiin. Mitä esteitä jääjumalat mahtavatkaan sankareiden tielle asettaa matkalla myyttiseen Amerikkaan? Anchoragen ylimystön viimeinen hengissä olevan jäsen, Freya järjestää siniveriseen tapaansa kapuloita Hesterin ja Tomin rattaisiin, aiheuttaen lähes kaupunkinsa tuhon, vaikka jo yksinkertaisimmat askareet kuten paidan napittaminen hemmotteluun tottuneella neidillä tuottaakin harmaita hiuksia. Perinteiden mukaisesti erinäiset hoitajat ovat kasvattaneet häntä, tavaten vanhempansa vain virallisilla illallisilla ja päiväretkillä. Nyt he kaikki ovat kuolleet kaammottavaan kulkutautiin. Matkalla myös nuori rajakreivitär kasvaa ihmisenä ja hylkää vanhat tavat, joista ei ole apua uusissa haasteissa. Kulkemisen vastaisen liiton ääriaktivisti ryhmä Vihreän myrskyn johtaja Satya väittää itseään edesmenneen Anna Fangin ystäväksi ja on saanut päähänsä palauttaa hänet tähän maailmaan, vaikka Hesterinkin suosima sanonta kuuluu: "kukaan ei palaa auringottomasta maasta". Vai palaako? Mitä Muistojen sali kätkee sisäänsä? Hauskin hahmo on ehdottomasti professori Pennyroyal, joka tuo mieleen Harry Potterin Gilderoy Lockhartin. Hän luo draamaa aina sinne missä kulkeekaan. Myös Kadonneiden poikien joukkio tuottaa päänvaivaa päähenkilöille. Erikoinen Eno, joka tietää kaiken, on napannut poikia kouluttaakseen heistä musrtovarkaita. Kuinka maailmaa voikin katsoa eri tavalla, jos on katkeroitunut. Täysin ehjin nahoin tässä seikkalussa ei selvitä, millaisen hinnan valehtelusta ja juonnitelusta joutuukaan maksamaan.